Flow'n ja psyykkisen entropian ero?

Flow on psykologi Mihály Csíkszentmihályin mukaan tila, jossa ihmisen tietoisuuteen saapuva informaatio on tasapainossa itsen tavoitteiden kanssa. Flow-kokemuksen seurauksena itsen järjestys on aikaisempaa monimuotoisempi (itsen kompleksisuus kasvaa). Flow'ssa psyykkinen energia käytetään ainoastaan tavoitteiden saavuttamiseen. (Csikszentmihalyi 2005, 68-73.) Flow-kokemuksessa ihminen paneutuu koko kapasiteetillaan keskittyneesti tavoitteelliseen toimintaan sulkien kaiken muun tietoisuudestaan. Flow lisää psyyken sisäistä vahvuutta ja kompleksisuutta ihmisen saadessa todellisuuskuvansa järjestykseen ja hallintaan. Optimaalinen flow-kokemus syntyy, kun ihmisen taidot vastaavat käsillä olevaa haastetta ja hän on kiinnostuneesti paneutunut ko. aktiviteettiin. Csikszentmihalyi on tutkimuksissaan todennut ihmisten olevan onnellisimmillaan juuri tällaisina hetkinä elämässään. Flow-tilaan ei pääse nappia painamalla. Esimerkiksi urheilutilanteissa flow-tilan saavutus on haastavaa ja ei onnistu läheskään aina, sillä häiriötekijöitä on paljon.

Csíkszentmihályi kuvaa kahdeksan osatekijää, joita flow-kokemukseen voi liittyä:

1.Tehtävällä on selvät päämäärät. (olemisen ilo, rakkaus)
2.Yksilön keskittyminen on täydellistä. (tämä hetki, nyt)
3.Oman minän arviointi vähenee. (egon kuolema, todellisen minän löytäminen)
4.Ajantaju katoaa. (psykologisen ajan merkityksen oivaltaminen, ikuisen tämänhetkisyyden astuminen persoonaan ja kehoon tietoisuuden kautta - elämän saapuminen)
5.Tehtävän etenemisestä saa välitöntä palautetta. (tekeminen saa syvemmän merkityksen)
6.Yksilön kyvyt ja tehtävän vaativuus ovat tasapainossa, tehtävä ei ole liian helppo eikä liian vaikea. (ulkoinen todellisuus toimii sisäisen peilikuvana, luovuus astuu esiin)
7.Yksilö tuntee pystyvänsä kontrolloimaan tilannetta. (kontrolli, mitä se on? Syy miksi tämä voidaan ymmärtää väärin?)
8.Tehtävä on itsessään palkitseva. (elämä on...)

- Edellä kirjoittamani on suoraa lainausta Wikipediasta lukuunottamatta suluissa olevaa omaa kokemustani olemisen ilosta, jos sitä sanallisesti koetetaan kuvantaa. Yllättävää samankaltaisuutta.

Suluissa oleva kuvannukseni on kuitenkin kuin jäävuoren huippu, jos sitäkään. Sanat muodostuvat kirjaimista. Kirjaimet ovat puhuttaessa äänteitä, kurkunpään muotouttamia vokaaleja (a,e,i,o,u...) tai ilmapaineella aikaansaatuja konsonantteja (s,f,g...). Tällaisten perusäänteiden yhdistelmällä pyrimme selittämään asioita, joita ei yksinkertaisesti pysty niillä selittämään. Niillä voidaan korkeintaan antaa suuntaa ja niiden pitää pysäyttää mieli. Siksi esimerkiksi "Jesse" käytti paljon metaforisia puheita., vertauksia. Ajatteleminen ilman tietoisuutta vie harhaan...ja hulluuteen, missä lähes kaikki ihmiset elävät.

"Psyykkinen entropia" on termi, joka kuvaa (egon) tietoisuuden epäjärjestystä. Psyykkinen entropia on tila, jossa tarkkaavaisuuden keräämä informaatio on ristiriidassa itse aikomusten kanssa tai se estää toteuttamasta niitä. Psyykkinen entropia johtaa itsen tarkkaavaisuuden kohditumaan itsen eheyden kannalta epäolennaiseen ja psyykkistä energiaa hukkaavaan toimintaan. Psyykkisen entropian vastakohta on tietoisuuden järjestys eli flow. (Csikszentmihalyi 2005, 64-68.) (Ollaan oivalluksen lähteellä, mutta sama perustavaa laatua oleva vääriymmärrys hohtaa läpi kuin Descartesin "ajattelen siis olen"-väärinkäsityksessä. Tarkoitan siis tietoisuutta, mitä tietoisuus todella merkitsee? Se ei ole egon tietoisuutta...todellinen tietoisuus ei ole koskaan epäjärjestyksessä!) Ihmisen tietoisuudessa epäjärjestys muodostaa jatkuvan uhan, koska minän keinot ymmärtää ja hallita maailmankaikkeutta ovat rajalliset. Universumi on kokemuksellisesti kaoottinen, mielivaltainen, vailla tarkoitusta ja merkitystä aiheuttaen tietoisuudessa muun muassa eksistentiaalista ahdistusta. Tätä tietoisuuden epäjärjestystä ja disorganisaatiota Csíkszentmihályi kutsuu psyykkiseksi entropiaksi."(Wikipedia.)

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Joopa joo. Egon kuolema, kärsimyksen loppuminen, valaistuminen tai vapahdus - riippuen näkökulmasta - oletko "new age"- kannattaja, budhalainen, hindu vai kristitty... Sanat ovat todella harhaanjohtavia, koska kyseessä on sama asia.

Hyvyys

Perustermi, joka kertoo jostain muusta kuin hulluudesta on tietoisuus. Teemoina neljäs todellisuus, jotka olen kirjoittanut. Ne kaikki runot on kirjoitettu ilman tunnetta ja tunne niihin tulee tämän jälkeen tapahtuneiden kirjoituksieni myötä. Saat siis palata lukiessasi taaksepäin, koska siellä olevat kirjoitukset tuorentuvat. Ne runot, ovat kuin rasteja, joita suunnistaja löytää kulkiessaan nyt tätä uutta maastoa. Kirjoitukset, ovat kuin kartta, jota voi tarkastella jälkikäteen, kun jokin maisema on kuljettu.

Hyvyys, se on elämän tarkoitus. Se on valjennut minulle jo vuosia sitten. Hyvä voittaa pahan ja ihmisen pitää olla hyvä. Pois ihmisen hyvä-parempi-paras-ajattelu. Ihmisen pitää olla hyvä-hyvempi-hyvin.

Neljäs todellisuus on luonto, ihminen on pala tätä luontoa. Kaikki ne teot ja keksinnöt joita ihminen tekee, katoaa. Materia, jota ihminen kunnioittaa ja jota haalii. Se on täysin mitätöntä ja turhaa. Neljäs todellisuus on kunnioittamista, toisten ihmisten ja luontokappaleiden. Ihminen on osa luontoa. Raha on välttämätön paha, sillä se aiheuttaa ahneutta ja kateutta mutta sillä voi tehdä myös paljon hyvää. Sokeutumista ala-arvoisiin tekoihin ja auttamisen maailmaan, rahalla saa ja hevosella pääsee, ruokaa nälkäisille ja terveyttä sairaille.

Elämän yksi tarkoitus on hyvyys.
On olemassa myös kolmas todellisuus - se on paratiisi. On matka tänne ja täältä pois. Helvetti on maanpäällä, mutta ei niille, jotka uskovat hyvyyteen ja tekevät hyviä tekoja! Heille on neljäs todellisuus ja sen aika on alkanut nyt. Nämä ovat outoja puheita, mutta joka niihin uskoo, hänellä on paljon parempi elämä, koska se on hyvempi.

Ihmisen pitää olla pieni ja nöyrä.
Ihmisen pitää olla hyvempi ja rakastava.
Ihmisen pitää ajatella ja toimia hyvyyden pohjalta.
Kantaa huolta pienestä, helliä ja silittää.
Taputtaa ja suukottaa.
Ihminen voi elää paratiisissa jo tänään.
Elämisen tarkoitus on niin yksinkertainen: HYVYYS.

Lada ja Ferrari

Skitsofreenikko Lada ja ylivilkas Ferrari tapasivat liikennevaloissa. Ferrari lähti liikkeelle välittömästi kun punainen vaihtui oranssiksi. Lada epäröi vielä vihreällä ja mietti mitä väri tarkoittaa. Pitääkö hänen lähteä eteen- vai taaksepäin? Se tiesi, että lähteä pitää, ja päätti lähteä heti kun ollaan välimaastossa ja lähti kun oranssi syttyi. Seuraavissa valoissa se oli mielestään järkevämpi. Se laittoi ikkunan auki ja kuunteli sokeille jalakulkijoille tarkoitettua äänisignaalia ja lähti heti liikkeelle kun kuuli piippaavan äänimerkin. No, punaisillahan se lähti silloin liikkeelle, joten nokkapellillä istui törmäyksen seurauksena nainen, jolla oli oranssi paita ja painoi värin innoittamana lisää kaasua kunnes tajusi pysäyttää. Se ajatteli, että sitä vastaan on muodostettu salaliitto. Lada mietti hetken ja peruutti siten, jonka seurauksena nainen tippui nokkapelliltä. Lada huokaisi ja mietti, ettei tässä maailmassa ollut järkeä, koska väreillä on eri merkitys luonnossa. Punainen varoittaa, oranssi kiinnittää huomiota kauneuteen, vaikkapa kukissa, ja vihreä kertoo kypsyysasteen raakuudesta. Liikennevalot on suunniteltu aivan erilailla. Vihreä kertoo ajan olevan kypsä ja että nyt saa mennä, oranssi kertoo ajan olevan pian kypsä tai ylikypsä menemiseen tai pysähtymiseen ja että pitää vielä odottaa, ja punainen kertoo ajan olevan kypsymässä jotta pääsee pian lähtemään liikkeelle, muttei ennen kuin valo vaihtuu ensin oranssiksi ja sitten vihreäksi ja ettei vielä saa mennä. Ääniinkään ei voinut luottaa, piippauksia oli kahta eri laatua ja väärinymmärrykset olivat mahdollisia. Lada oli aivan näännyksissä, melkein puhkeamassa psykoosiin, kun jälleen Ferrari oli sen vieressä. Ferrari pyöritteli lamppujaan ja sanoi: "Oletko värisokea?" Lada kertoi ongelmastaan, johon Ferrari sanoi antenniaan heilutellen: "Tunne voimasi ja anna palaa heti kun valo edessäsi palaa. Noista valoista kahdella saa ajaa." "Hienoa" sanoi Lada, ja ajoi siitä eteenpäin lähes sääntöjen mukaan, joko vihreällä tai oranssilla. Punaisen se poisti värivalikoimastaan, joten se sai ajaa aina...ja se tunsi kuinka se ikäänkuin soljui värimeren läpi kohti päämääräänsä pysähtymättä enää koskaan valojen takia.

Esimerkki kuvaa asenteen muodostumisprosessia ja tempperamentin osuutta siinä. Ladassa on nyt asennetta, varsinkin vanhemmissa malleissa. Ferrarissa on tempperamenttia kuin Berlusconissa. Joskus on hyvä pysähtyä miettimään, mikä on sinun asenteesi ja tempperamentin osuus omassa elämässäsi. Oletko Ferrari vai Lada, kummassakin on puolensa.

Sanaton

Ajatus mielisegmenttiin -
sanat postin sulkee.
Sanat varjostavat -
sanottavaa.

Narsisti

MINÄ,MINÄ,MINÄ,MINÄ.......TUHAT KERTAA.....sivulleni et mahdu sinä.

Ei näin tarvitse olla. Olla vaan täysi nolla kuutamolla....jotta huomaat, pieneydessä on huoma - lapsen isälle surunsa tuoda.

Elämänkaivos

Elämänkaivoksella hakataan muistoja.
Sieltä voi löytyä jalometallia tai pelkkää kiisua.

Joskus hakku kovasti kolahtaa
ja on elämä kaivoksella vaikeaa.
Pimeysvaloon vaihtuu, kun muisto kielletty
kierähtää ja timantin siinä näät.

Kriisit rikastuttavat ja saavat kaivoksen elämään.
Elämänkaivos, elämänkaivos
elättää elämää.

Jääkukkia

Ikkuna täynnä jääkukkia,
kylmä jäinen magneetti.
Pieni lämmin käsi, kättelee
jääkukkaa, joka lämmöstä kuolla uhkaa.

Pieni silmä kurkistaa,
näkee hitusen maailmaa.
Kunnes höryt suun,
uuden kukan muodostaa.

Ajatus pienen pään;
pian on suvi ja esteettä linnut nään.

Lahja

Uusi vuosi.
Outo luku.
Totuttua joutuu vaihtamaan.

Vuosiluvun vuosimalli.
Sama köyhällä. Sama rikkaalla.
Vasemmalla ja oikealla.
Pakkasukon ja Jeesuksen lahja.

Tärkeä päivä

Nykyhetken menneisyys tulevaisuutta enteilee.

Vastustus ja vastarinnattomuus

VASTUSTAMINEN

Samalla kun vastustat jotain, et hyväksy tätä hetkeä. Et hyväksy sitä ”mikä on niin on”. Vastustus on tyytymättömyyttä tilanteeseen, ihmiseen tai asioihin ja silloin menetetään tämän hetken puhtaus ja viattomuus. Läsnäoloon pääset kysymällä ”mikä tässä hetkessä oikein on vikana?” Läsnäolon tilan ikuisessa tämänhetkisyydessä ei ole mitään vikaa, kun vastustat olet menneessä ja tulevassa – psykologisessa ajassa. Olet tiedostamaton.

Vastustaessasi jotakin et antaudu sille ”mikä on” ja tämä aiheuttaa sinulle ja ympäristöllesi henkistä tai jopa fyysistä kärsimystä. Väkivallan käyttäminen johtuu tiedostamattomuudesta, jonka juuret ovat vastustamisessa. Toisten ihmisten loukkaaminen, itsekkyys ja sodat saavat alkunsa tiedostamattomuudesta, mitä muuta vastustaminen olisikaan kuin tiedostamattomuutta. Siinä ei ole mitään puolusteltavaa, sillä kun puolustat sellaista kuin tiedostamattomuus olet jo menettänyt läsnäolevan hetken ja tietoisuutesi.

Suvaitsemattomuus on vastustuksessa yleinen muoto, suvaitseminenkin kantaa sisällään vastustuksen siementä. ”Suvaitseminen on rakkautta, joka sairastaa ylpeyden tautia.” (Khalil Gibran). Ylpeys on vastustuksen jalompi muoto, jossa vastustaminen on ylemmyyden kautta saatu näyttämään rakkaudelle jota se ei ole.

Vastustaminen näkyy emootiotasolla erilaisina stressireaktioina; kahvikuppineuroosina, punastumisena ja sen pelkona, sydämentykytyksenä, arvostelun pelkona, esiintymispelkona, paniikkihäiriönä. Vastustaminen ilmenee ihmissuhteiden välttelynä ja vaikuttaa näin elämäntilanteeseesi aiheuttaen kärsimystä. Sinä et kuitenkaan ole elämäntilanteesi, joka on vain mielen aikaansaannosta ja tapahtuu ajassa. Sinä olet ajaton ja elämäsi on nyt.

Vastustamista on ajatustesi ja ajatusrakennelmien, asenteiden vuoksi. Egon kuoleman pelko ruokkii vastustuksen syntymistä. Menneisyyden kokemukset ja tulevaisuuden pelko, olet valmis tekemään mitä tahansa jotta olet. Samalla kuitenkin menetät sen, kuin koira joka tavoittelee häntäänsä. Egon puolustusmekanismit ovat tässä ”taistelussa” oleellisessa tehtävässä, tiedostamattomuus jatkuu.

Vastustamista ilmenee lähes jatkuvasti niin kauan kuin ego on johtajasi. Mieli tuottaa egolle ravintoa, kun joudut arvottamaan itseesi kohdentuvaa arvostelua (negaatioita). Arvostelu voi olla täysin oman mielesi tuottama harha tai todellista, sillä ei ole merkitystä. Egosi tunnistaessa tulleensa vaikkapa syytöksen kohteeksi se alkaa vastustamaan puolustautumalla. Tunnet itsesi petetyksi ja mielesi tekee itseoikeutetun johtopäätöksen, jonka mukaan tunnet vihaa. Aiheutat itsellesi ja muille suurta kärsimystä (ks. egon hengissäsäilyttämistaulukko).

Vastustamisesta, kärsimyksestä on mahdollista vapautua, ensimmäinen askel on havahtuminen ”minä olen”- kokemuksesta.

VASTARINNATTOMUUS

Vastarinnattomuudessa on kyse antautumisesta, et vastusta tätä hetkeä. Hyväksyt sen ”mikä on”. Antautuminen elämälle on tapahtunut, et ole alistunut etkä alistettu, vaan olet täydellisesti hyväksynyt elämäntilanteesi ajassa tapahtuvaksi tapahtumaksi. Tiedät, että voit muuttaa elämätilannettasi jos niin päätät. Täydellinen olemassa olevan hyväksyminen tai päätös muuttaa tilannetta ”tämänhetkisyyden” läsnäolon kautta rakkaudellisin keinoin. Elämäntilanteesi on enää pintaa, elämäsi on todellista.

Vastarinnattomuudessa et kilpistä itseesi sinuun kohdistuvaa arvostelua, vaan ymmärrät sen olevan tiedostamatonta käytöstä. Sinua ei saa mukaan tiedostamattomaan käytökseen ja ajatusrakennelmiin - olet ”näkymättömän panssarin” suojaama. Riidanhaastaminen sinun kanssasi on mahdotonta koska se menee sinun ”läpi” – olethan ”näkymätön” tiedostamattomuudelle. Et reagoi kuten ego reagoisi.

Vuorovaikutuksessa muiden kanssa olet läsnäoleva, kuuntelet toista ihmistä paitsi aistiesi kautta niin myös joka solullasi. Mielen hälinää ei ole, on läsnäolo vastaanottoon. Muutat tiedostamattomuuden läsnäolosi avulla tietoisuudeksi. Ego joko murtuu tai lähtee pois. Läsnäolosi ilmentyy olemisen ilona, se on uteliasta ja huumorintajuista – todellista vastakohdista vapaata rakkautta.

Vastarinnattomuudessa mieli on hiljaa, se ei palvele enää egoa. Ulkoiseen vastarinnattomuuteen pääset ainoastaan sisältäpäin, sisäinen rauha on ensin, sen jälkeen tulee vasta ulkoinen.

Vastarinnattomuudessa ei ole kilpailua paremmuudesta, vaan hyvyydestä. Viestinä on ”ole hyvempi”, ei parempi. Osaat ”lukea” tilanteita, ihmisiä ja asioita tietoisuuden avulla kun sisälläsi on rauha, ymmärrät lukemasi oivalluksen kautta.

Vastarinnattomuus on luonnon ja elämän ehdotonta kunnioittamista. Mielen tiedostamattomuuden ymmärtämistä tietoisuuden puuttumiseksi, jolloin ihmisellä ei ole todellista valinnan vapautta. Vastarinnattomuuden voima on läsnäolon ja rakkauden kautta ohjata ihmistä löytämään se mikä hänellä jo on – elämä.

Vastarinnattomuus ei vastusta edes vastarintaa, vastarinnattomuuden voima muuntaa vastarinnan tyhjäksi rakkauden ja läsnäolon kautta. Vastarinnattomuuden kentässä vastarinta ei voi säilyä – se on ”tuli” joka polttaa muodon tuhkaksi. Vastarinnattomuuden lisääntyessä syntyy jossain vaiheessa uusi maailma.

Legenda

Legenda on vuosikerta luonne
piilotettuna kosmoksen vaippaan.
Legendako totta? Legenda on ajatus tai toive.
Katsoa pitää kuitenkin ytimeen, ei kuoreen.

Elvis, oletko tyytyväinen? Olitko onnellinen?
Tyytyväinen kuoriin ja elämään.
Legenda, sekö olisi tavoiteltavaa.
Päästä legendaksi, ihmisten palvomaksi.

Kaikki ei ole miltä se näyttää. Eihän Elvis?

Elämää on enemmän

Luonnoton suora on mutkaton elämä.
Elämässä kun on riskiä, voi odottaa sykettä.
Mutkia ja mäkiä,
voi silloin olla paljon,
uuden näkijä.

Matkasta voi nauttia, kun tiessä on luonnetta.
Tempperamenttia,
lamaa ja humalaa.
Mutka tai mäki, aina arvoitus.
Palkinto tai opetus,
Aina uuden aloitus.

Nimim. "moottoritietä vieroksuva"

Ruusunaika

Koittaa aika, jolloin voi olla kuin ollutkaan ei ois.
Koittaa hetki, jolloin voi sanoa en halua toistamiseen katsoa.
Matkaa siihen vain pieni iäisyys.
Ei sanoilla, ehkä teoilla matkan mitata vois.

Ruusu ja taivasjuuret, tuoksuvat galaksien mullalle.
Juuristo ja juuriston tiet, kuka tietää mistä ruusu voimansa löytää.

Taivasjuuret ja merkitsemättömät hiekanjyvät, planeetat.
Kätkevät sisäänsä hiukkaset, ruusun elää.

Koittaa aika, jolloin kukka teoin matkaa.
Kauneutta urakoi, tekee halusta kauneudentöitä.
Galaksin mullassa tanssii, valloittaa äärettömyyttä.

Tietoisuutta levitetään kuin lantaa

Tietoisuus kun leviää, sitä ei ensin arvosteta lainkaan. Se on kuin hevosenlanta, kukaan sitä ei halua mutta kun se alkaa vaikuttamaan ruusuihin on sillä suosittelijoita *-*

Ahdistus-metafora

Musta möykky.
Sieluni sydän.
Sydämen hyvinvointi,
totuuden plasmaa.
Rehellisyyden hemoglobiinia.

Valetta ja epärehellisyyttä -
enemmin tai myöhemmin,
sydän oireilee.
Musta möykky laajenee
Ja sielu -
oikeutta! Oikeutta huutaa sielu.

Ei auta hyvyyteni vain ulospäin.
Ei auta itsesääli.
Ihminen on itselleen pahin vihahenkilö
...niin kauan, kunnes löytää itsestänsä
rehellisen itsen.
Ei auta pelkkä tunne tunteisiin.
Ei auta pelkkä järki elämäviisauteen.
Ei auta naurattaja kuin hetkisen.
Ei auta ruoka, viini.
Ei pintapuolisuus.

Tietoa on,
mutta riitä se ei.
Ahdistus muistuttaa,
oppimista on.

Syvemmälle.
Tyhjyyttä pakoon.
Avoimuus avartaa,
auttaa 'minua' kasvamaan.
Musta möykky opettaa,
jos oppija niin haluaa.

Musta möykky sykkii läpi koko elämäni,
ohjaa sielullista.
Musta möykky tekee minusta ihmisen.
'Sykse' loppuu vasta, kun vastauksen saan.
Aamen.

Onko toinen olevuus?

Linnut vaikeroivat

Kiinalaiset lipokkaat ja saunailta.
Maaliskuu.
20 astetta pakkasta ja yö.
Ulkona höyryää pää.
Tupakoimalla usva voimistuu.
Muuttolinnut ovat palanneet, ne laulaa.
Ne paleltuu?!

Laulu jatkuu eteisessä -
kiinalaiset lipokkaat!
Linnut painoni alla konsertoivat.

Hallusinaatiota ikävöin, ei linnut tänne pesää tee.

Depressio

Depressio on masentumista.
Se johtuu pahasta; teoista ja ajatuksista.
Itseen kohdistuvasta inhosta, vihasta.
Depressio on mustama, mustaa mielen.
Saatanan maalariveli.

Etsin sponsoria

Minä olen ns. ^¨takka täynnä, ja pellit kiinni niin kauan kun minulle löytyy sponsori. Minä en halua rahaa, minä haluan sinut.

Kun hyväksyt minut olet itsesi kanssa sinut

'Minä' on rakkaus, joka haluaa sinua rakastaa. Minä olen rakkaus, en isolla ärrällä, vaan pienellä. Niin pienellä, että miun on pakko olla vaan täysi nolla kuutamolla. Työtön, teon kieltämä sairaanhoitaja joka ei ole tehnyt mitään. En mitään. Väärin, olen toiminut päälle 20-vuotta sosiaali- ja terveysalalla. Olen ollut hoitoapulaisena, laitosmiehenä, töissä sahalla, rautakaupassa, kuorma-auton kuljettajana, mielisairaanhoitajana, sairaanhoitajana, psykiatrisena sairaanhoitajana, sairaanhoitajana jonka erikoistumisalana on mielenterveystyö, olen opiskellut kognitiivista psykoterapiaa ihanan positiivisen 'kyllä' ilmisen opastuksella. Hän se minulle kertoi, että Tollella on minulle asiaa. Ja minä kuuntelin! Mitä siitä seurasi. Olen ollut hoidossa mielisairaalassa, olen ollut eristettynä, olen ollut pakkositeissä, olen ollut pakkolääkinnässä...mutta, minä olen.

En minä kategorioi, minä rakasta kaikkia jota minuksi kutsutaan. Minulla on kissa, se on poikani kissa. Äitini toi sen hänelle. Se on syntynyt suureksi sieluksi, niin kuin kissat aina syntyvät. Kissoilla on sielu, koirilla on luonnetta. Minä pidän sekä kissoista että koirista. En ole mikään tavallinen, sehän tuli jo selväksi. Minä olen kaksisuuntainen, mutta en ole sairas vaan mielettömän rakastunut sinuun. Ehdotin joskus, että minulla on *looginen skitsofrenia ja että tiedän kaiken. Eihän kukaan kaikkea voi tietää. Minä olen, en kaikkitietävä vaan niin pieni etten enää oikein tajua pienuuttani. Mutta onneksi, onneksi minulle on näytetty tie. Olen siitä hyvin kiitollinen.

Tupakointi vaarantaa sinua ja ympärilläsi olevia

Se on totta, mutta se ei vahingoita minua. Suvaitsevaitsevaisuus. Se on tärkeää.

Tunnen erään, joka ei halua nimeään julkisuuteen. Hän ei ole julkisuuden kipeä, hän tietää että julkisuus ei häntä mitenkään alleviiviivaa ja tee hänestä hyväksyttävämpää. Ilmankos hän on sopusoinnussa itsensä kanssa, hän tietää että vaikka hän asuu miehen kanssa ollessaan itsekin ulkoisilta merkeiltä myös mies, on hän sisimmässään nainen. Se on tietoisuutta omasta kehosta, oma keho on silloin minän käytössä.. Hän ymmärtää, että vaikka hän sisimmältään on nainen hän ulkoisesti on mies. Se on tietoisuutta. Eikö?

'Eräs' ei halua että hänen "työkalunsa" silvotaan naisen työkaluksi. Ei saksetkaan ole enää sakset, jos niistä tekee puukon. Käyttötarkoitus ei ole itsetarkoitus, vaan ulkoisen muodon tuottama tekemisen ilon lopputulos. Puukolla leikataan tuppi nyrkissä ja saksilla heilutetaan teriä. Tämä on lapsille vaikeaa, mutta aikuinen ihminen ymmärtää sen. Vastaukset ovat edessäsi,,, kun et ala tuijottamaan pilkkuja *-'