Jos metsään menet nyt...

Haapa on tunteellinen ja estoton, vapisee kesäisin ja seisoo talvet alasti. Eri puulajit kuvastavat jotain tiettyä piirrettä tai käyttötarkoitusta. Kuusi, jos unohdetaan pelkkä sanallinen/numeraalinen moniuloitteisuus, on kuin prinsessa tyllimekossaan. Sen puuainesta käytetään mm. veneisiin, rakennuspuuksi ja paperiin. Mänty poraa juurensa syvään, seisoo tukevasti paikallaan ja kurkottaa yhä ylemmäksi. Lehtikuusella on paalutettu Pietarin kaupungin perustukset, se on luonnon kestopuuta. "Tuomas seisoo kuin tammi, koska saarnaa Aabrahammi? " - tammi on huonekalu- ja koristepuu, tammiparketti kestää. Paju on notkea, taipuu taipuu, muttei katkea. Koivu on paloarvoltaan hyvä lämmöntuoja. Sen tuohi käy moneen, mahla on juotavaa ja sanotaan, että vuoraamalla tuohella asunnon sisätiloja huoneilman laatu paranee. Se poistaa ilmasta homeitiöt ja raikastaa. Leppä ja sen pikkuruiset kävyt ovat kauniita, leppä on myös hyvä huonekalupuu kauniin värinsä kautta. Keihäspuunakin sitä on käytetty,  "lentää kuin leppäkeihäs". Pihlaja on kuivuessaan kovaa, siitä tehtiin entisaikaan mm. haravan piikit. Omenapuu laittaa vielä paremmaksi, sen puuaineksesta on tehty mm. rattaita myllyn rataskoneistoon...

Visakoivu on rauduskoivun mutaatio. Se on pahkainen ja muhkurainen, kovaa työstää. Rahalla mitaten se on Suomen arvokkainta puuta, hehtaarikohtaiset myyntitulot voivat kivuta jopa 200 000 euroon (wikipedia). Muihin puihinkin kasvaa poikkeavia muotoja, pahkoja ja kääpiä. Pieneliöt tarvitsevat niitä elääkseen, siksi tarvitaan vanhoja metsiä, koska monet kääpälajit vaativat vanhan puun kasvualustakseen.

Jokaisella puulajilla on omat käyttötarkoituksensa. Osa suuntaa kohti teollisuutta, osa polttopuuksi, osa puusepän verstaaseen. Osa kaunistaa puutarhaa, osalle on annettu tehtäväksi kantaa hedelmää tai vain olla - keloontua linnuille pesäpuuksi. Puissa on käyttömahdollisuuksia, lukemattomia. Ja kauneutta, jota vain luonto voi meille antaa. 

Kaikella on merkityksensä, tarkoituksensa. Puutkin edustavat samaa elämää kuin sinä. Ykseys vie todellisuuden ytimeen. Maailma on kaunis paikka, jossa on kaikki valmiina. Ei ole yhtään rumaa puuta, ei ole rumuutta. Ei ole turhaan kukaan, kaikki on samaa ja kaikella on sama elämä.

Mihin avaruus päättyy?

Avaruus päättyy ässään...(poikani suusta kuultua)

Maailma on kaunis

Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
Jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus ja mielen vapaus

On vapautta kuunnella metsän huminoita
Kun aamuinen aurinko kuultaa kallioita
Ja elää elämäänsä ja elää elämäänsä

On vapautta valvoa kesäisiä öitä
Ja katsella hiljaisen haavan värinöitä
Ja elää elämäänsä ja elää elämäänsä

Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
Jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus ja mielen vapaus

On vapautta istua iltaa yksinänsä
Ja tuntea, tutkia omaa sisintänsä
Ja elää elämäänsä ja elää elämäänsä

On vapautta vaistota viesti suudelmasta
Ja olla kuin kaipua aina jatkumasta
Ja elää elämäänsä ja elää elämäänsä

Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
Jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus ja mielen vapaus


http://www.youtube.com/watch?v=lLjW6W-AFo4


(Irwin Hyvämies)

Plastiikkakirurgilla on töitä

Ihmiset tuijottavat ulkoiseen, peilikuvaansa. Kuvaa halutaan muokata mieluisaksi, toiveiden mukaiseksi. Muotojen maailma, pintaliito ja pinnallisuus. Arvostelu ja arvostelun pelko.

Stillus

Millä lävistää haarniska? Entisajan ritarit pitivät huonommassa kädessään stilettiä, haarniskan lävistykseen. Heikon kohdan etsintä, ja tarkkuutta.  Voitto tai kuolema.

Stilisointi, siihen en ole kovasti perehtynyt kirjoituksissani. Stilisointi, se vie aina jotain sponttaaniutta pois. Kielellinen tyyli on vapaa. Vapaus on sitä, että ajatukset eivät kahlitse. Säännöt eivät heiluta stilettiään, vapaus on tietynlaista näkymättömyyttä. Näkymätöntä ei voi lävistää, monesti kilpistämme vapauden nimissä. Se on kuitenkin harhaa, kun kilpistää niin satuttaa vain itseään.

Kun seuraavan kerran vastaasi tulee tilanne tai henkilö, joka loukkaa sinua ja pyrkii pisteliäästi herättämään sinussa olevan pedon. Laske kilpesi ja anna loukkauksen mennä läpi. Tarkkaile sitä ulkopuolisin silmin, se on kilvistä parhain - näkymättömyys.

Valtava käsi

Mies astelee talonsa päätyyn, hän avaa pannuhuoneen oven. Pannuhuoneessa on "baari", hän avaa lämpimän Aperiitta-pullon ja ottaa pitkän huikan. Pullo uppoutuu miehen valtavaan kouraan, joka on voimistunut maitotonkkien ja maitolaatikoiden nostelusta. Hän on maitokuskin apumies, mies joka nostaa maitoa sisään ja ulos. Maitoa hän ei juo, sillä maito on hänelle vain Aperiitan lähde. Ja niin, kun Aperiitta loppuu hän suunnistaa ravintolaan. Haastaa muutaman miehen sormikoukkuun, voittaa aina.

Työnohjaaja tarinoi

Työnohjaaja saapuu ryhmätyönohjaukseen, työryhmä on outo ja uusi. Hän tietää, että tilanne on työntekijälle lepohetki, hänet on valittu vahvistamaan yhteishenkeä ja uusien hoitokäytäntöjen luominen pieneen hoitoyksikköön on yksi työnohjauksen päätavoitteista. Hän aloittaa ensimmäisen tapaamisen esittelemällä itsensä ja lyhyesti kertoo työhistoriansa. Hän aloittaa työnohjauksen tarinalla, koska narratiivisuus on hänen vahvaa osaamisaluettaan.

Kiinalainen talonpoika

Kauan sitten Kiinan maaseudulla asui köyhä talonpoika, jolla oli yksi ainokainen poika. Vaimo oli kuollut jo pojan ollessa pieni, nyt pojasta oli kasvanut nuorimies. Heillä ei ollut kuin yksi hevonen, muutama kana ja sika. Maata ei ollut paljoa, sen verran vain, että se juuri ja juuri riitti antamaan elannon.

Kävi niin, että talonpojan ainokainen hevonen karkasi ja hän oli surullinen. He joutuisivat nyt tekemään työt ilman hevosen apua. Talonpoika meni naapuriin, jossa oli tottunut käymään kertomassa kuulumisensa vanhalle viisaalle miehelle.
"Meiltä karkasi ainokainen hevonen, voi tätä kurjuutta. Miten me nyt oikein tästä selvitään?", kertoi talonpoika naapurilleen.
"Paha juttu, hyvä juttu, ken tietää?", sanoi naapuri ja kuunteli tarkkaavaisesti naapurinsa selvitystä lähestyvistä töistä, joissa hevosesta olisi ollut suuri apu.

Aikaa kului tovi jos toinenkin, kunnes talonpoika kuuli poikansa huutavan innoissaan "Isä, tule katsomaan!" Karannut hevonen oli palannut, mutta ei yksin. Se oli saanut matkaseurakseen viisi komeaa villihevosta! Talonpoika oli niin riemuissaan asiasta, että läksi kertomaan ilosanomaa naapuriin. Naapuri tuumasi hetken sanoen, "hyvä juttu, paha juttu, ken tietää?"

Talonpojan poika käytti aikaansa villihevosten kesyttämiseen, kaikki näytti sujuvan niin kuin suunniteltiin. Sitten tuli vuoroon hevosten kengitys, siinä yhteydessä villihevonen potkaisi poikaa polveen niin pahoin, että pojan jalkaan tuli elinikäinen vamma. Talonpoika meni jälleen naapurinsa puheille ja kertoi millainen epäonni heitä nyt oli kohdannut.
"Poikani oli kengittämässä yhtä niistä 'kirotuista' villihevosista, se potkasi pojan jalan rikki. Jalka ei enää koskaan tule kuntoon. Voi, voi kun hevosemme ei olisi tuonut niitä villihevosia mukanaan. Nyt pojan jalka olisi kunnossa, olisimme pärjänneet kuten aiemminkin."
"Paha juttu, hyvä juttu, ken tietää", sanoi naapuri pyöritellen sormellaan leukapartaansa.

Kiinassa syttyi sota, jolloin kaikki talonpojan kylän nuoret miehet kutsuttiin sotaväkeen. Talonpojan poikaa ei kuitenkaan kelpuutettu sinne, jalkapuoli kun oli. Tuli suuri taistelu, jossa kaikki kylän nuoret miehet saivat surmansa. Talonpoika meni naapuriinsa ja kertoi olevansa todella onnellinen, ettei hänen poikansa ollut surmattujen nuorten miesten joukossa.
"Oli se hyvä, että meidän hevonen toi ne villihevoset mukanaan ja se yksi hevonen potkaisi poikani jalkapuoleksi. Muutoin poikani olisi ollut sodassa ja nyt kuollut."
"Hyvä juttu, paha juttu, ken tietää", vastasi naapuri tuttuun tapaansa...

Mistä pidät eniten?

Äänestyspäiviä on vielä jäljellä.

Kieliä

Ekan kieli ja tokan kieli.

Ekan kieli on ihmisten kieli, tokan kieli on minän kieli. Hetkismi on tokan kielen ekankielinen versio. Versio, jolla 'minä' kääntää tokan kieltä ekan kielelle. Hetkismi on siis eräänlaista käännöstyötä, iloista puuhaa. Minä kirjoittaa ekan kieltä, jotta se aukaisisi tokankielisiä perusteita. Sanat ovat ekan kielellä kuitenkin niin latteita, että tokan kielen käännöstyö kohtaa jatkuvasti uusia haasteita.

Kielenkäännöksessä pitäisi ottaa huomioon kielioppi, väärinymmärrysten poissulkemiseksi. Tokan kielen kielioppi on tuntematon, joten se tekee käännöstyöstä haastavaa. Ekan kielen taitoa olen opetellut puolivuosisataa, ekan kielen murteista en osaa kuin suomenkieltä ja sitäkin vain pinnallisesti. Toivottavasti kuitenkin sen verran, että saisin jotain valonsäteitä hetkismistä säteilemään niille, jotka näitä säteitä arvostelematta ja tuomitsematta haluavat vastaanottaa. Niille, jotka eivät halua ekankielistä käännöstä tokan kielestä, heille minulla ei ole mitään annettavaa. Lukeminen on siis silloin aivan turhaa ja merkityksetöntä. Merkitys tulee läsnäolon sanomasta, tässä hetkessä.

Tokan kielen ytimessä ei ole sanoja, sanattomuutta minä tässä kirjoitan ekankielelle. Tyhjää kirjoitan, koska tyhjään tähtään. Maalamaton maisema, sen haluan näyttää.

Sinkki-SAARA

Pesupöytiä ja muita sinkkiesineitä varten on "Sinkki-SAARA". Voittamaton puhdistusaine, tehokas sinkkikiilloite.

KÄYTTÖOHJE:

Vedessä (tai vielä paremmin maidossa) kostutetuille kangastilkuille otetaan jauhetta tai sirotellaan jauhetta suoraan puhdistettavalle pinnalle. Sen jälkeen hangataan pintaa kunnes se on puhdas ja kirkas. Jauhe huuhdotaan pois huolellisesti ja pinta kiillotetaan kuivalla tilkulla.

Kysy lähimmästä kyläkaupasta.

Rannalla

Isä katsoo pientä poikaansa, joka heittelee kiviä rannassa. Pojalla on merimies-mallinen paita päällään, sortsit ja ruskettuneet jalat, jotka taipuvat kuin linko hänen leipoessaan järven pintaa kivillään. Hän on isän silmissä lupaus siitä, että poika muuttaa maailman paremmaksi paikaksi elää. Nytkin hän pyrkii epäonnistumisestaan huolimatta tekemään leipiä, jotta isä saisi syödäkseen.

Poika kääntyy isäänsä päin, "minä en saa leipiä vaikka kuinka yritän", ja painaa päänsä alaspäin kyynel poskellaan. Isä pörröttää pojan tukkaa ja hymyilee. "Voi poikani, sinä saat leipäsi mistä vain mihin ryhdyt tosissasi." Hän ottaa litteän kiven rannalta ja antaa sen pojalleen, joka heittää kiven ja kyyneleet sulavat hymyyn, kun leipurin lisäksi poika saa seitsemän leipää. Poika hymyilee ja etsii rannasta kiviä, hänelle timantteja, joilla leivotaan tulevaisuuden yltäkylläisyys. Isä näkee pojassaan enemmän, kuin mitä hän on koskaan nähnyt itsessään. Hän näkee pojassaan rakkauden, joka on laskeutunut maan päälle. 

Sammakka

Elipä kerran puuseppä, joka veisteli kauniita tarve-esineitä. Kaikki tehtiin tuolloin itse, tarvevälineitä oli paljon. Luonnollisesti puusepänkin, vaikka taitava olikin, työkalu joskus lipsahti tarkoituksestaan tehden ylimääräisen loven tai kolon. Siinä yhteydessä, kun lipsahdus kävi, puuseppä tuhahti hyvätahtoisesti: "sammakka". Puuseppä oli jumalaapelkäävä mies, sanoessaan sammakkansa hän samalla muisti, että siivo kieli vie sileyteen. Ärräpäät eivät sopineet hänen suuhunsa, sammakat maistuivat paremmilta. Lipsahduksen tuoma sävy tarve-esineissä sai silloin merkityksen, tarkoituksen. Puuseppä tunnettiin käsitöistään, joissa oli taidokkaita leikkauksia ja omaperäisiä muotoja, niissä oli sammakan viesti.

Mantelintuoksu

Miten tunteet saadaan esiin ja niihin saa yhteyden? Mistä tunteita löytää, jos ne on jäädytetty? Jossain ne ovat, jotain ne jonnekin viestittävät. Sanotaan, että etsivä löytää. Etsivän pitää tarkkailla, sulattaa jäätä. Ja kun jää alkaa sulamaan, mitä tunnevirta kertoo sinulle? Tunteiden avulla opit itsestäsi, se voi olla yllätys miten vähän olet itsestäsi oikeastaan ymmärtänyt. Ymmärrys vie oivallukseen, tunteet ovat opasviittoja kohti älyä. Tunne tunne, tunnet maalissa ilon. Tunne ilo, tunnet elämän.

Pärjääminen elämässä on opittua pintaa, kun pärjätään niin silloin on kyse taistelusta. Kilpailusta ja omasta kuolemattomuudesta, itsensä esiintuomisesta. Tiedät, että jotain puuttuu. Olet joutunut antamaan jotain pois, mitä se on? Olet oppinut puolustamaan itseäsi, olet oppinut hillitsemään itseäsi. Joskus kuitenkin taistelussa tulee tappio ja itsehillintä pettää. Olet oppinut kokemuksen kautta, että tulkitsemalla toisten käytöstä ja äänensävyjä voit synkronoida omaa käyttäytymistäsi tilanteeseen sopivaksi. Olet oppinut selviytymään, olet haarniskoitu itsesi asiantuntija - tai ainakin luulet niin. Jotain kuitenkin puuttuu ja sydän heittää välilyönnin, kun "tekstiviesti" saapuu lähettäjältä joka läpäisee haarniskasi. Olet tehnyt paljon töitä, jotta voisit hiljentää tunteesi ja ne siirtyvät nyt kehoosi. Haarniska vuotaa.

Mantelitumake on jäässä, miten sen sulattaisi? Miten saisit yhteyden tunteisiin? Tekstiviesti ei auta, haarniska ei suojaa ja se on raskasta kantaa. Päihteet voivat tuoda jotain esiin, helpotusta ja kevennystä. Jotain herkkyyttä jota kaipaat, mutta johon et enää selvinpäin saa yhteyttä. Ruokakin antaa helpotusta tyhjyyteen jota koet, kun syö niin täyttyy. Makkarakin voi olla tunteellinen kun makkaralle annetaan se tehtävä. Rakastuminen toiseen ihmiseen tuo myös esiin jotain jota etsit, mutta ennen kuin voit aidosti ja pyyteettömästi rakastaa sinun pitää löytää 'itse' rakkaus. Se on sinussa, se ei löydy toisesta. Toisestakin 'itse' rakkaus löytyy, se löytyy meistä kaikista.

Tarkkaile kehoasi, reaktioitasi. Nimeämättä tuntemuksiasi, laittamatta niitä mihinkään kategoriaan. Arvostelematta ja tuomitsematta kehossasi tapahtuvia tuntemuksia/emootioita, pääset lähemmäksi aitoa "tunnelmaa". Tarkkailemalla, ilman ajattelun raskasta taakkaa saat yhteyden itseesi ja tunteisiisi ja se on tie, joka johtaa oman syvimmän itsesi luo. Jää alkaa sulamaan, mantelintuoksu vapautuu. Tuoksu on lupaus, se ei näy mutta sen voit aistia tämänhetkisyyden , läsnäolon voiman kautta.

Uudet lelut

Historiasta voi oppia, silloin ei kaikkea tarvitse kokeilla uudestaan. Samoja tehtyjä virheitä ei tarvitse tehdä toistamiseen. Elämänkokemuskin on historiaa, sitä kun saisi enemmän kansien väliin. Paljon elämänkokemusta kuitenkin valuu hukkaan, kun dokumentointia ei ole. Jokaisella ihmisellä olisi annettavaa elämänkokemusten kirjaan.

Uudet innovaatiot ovat jo keksittyjen asioiden uusia yhdistelmiä. Leikkisästi voi ajatella, että uudet keksinnöt ovat legopalikoista muodostettuja uusia leluja. Silloin kun arvostat elämänkokemusta ja historiaa, sinulla on paljon legoja ja loputtomasti mahdollisuuksia luoda uusia muotoja tähän kauniiseen maailmaamme.

Kotka

Taidokasta käsityötä

 

Ihmisen on aina tehnyt mieli lentää, se on lumoavaa. Unessa jotkut ovat kokeneet lentämisen hurman, millaista onkaan tuntea painottomuus ja liitää siipiensä avulla. Maisemat alapuolella, vapaana kuin taivaan lintu.

Suositukset

Suositukset ovat monelle tärkeitä päätöksenteon välineenä. Suositusten perusteella tehdään suuriakin hankintoja, joskus kyseessä on koko elämäntilannetta muuttavat päätökset. Suosituksilla ohjeistetaan ihmisiä mm. hoitamaan terveyttään juuri tietyillä hoitometodeilla, tuotteilla ja palveluilla. Tämä kaventaa tarjontaa, sillä se mikä toimii hänelle ei välttämättä toimi minulle. Markkinat ovat laajat, suosituksilla vaikutetaan merkityksellisesti kansantalouteen ja ihmisten hyvinvointiin. Siksi niiden luotettavuuteen pitäisi kiinnitää huomiota, sillä onhan ne ajattelun tuotosta. Luonnollisesti niissä silloin on korjattavaa.

Suosittelijana toimii usein joku tieteellinen tai empiirinen tutkimustulos, jota jaetaan eteenpäin jonkun arvovaltaisen portin kautta. Porttina voi olla valtion yritykset, laitokset, keskukset, eduskunta, yksityiset yhtiöt, joku liitto tai yhdistys tai julkisuuskuvaltaan sopiva henkilö. Portteja on siis paljon, josta suosituksia meille annetaan. Suositusten läpivienti tarvitsee vaikutusvaltaa ja usein paljon rahaa tai rahaksi muutettavia hyötyjä. Tutkimusprosessia ei kuitenkaan usein kuvata kohderyhmälle lainkaan, joten sen luotettavuuteen ei tavallinen ihminen edes kiinnitä huomiotansa. Olisi kuitenkin tärkeää tietää ne informaatiolähteet joita on käytetty, miten aineisto on kerätty ja kuka tutkimuksen on tilannut.

Melkein aina suositusten takana puhuu siis raha, joku on tilannut tutkimuksen joka palvelee omia intressejä. Joskus suositukset paketoidaan niin taidokkaasti, ettet edes huomaa suosittelijan osoitetta. Sen mainostajat osaavat, tajuntaan uppoavat iskulauseet ja vaikkapa egolle niin tärkeiden ”kuolemansyntien” yhdistäminen mainokseen saa paketin näyttämään hyvältä. Ja se uppoaa ihmisiin, kauppa käy kuin siimaa ja käyttäydytään juuri siten kun suositusten kautta halutaankin – suositukset ovat siis hyviä syöttejä.

Suositusta ei tarvitse sokeasti noudattaa, sillä sehän on vain suositus. Kannattaa miettiä suositusten alkuperää, mistä suositus on alunperin tullut ja mikä on sen pohjimmainen tarkoitus? Kuka siis on suosittelija, sillä on merkitystä? Ketä tai keitä suositusten noudattaminen tai noudattamatta jättäminen palvelee? Mikä on suosituksen arvoperusta? Monesti asettamalla yksinkertaisia kysymyksiä aukeaa asian ympärillä oleva voimakenttä ja sen moottorit sekä polttoaine. Silloin, kun suosituksen pohjalta löytyy ahneutta ja omanedun tavoittelua, on syytä tarkistaa suosituksen hyötysuhde omassa elämässä.

Suositukset ohjaavat ostoskäyttäytymistä, muodostavat asenteita, luovat hyvää mainetta ja astuvat aina jonkun varpaille. Suosituksista muodostuu käytäntöjä silloin kun niitä ei kyseenalaisteta, ja pian käytäntö onkin jo maantapa, vaikka alussa olikin kyseessä vain suositus. Kun seuraavan kerran törmäät suositukseen niin mieti, onko todella näin vai voisiko kuitenkin olla toisinpäin?

Leipomo, kranaatti ja katu

Leipomolla on uusi logo,
jossa pomo poseeraa lei kaulassaan ja pullaa suussaan.

Nyt on maut eri paketissa kuin silloin, kun tässä vielä oli omenapuu ja mansikoita, juolavehnää ja ketunleipää. Nyt on leipomo, ”havaiji”. Leipomo on makuja täynnä, sieltä saa omenapiirakkaa, mansikkaviinereitä, leipää ja pullaa. Leipomo on paikallaan, sillä sillä on paljon suita ruokittavana.


Kuuro sotaveteraani manaa hiljaisuutta,
katselee huutomerkkiä.
Sisäistä kuuroutta on enemmän kuin ulkoista.

”Nyt ei ole ollut sellaista hiljaista, kuin silloin hetki ennen hiljaisuutta. Silloin kun kuurouduin, kun sain ääntä liikaa, liian paljon kuullakseni. Korvani lukkiutuivat, kalvot avautuivat. Meteli sen sai aikaan, silloin kun kranaatti tuli ja vihelsi. Jysähti, aivan liki. Sen jälkeen on ollut hiljaista.”


Metsämies eksyksissä kadulla,
täynnä katu/musta, metsämiehen tuska.
Rullaluistelija kompuroi metsässä,
ei rullaa, miettii vain katua.
Kummallakin on ongelma,
katua tai ei.

Nyt ei ole kadulla yhtä paljon väkeä kuin silloin, kun siellä vielä oli metsä. Ennen katua kadulla, jota siis ei silloin vielä ollut, oli elämän vilskettä. Metsässä ja kadulla, kummassakin voi olla tässä hetkessä, villinä ja vapaana, tai ajatuksiinsa kahlittuna.




Kadun varressa on edelleen leipomo, jonka johtaja joutui sotaan. Johtajasta tuli sotamies, joka kuuroutui lähelle iskeytyneen kranaatin seurauksesta. Sodan jälkeen sotamiehestä tuli sotaveteraani, joka etsi elämäänsä ääntä metsästä ja kadulta. Sävel löytyi, kun hän tunsi olevansa kadotettu. ”Tätäkö se kadotus on, kun on kuolleena elävien joukossa eikä kuule edes hiljaisuutta?” Hän oivalsi, että jos hän kuulisi, hän ei edes tajuaisi hiljaisuutta. Ja niin hän sai hiljaisuuden kuulumaan, kun oivallus vaiensi ajattelun hälyn. Hän totesi onnellisena, ”minä kuulen hiljaisuuden, siis olen”.

Kaunis on maailmain

Isäni maalasi taivaan niin korkealle.
Kotkat ja siniset vuoret, villit hevoset taivaanrannalle.
Kaunis on maailmain.
Untako on se vain?
Olen taas matkallain, tuntemattomaan.

Tuolla on kaupunkini.
Maani ja kansani.
Perhe ja ystäväni.
Tämä on kai elämääni.
Kaunis on maailmain, untako on se vain?
Olen taas matkallain, tuntemattomaan.

Jo ehkä rakastat mua.
Vieläkin huomenna.
Kolkuttaa mun ovea sanansaattaja mustassa kaavussa.
Kaunis on maailmain, untako on se vain?
Olen taas matkallain, tuntemattomaan.

Kaunis on maailmain, untako on se vain?
Olen taas matkallain, tuntemattomaan.

(Pelle Miljoona)

Keltainen narsissi

Narsissi on kaunis ja tuntuu että se tietää sen itsekin. Sen keltaiset lehdet ovat symmetriset ja emiö tai hede on kuin silmä joka tuijottaa sisäänpäin. Kasvitieteelliset nimet, ne kaventavat tuota kokemusta minkä narsissin katse antaa. Narsissi on monivuotinen, joten sen läsnäolo toistuu kesäisin.

Narsissiin eivät myyrät ja hiiret koske. Narsissi on myrkyllinen, toisin kuin tuppaanit. Tulppaanin sipulit maistuvat maapähkinöiltä, joten ilmankos myyrät niistä pitävät. Enää ei tarvitse antaa myyrälle töitä, kun laitat narsissin sipuleita puutarhaan. Narsisti on sen arvoinen, narsissin.

Neulaset

Mies seisoo metsässä, katsoo jo tukkipuuksi kasvanutta kuusta. Hänelle tulee vastustamaton halu laskea kuusen neulaset, paljonko niitä on? Ajatus, että sehän on hulluutta, estää miehen lakutoimitukseen ryhtymisen. Ajatus kuitenkin kiehtoo, koska siinä on olevinaan jotain järkeä. Se on mieletöntä, mutta kuitenkin siinä on mieltä.

Mies kaataa kuusen ja päättää palata paikalle, kun kesäyö tuudittaa muut nukkumaan. Hän ihastelee kuusta, miettii jälleen laskutoimitusta. Miettii, miten paljon maailmassa on ihmeitä, joihin ei kukaan kiinnitä huomiota. Kuusi onkin paljon enemmän kuin kuusi, se on neulasten kautta satojatuhansia, kenties miljoona. Mies pudistaa päätään, silittää oksaa jonka neulaset tuntuvat kiehtovan sileiltä myötäkarvaan silitettäessä. Hän kuulee rapsahduksen, kääntyy ja havaitsee valkotakkisen sairaankuljettajan takanaan.

Kuusi ja sen neulaset, ne saivat miehen pohtimaan elämää ja sen ihmeitä. Mies tunsi miten elämä, joka hänessäkin on, on samaa elämää kuin hänkin. Sator, joka hetken tuntui todelliselta, hävisi kun ajattelu sai hänet jälleen pauloihinsa. Kokonaiskuva alkoi jo piirtymään, mutta hänen hulluuttaan ei ymmärretty. Hän kuitenkin teki havainnoin, joka ajoi hänet muiden ihmisten ohi kuusikkoon. Se ei ollut hulluutta, se oli mielettömyyttä. On mieletöntä laskea kuusen neulasia, se tulkitaan hulluudeksi. On mieletöntä olla ajattelematta, sillä se on kapinaa. On mieletöntä, jos kuusesta kirjoittaa tarinaa...

Metsurista, joka alkoi syventymään liiaksi työhönsä on nyt tullut osa ongelmaa. Metsuri on nykyään sahaton mies, joka sahaa vain muistoissaan ja kulkee sairaalan käytävää. Hänet on parannettu, sillä lääketieteestä löytyi onneksi apu neulasongelmaan.

Hyvä vesi, parempi mieli

Vesi on hyvää, sitähän mekin olemme suurimmaksi osaksi. Olemme hyvää, olemme vettä.

Vettä tulisi juoda enemmän kuin suositukset sanelevat, sillä suositukset ovat vain suosituksia. Monet juovat suositusten vastaisesti kahvia ja alkoholia, ei suositukset kuitenkaan ole kuin suosituksia. Jokainen tietää määrän, kun kuulostelee omaa kehoansa ja mittaa vireystilaansa. Veden lisäksi pitää ihmisen saada suolaa, jotta vesi sitoutuu elimistöön eikä elimistöstä virtaa tärkeitä aineita pois. Keltaisen eri sävyt kertovat, oletko kuiva vai onko nesteytys kunnossa. Tumma on komiaa, mutta tässä tapauksessa kannattaa tähdätä vaaleaan.

Diureetit, kuten kahvi poistaa elimistöstä vettä. Kahvi on hyvää, sen diureettinen vaikutus pitää kuitenkin ymmärtää. Vettä olisi hyvä juoda kahvin juonnin yhteydessä, sillä se kumuloi kahvin diureettista vaikutusta. 'Vanhat mummot' lisäsivät kahviin entisaikaan suolaa, ei mikään hölmömpi neuvo sekään. Moni ihmettelee, miksi on jano seuraavana päivänä alkoholin nauttimisesta. Alkoholi vähentää vasopressiini-hormonin eritystä, siksi virtsan väri muuttuu kirkkaaksi kun alat humaltua. Alkoholin nauttimisen yhteydessä on järkevää syödä suolaista, ja juoda riittävästi vettä ennen nukkumaanmenoa. Aamu on tuolloin paljon miellyttävämpi.

Virtaamaton vesi on monesti juomakelvotonta, sellaista ei soisi omassa kehossaan seisovan. Veden pitää virrata, jotta munuaiset ja maksa, nestekierto ja kehossa tapahtuvat muut prosessit toimivat hyvin. Ilman vettä suodattimet ovat tukossa ja vartesi on löysä. Vesi on elämälle, ihmiskukalle tärkeää. ”Vesi on vanhin voitehista”, siis myös sisäisesti. Vettä kannattaa juoda, muistat sen parhaiten kun tarkkailet kehoasi ja mieltäsi.

Kestävä kehitys

Ennen muinoin arvostettiin kestävyyttä. Nyt tiedetään kestävyyden aiheuttavan työttömyyttä, se ei ole kestävää kehitystä. Kestävyys pitää laskea, sitä pitää laskea siten, että se ei tuota puutetta ja kurjuutta - tekijöille pitää olla töitä. Auton pitää alkaa nikottelemaan pian sen jälkeen, kun takuu umpeutuu. Kännykän pitää vanhentua ominaisuuksiltaan tai akun ainakin menettää tehonsa vuoden kahden kuluttua. Tietokoneen pitää hidastua, kun sen resurssit eivät enää riitä. Suunnitelmat on tehty, vuosiksi eteenpäin; giga, tera, peta, eksa, tsetta ja jotta, töitä on vuosikymmeniksi eteenpäin.

Olet varmaan kiinnittänyt huomiota ihmisten hampaisiin, niissä on eroja. Yhdysvalloissa hammasluu on parempaa kuin Suomessa, luin jostain. Jenkeillä luu on vaihtunut posliiniin, kuoret ovat valkoiset ja säteilevät terveyttä. Joskus mietin, että eipä ole poika/tyttö hampaitaan paljoakaan pessyt kun ovat niin kuluneet ja huonokuntoiset. Mutta, kaikki ei välttämättä ole niin kuin äkkiä päätellään. Olen havainnut, että juuri huonohampaiset ovat olleet niitä kovimpia harjaajia ja täydellisyyteen pyrkijöitä. ”Pesen hampaani ainakin kolme kertaa päivässä ja minulla on kuitenkin aina reikiä.” Jep. Sellaista sattuu, että hammasluu on toisilla kestävämpää kuin toisilla, mutta olisiko hammastahnalla osuutta asiaan? Minä olen hammastahnalla puhdistanut koruja ja pintymiä sieltä täältä, sehän on hankausainetta! Olisiko tässä yhteyttä sille, että hammaslääkäriliitto sitä suosittaa. Töitä, niitä alkaa olla jo liiaksikin asti. Jonot kunnallisessa hammashuollossa ovat jopa toista vuotta.

”Suusta suuhun” sanottiin ennen vanhaan, kun lintuemo toi ruokaa poikasilleen. Nyt suusta revitään rahaa, se on hammaslääkäreille ehtymätön automaatti. Muistat varmaan, kun amalgaamin oireista alettiin kirjoittamaan. Nyt amalgaamia ei oikeastaan enää ole monenkaan suussa, laitetaan muovia. Amalgaamipaikat kestivät jopa 30-vuotta, muovipaikat eivät kestä kuin pari. Työllisyys on turvattu, mutta onko se ihmisen edunmukaista? Onko se yhteiskunnan edunmukaista?

”On tapauksia, kun aikuiselle on tullut kolmannet hampaat. Lisonin tapauksessa vuonna 1896 Ranskassa potilaalle oli kasvanut neljäs hammaskerta....”(Wikipedia). Mitenkähän tämän asian laita oli ennen muinoin, olisiko ollut että joskus ihmiselle kasvoi aina uudet hampaat kun oli hampaidenkasvuaika? Oli maitohampaat, rautahampaat, teräshampaat ja jotkut hymyilivät titaanihampain.

Kestävä kehitys, se ei ainakaan päde tuotteisiin eikä palveluihin. Kestävä kehitys on monesti kestämätöntä. Tahdin määrittää ihmisten ahneus, koska sille ei ole loppua. Aina pitää saada enemmän, mikään ei ole riittävästi. Mihinkään ei olla tyytyväisiä kuin hetken. On hienoa, että elämme yltäkylläisyydessä. On hienoa, että kehitetään ja kehitytään. On hienoa, että tulee uusia innovaatioita. Tiedostamattomuus, se kuitenkin tekee meille hallaa. Aivan kuten dynamiitinkin keksiminen, se on tehnyt paljon pamauksia jotka olisivat saaneet jäädä pamahtamatta. Rakkaudenmarkkinat ovat läsnäolevassa hetkessä ehtymättömät, koska rakkaus on kestävää kehitystä ja tuo tietoisuutta tähän maailmaan.

Siniset peitot

Mukaillen Claes Anderssonia kirjasta "Luova mieli: Kirjoittamisen vimma ja vastus":

Näin unta, että näin unta jossa näin unta.
Unta, että heräsin uneen todetakseni olevani unessa, ja
että olin hereillä vaikka olin unessa.

Pimeydessä

Savuke hohtaa polun päässä herkistäen pimeyden.
Polun päässä sielu tupakan jatkona miettien,
millä voittaisi sielunsa pimeyden?

Sytkä lämmittää taskun pohjalla.
Valmius löytyy, mikä sen sytyttää?

Visuaalinen empatia

Katso, kun tuo teputtaa ja tuo talsii.

Näetkö sisäisen eron?
Ymmärrätkö oman tahdin?

Ulkoinen tahti kuvastaa mielesi resiinaa.

Määräätkö itse tahdin?
Sen kautta ja avulla.
Ymmärtää voit toisella tavalla,
tavalla toisen.

Raittius

Tuuli puhaltaa, uutta raitista ilmaa tehtaan suunnalta.
Sellutehdas pullottaa viinaa sivutuotteenaan.

Usvaa pulloon, tajuntaa helpottamaan.
Usvaa heille, jotka etsivät elämän tarkoitusta.
Heille, jotka eivät tiedä ja tietävät kuitenkin,
että tarkoitus ei ole kirjoitettuna paperiin.

Tarkoitus on usvassa. Kirjoitettuna usvaan, usvan takana.
Tuuli puhaltaa raitista ilmaa tehtaan suunnalta.
Tehtaan takana mies sammuu, ei huomaa raitista ilmaa laisinkaan. Usvan takana vain taivaltaa, ohikulkija toteaa: Varmaan kuollut, hyvä niin.

Helle ja pakkanen

Tunnen helteen ja tunnen pakkasen. Nyt on helteen vuoro, joten soitin pakkaselle. Se ei vastannut, olisin sanonut että helteellä olisi töitä.

Helle ja pakkanen vuorottelevat, helle tarjoaa valoa ja pakkanen pimeyttä. Kumpaakin tarvitaan, mutta eri vuodenaikaan. Helle herättää kukkaan, pakkanen tuudittaa uneen. Helteellä on pyrkimys näyttää elämän tarkoitus, pakkasella sen säilytys. Helle tarvitsee seurakseen vettä, samoin pakkanen – helle herättääkseen ulkoisen vihreyden, pakkanen valkeuden.

Joskus helle painostaa, joskus pakkanen. Joskus helteellä on asiaa, joskus pakkasella. Kummallakin on hetkensä, tärkeintä on kuitenkin olla silloin läsnä. Kokea helle, kokea pakkanen. Arvostaa kumpaakin, koska kummallakin on oma tehtävänsä.

Sisäisesti voit kokea pakkasen, vaikka ulkoisesti on helle tai toisin päin. Tulee jaksoja, jolloin pitää levätä, tulee jaksoja jolloin pitää toimia. Niin se on, helle ja pakkanen tekevät kumpikin töitä eri vuoroissa.

Palapeli

Rakkaus ilmentyy lukemattomin sävyin ja ominaisuuksin, joita ihmiset edustavat. Jokaisella on syvimmässä itsessään jokin rakkauden piirre, jota he säteileilevät ympäristöönsä. Toisilla tuo piirre on enemmän piilossa kuin toisilla, se on suoraan verrannollinen ihmisen tietoisuuden asteeseen. Jokaisella tämä rakkaudellinen pala kuitenkin löytyy. Joskus se löytyy aivan yllättäen vaikkapa jonkun kriisin seurauksena, joskus se on säteillyt ihmisestä koko hänen ikänsä.

Rakkaus koostuu monista asioista, mitä kaikkea siihen sitten sisältyykään. Sellaista listaa on turha kirjoittaa, sillä siitä ei tulisi loppua. Rakkautta ei voi luetteloida, mutta esimerkein sitä voi valottaa. Jollakin ihmisellä on hyvyyttä, joka voi ilmentyä vaikkapa auttavaisuutena. Toinen saattaa olla hyvin empaattinen, toinen sympaattinen. Joku tuo rakkautta tähän maailmaan kuvataiteen avulla, toinen musiikilla. Joku osaa tekniset ratkaisut ja on aulis jakamaan niitä, toinen taasen on järjestyksen taituri. Jollekin on suotu kaunopuheisuuden lahja, toinen osaa murtaa jään. Kaikilla meillä on jokin puoli rakkaudesta, jonka on tarkoitus säteillä tässä maailmassa. Se palanen elämän palapelissä, se rakkauden pala jota edustamme, on tarkoitettu palapeliin. Palanen löytää paikkansa, kun löydät syvimmän itsesti.

Irrallinen palanen odottaa paikkaansa, jokainen palanen löytää sen kun tutustuu kokonaisuuteen. Kokonaiskuvan hahmottaminen on palapelissä tärkeää, ilman sitä on palasen paikan määrittäminen vaikeaa. Siitä huolimatta, ilman kuvaa löytyy joillekin palasille suunta. On kulmapalat, on reunapalat. Jotku palaset säteilevät luonnostaan enemmän kuin toiset. Kuitenkin jokaisella palasella on paikka tässä palapelissä, jota elämäksi kutsutaan.

Mitä eroa?

Jussi, kuokka ja suo. Kuokka, suo ja Jussi. Suo, Jussi ja kuokka. Sävy muuttuu, kun sanojen järjestystä muuttaa. Joskus järjestyksen muuttumisen myötä muuttuu myös ymmärryksen taso, joskus se auttaa oivaltamaan.

Jussi on talossa. Talo on Jussissa. Sisäisen ja ulkoisen ero, se kertoo objektin ja subjektin välisistä suhteista. Kumpi on objekti ja kumpi on subjekti? Oma sisäinen itsesi, onko se objekti vai subjekti?

Ilman mustaa ei voisi olla valkoista. Ilman tyhjyyttä ei voisi olla täyteyttä. Ilman hiljaisuutta ei voisi olla ääntä. Ilman hyvää ei voisi olla pahaa. Vastakohdat ovat pareja, jotka tekevät toisensa oleviksi. Ilman toista ei voisi olla toista.

Mitä eroa on sillä, että ajattelu on jatkuvaa tai että siinä on taukoja. Ajattelu ei suinkaan suppene, jos sen laatuun kiinnittää huomiota. Tarkkailemalla ajattelua se ei supista sitä, vaan paradoksina se laajentaa. Tauot ovat ”hiljaisuudesta” kumpuavaa luovan ajattelun aluetta, siellä ei ole ajattelua rajaavia rakenteita. Tiedostaminen vaatii tuumausta, tuumaus on hiljaisuuden kautta ajatteluun saatua älyä. Tuumaaminen on mielestäni hyvä sana, käytännön meditaatiota. Jos sinulla on jokin asia ratkaistavana, älä ajattele. Tuumaa hetki, vastaus löytyy.

Lapsellinen ratkaisu, lapsellinen ihminen. Miksi lapsia vähätellään? Sanoilla voidaan leikkiä, tehdä niitä yhdistellen tiettyjä mielikuvia. Ne kertovat ihmisten asenteista. Lapsellisessa on monesti lapsenomaisuutta, jonka kautta voi syntyä jotain aivan uutta. Lapsellinen tekee osansa jatkuvuutta ajatellen, lapsettomaan verrattuna. ”Lapseton on maailman hävittäjä”, tapasi pappani sanoa.

Kiitollisuus siitä mitä on

Tunnen vanhan naisen, joka antaa lähes kaiken mitä saa. Hän ottaa antaakseen ja antaa ottaakseen, sillä hän saa antamisesta omien sanojensa mukaan niin paljon. Hän on oivaltanut antamisen ja ottamisen olevan samojen lainalaisuuksien alaisia. Antamista ja ottamista tahdittaa kiitollisuus siitä mitä on.

Antaminen on vaihtokauppaa, jossa saat tunnetasolla takaisin kaksinkerroin mitä annat. Jos annat vihaa, katkeruutta, tyytymättömyyttä tai muita negaatioita, vaihtokaupan valuutta on kärsimys. Jos annat iloa ja rakkautta, saat takaisin niiden satoa. Antamisessa ja ottamisessa epäitsekkyys on peruselementti, joka tuo antajalleen ja vastaanottajalleen elämään tietoisuutta. Epäitsekkyys on elämän kunnioittamista ilman oman edun tavoittelua, mielistelyä ja hyväksikäyttöä. Antamisen ja ottamisen rytmisyydestä nousee kiitollisuutta kaikkea olevaa kohtaan, kun se tapahtuu tämänhetkisyyden läsnäolossa.

Luonnossa kukka ottaa vastaan lämmön, valon, veden, ravinteet ja hiilidioksidin – olosuhteet jotka on sille suotu. Se omalla tapaa hyväksikäyttää olosuhteita, mutta sen hyväksikäyttö on ”puhdasta”, koska se ei perustu ajateluun. Kukka ei murehdi huomisesta eikä mieti eilistä. Se on tässä ja nyt, säteillen kauneutta ympärilleen. Tietoinen antaminen ja ottaminen on vapaata ajan ja ajattelun harhasta. Silloin siitä kumpuaa kiitollisuutta, joka ei tunne arvostelua eikä tuomitsemista. Itse elämä on silloin antajan ja vastaanottajan roolissa, se on vastakohdista vapaata rakkautta.

Riippuvuus

Riippuvaisuus on riippumista, jossain vaiheessa riippuva tippuu. Riippuva on kuin hedelmä, joka tipahtaa kun kypsyysaste on riittävä. Tippuminen voi olla raju ja hedelmään tulee vaurio, mutta hedelmän tippuessa se pitäisi syödä heti, vielä sen ollessa tuore. Silloin sen maku on kohdallaan ja vitamiinit tallessa. Silloin hedelmä voimistaa kohti oivaltamista, maista siis hedelmääsi. Älä sitä hylkää, se on omaa satoa.

Riippuvaisuuteen tarvitaan subjektin lisäksi objekti. Kahdesta tulee yksi, riippuvuuden kohde samaistuu riippuvaisen henkilön identiteettiin. Yksi on liikaa, silloin pitää erota. Mieli on kyllä veikeä kaveri, egon ollessa isäntä tai emäntä. Itsestään selvä asia, ettei objekti ole sama kuin subjekti jää huomiotta.

Riippuvainen ego kasvattaa kärsimyksen hedelmää, yhä uudelleen ja uudelleen. Ahdistuksesta ahdistukseen, kärsimyspiiri pyörii. Sanonta, että ”pieni piiri pyörii” pitää tässä asiassa paikkansa. Ihminen, egon rakenteet pyörittävät tätä piiriä. Lasten piirileikkiä, jonka soisi aikuisen jo osaavan. Itku seuraa ”iloa”, joka ei kuitenkaan ole aitoa iloa. Se on ahneutta, itsekkyyttä ja katkeruutta – riippuvaisen, ihmisen elo.

Riippuvuuden etiologia. Elämän kaipuu, joka on syvin itsesi. Sitä etsitään ulkopuolelta, kun pitäisi katsoa sisään. Ytimeen. Omaan syvimpään itseen.

Riippuvuus kertoo halusta ”riippua” elämässä, elää enemmän ja paremmin. Viesti on väärinymmärretty, siksi riippuvuus jatkuu. Sinussa on elämä, elä vähemmän itsekkyydessä ja hyvemmin. Ei ego ole ”maailman napa”, ego edustaa bakteeria ja virusta. Ego edustaa ohi ampumista maalista. Ei egon kautta kulkeudu elämääsi mitään arvokasta, jonka kautta voisit paremmin. Egosi kuitenkin uskottelee olevansa sinä ja sinusta tuntuu, että se haluaa sinulle hyvää. Se haluaa kuitenkin aina vain parempaa, suurin osa tästä paremman odotuksesta menee kärsimyksen ollessa vallalla. Ego ei tiedä hyvästä mitään, ego on kilpailuhenkinen ja tunnistaa ainoastaan paremmuuden. Onnensirpaleet, joita se sinulle antaa, ne ovat hailakoita varjoja olemisen ilosta. Niissä ei ole väriä, ne ovat lupauksia joita ei lunasteta.

Riippuvuudet, niitä on jokaisella. Toisten riippuvuudet eivät vain sovi elämään rinnan tämän yhteiskunnan kanssa. Siksi niitä paheksutaan, heitetään kiviä toista päin. Tosiasia on, että kaikki riippuvuudet aiheuttavat kärsimystä. Ulkoinen paheksunta tekee ihmisistä kuitenkin syrjittyjä ja syrjäytettyjä, se antaa eriarvoisuuden sigman. Syrjitty on eriarvoinen toisiin verrattuna, toisiin, joilla kuitenkin on aivan sama ”riippuvuusmekanismi”. Joku voi olla riippuvainen vaikkapa työhön, sillä se tekee sinusta jonkun joka muka olet. Työriippuvuus aiheuttaa ongelmia perheen kanssa, sinulla ei ole aikaa muuta kuin työllesi. Tämä saattaa kulminoitua avioeroon tai hyvin epätyydyttävään parisuhteeseen. Onko tuo sitten terveempää kuin esimerkiksi rahojensa pelaaminen?! Yhteiskunnan silmissä se on, koska yhteiskunta edustaa egoa.

Mitä voimakkaampi riippuvuus, sitä enemmän sinua puhutellaan. Kuuntele siis sisintäsi, sillä on asiaa. Kuuntele arvostelematta ja tuomitsematta. Tarkkailja, joka syvin itsesi on, auttaa sinut eroon harhasta jossa elät – riippuvuus on harha, jonka itse itsellesi luot.

Olet sitten alkoholisti, peliriippuvainen, narkomaani, läheisriippuvainen, seksiaddikti, pakkoneurootikko, syömishäiriöinen, kleptomaani tai sinulla on ihan mikä tahansa muu riippuvuus. Minulla on sinulle asiaa. Sinä olet tärkeä ja arvokas, yhtä arvokas kuin kaikki muutkin. Et ole se, miksi sinua kutsutaan riippuvuutesi kautta. Et ole riippuvuutesi. Se on ego, jonka itse itsellesi olet luonut. Ego, joka elää ajassa muttei ajattomuudessa.

Miten päästä eroon riippuvuudesta? Toisin sanoen, miten pääset eroon egostasi? Anna sille ensin anteeksi, sillä anteeksianto on tärkeämpää kuin anteeksipyyntö. Olemalla tässä hetkessä läsnäolevana, ajattelematta, ja tunnistaen tunteet sekä tunnistaen mielen lähettämät viestit kehollesi, emootiot. Tarkkailemalla niitä, arvostelematta ja tuomitsematta. Tutustumalla itseen, egoosi. Havaitsemalla, että et ole egosi. Sinä voit tarkkailemalla egoa heikentää sitä, saada sitä kautta tietoisuutta elämääsi ja ymmärrystä miksi asiat ovat niin kuin ne ovat. Se johtuukin omasta toiminnastasi, sinä olet avain.

Aivan ensiksi, myönnä "mikä on niin on". Hyväksy täysin, ilman ehtoja, että sinulla on riippuvuus. Hyväksy täysin, ilman ehtoja, että sinulla on ego. Hyväksy täysin, ilman ehtoja, että sinä et ole egosi. Hyväksy täysin, ilman ehtoja, et halua enää lisää kärsimystä. Hyväksy täysin, ilman ehtoja, tämä hetki. Hyväksy täysin, ilman ehtoja, että elämä ei ole sama asia kuin elämäntilanne. Hyväksy täysin, ilman ehtoja, että ajattelussa on se egoa ylläpitävä mekanismi. Hyväksy täysin, ilman ehtoja, että sinun pitää tehdä itsenmurha. Hyväksy täysin. Minä olen.

Itsemurhaviesti

Sain puhelun klo 6.30. Soitin ambulanssin klo 7.15.

Ihmiset luovat kärsimystä itse itselleen, silloin ollaan ”elokuvassa” jota näytellään ja ohjataan itse. Ego toimii pääosassa kahmien kaikki ”Oskarit” itselleen.

Minä pidän itsenmurhaviesteistä, itsemurhaviestit kertovat egon olevan niskanpäällä. Silloin, kun syvin itsesi on herännyt et ajattele itsemurhaa. Sinä olet itsesi jo kuvainnollisesti tappanut. Egon rakenteet, ne aiheuttavat tässä elämässä draamaa. Elämäntilanne, joka kulkee ajassa, määrittelee sen ketä me olemme. Itse elämä on taustalla, jota ei tunnisteta elämäksi. Elämäntilanne, monesti juuri se saa ihmiset käyttäytymään typerästi. Kuitenkin, ego on se joka tätä tarinaa ohjaa.

Sain puhelun nuorelta mieheltä, jolla on vakava-asteinen peliriippuvuus. Kiitos RAY:n ja Veikkauksen, tiedättekö lainkaan miten paljon annatte pelimerkkejä peliriippuvaiselle egolle. Samaan aikaan, kuten Alkokin, markkinoitte ja valistatte. Höh, kaksinaismoralismia. No, tämä ei ole kenenkään syy, sillä egoistinen maailma toimii juuri näin. Markkinoidaan ja valistetaan.

Nuorimies on ollut peliriippuvainen viidettä vuotta. Hän on pelannut RAY:n kassaan tänä aikana 50.000 euroa. Kohtuullisen paljon rahaa, mutta mitäs sitä suremaan. Mikä on niin on, ei menneitä pelimerkkejä saa takaisin. Nyt nuorimies odotti palkkaansa, joka tänään maksetaan. Palkka tuli tilille klo 1.00 ja hän oli jo pankkiautomaatilla nostaen 750 euroa. Soittaessaan minulle hän kertoi viidessä tunnissa pelanneensa koko palkkansa ja sanoi soittavansa jäähyväispuhelun. Eipä tuossa tunnetilassa olevalle syvimmän elämän tarkoituksen kertominen oikein mene perille, varsinkin kun henkilö on syönyt koko lääkearsenaalinsa. Tuossa tilanteessa egot hoitaa toinen toisiaan, valon saapuminen saa odottaa, joten soitin ambulanssin paikalle. Minultahan pyydettiin apua, ja jos minulta pyydetään apua oletan että minulta halutaan jotain muuta kuin huomiota. Huomio on nyt annettu, seuraavaksi pureudutaan itse elämään. Sitten kun on sen hetki.

Muistatko?

Adam Oehlenschläger (1779-1850). Tanskalainen kirjailija, estetiikan professori Kööpenhaminassa vuodesta 1809. Teoksia: runokokoilma ”Digtge”, romanttinen satunäytelmä ”Aladdin”, murhenäytelmät ”Hakon Jarl” ja ”Axel og Valborg”. Ensimmäisenä Tanskan kirjallisuudessa käänsi huomion muinaisaikaan ja skandinaavisiin jumaluustaruihin.

Lauri Malmberg (1888-1948) kenraaliluutnatti (1936), insinööri (1914). Liittyi 1915 Jääkäripataljoona 27:ään ja osallistui taisteluihin itärintamalla. Suojelusjärjestön päällikkö 1921-1944, puolustusministeri 1924-25, sotien 1939-40 ja 1941-44 aikana kotijoukkojen komentaja.

Tyko Reinikka (1887-1964) pankinjohtaja, Kansallis-Osake-Pankin johtokunnan jäsen 1932-56. Eduskunnan jäsen 1922-30 (maalaisliitto). Kauppa- ja teollisuusministeri 1925-26, valtionvarainministeri 1929-30., apulaisvaltioministeri 1936, toinen valtiovarainministeri 1943-44. Sotasyyllisenä vankeudessa 1946-47. Ministerin arvonimi 1951.

Fredrika Runeberg (1807-79), o.s. Tengström, kirjailijatar J. L. R:n puoliso vuodesta 1831. Julkaisi kertomuskokoilman ”Teckningar och drömmar”, jossa vaati naiselle suurempaa vapautta perheen ja yhteiskunnan jäsenenä sekä historialliset romaanit ”Fru Katarina Boije och hennes döttrar” ja ”Sigrid Liljeholm”. Muistelmat ”Min pennas saga”.

Aristippos Kyreniläinen, eli 400 eKr., kreikkalainen filosofi, Sokrateen oppilaita.

Clark Gable (1901-60), yhdysvaltalainen elokuvanäyttelijä, tunnettu miehekkäistä seikkailuosista. Elokuvia. ”Tapahtuipa eräänä yönä”, ”Kapina laivalla”, ”Tuulen viemää”, ”Mogambo” ja ”Soputumattomat”.

Heikki Klemetti (1876-1953), kuoronjohtaja, säveltäjä ja kirjailija. YL:n johtaja 1898-1927, Suomen Laulun perustaja ja johtaja 1900-1941, Helsingin yliopiston kirkkolaulun opettaja 1916-44. Suomen Musiikkilehden päätoimittaja, Uuden Suomen musiikkiarvostelija. Säveltänyt pääasiassa kuoro- ja yksinlauluja. Julkisia muistelmia, teoksia kirkon rakenteesta ja musiikin historiasta.


Nämä ihmiset ovat aikansa ja aikalaistensa silmissä ihmisiä, joiden teot eivät ”koskaan” unohdu. Poimin nämä otteet Fokuksen tietosanakirjasta, joka on painettu Keuruulla vuonna 1967. Kaikki kuitenkin loppuu ja unohtuu aikanaan, tietenkin ”normaalin” ihmisen uroteot unohtuvat paljon nopeammin kuin kirjoittamieni henkilöiden. Antit, Maijat, Riitat, Markut, Leat, Yrjöt, Seijat, Jounit, Vilmat, Eskot, Allit, Raulit, Helenat...mitä ihmettä, miten pitkään teitä muistetaan? Ajan hammas syö, paitsi materiaa ja muotoa niin myös ns. elämäntyöt. Ainoa mikä on ikuista on ajattomuus, sen läsnäolosta kumpuava elämä.

Ego Sapiens (xxxx-xxxx). Eli ajassa, muisteli kärsimäänsä pahaa. Teki suunnitelmia, opiskeli ja teki töitä. Sai lapsia tai kärsi lapsettomuudesta. Uhrasi nuoruutensa, ikävöi onnen hetkiä. Odotti parempaa aikaa. Keräsi tavaraa, ahnehti lisää. Söi ja joi, löi ja oli lyötävänä. Sairastui, oli työtön. Eläkkeellä omassa asunnossa. Seurasi paljon televisiota, kuunteli radiota. Tilasi lehtiä, sivisti itseään loppuun asti. Siirrettiin vanhainkotiin. Lääkittiin, dementoitui koska masennusta hoidettiin. Oli katkera elämälle, joka oli hänet pettänyt. Thaimaalainen hoitaja katsoo kelloaan, kuolisi jo tai sitten vasta kun vuoroni on loppu.

Rättisitikka

Rättisitikka lellutteli ilman kiireen häivää kohti mummolaa. Mummolaan vievä tie oli sille mieleen, sillä tiessä oli kurveja, mäkiä ja nyppylöitä. Se tunsi, että mummolan matkat olivat sen elämän suola. Kaikkea muutakin tietenkin tarvitaan suolan lisäksi, siksi se ei sateitakaan pitänyt pahana. Hevosvoimia siinä ei paljoa ollut, mutta ihan hyvin sen matka taittui. Joskus se oli ihmetellyt muiden kovaa menoa ja kiirettä, ja se oli päätellyt että niillä on tunne-elämän häiriö. Muuten se ei voinut sitä kiirettä ymmärtää, kiire kun on tunnetila. Hymyillen se jatkoi ajatustaan, että se oli tunteellinen lellu vaikkei ollutkaan rellu. Sen jouset värisivät jännityksestä, kun eteen tuli kurvi. Miten se siitä selviäisi, mitä kaikkea onkaan kurvin takana? Se piti tätä odottamista todella arvossa, odottaminen olikin sille hyve verkkaisen vauhtinsa takia. Tosiasia kuitenkin oli, että rättisitikka näki maiseman tarkasti, se ei vilistänyt ohi. Se tunsi tuoksut ja hajut, auringon ja varjon suomat lämpötilan vaihtelut. Se nautti elämästä.

Mummolassa se tiesi pääsevänsä vanhan pajan katveeseen, jossa se monesti oli keskustellut erään hienon herran kanssa. Tämän herran nimi oli A. Sarin, arvonsa tunteva maamoottori. Maamoottori kertoi ylpeänä kuinka se oli toiminut sirkelin pyörittäjänä, joskus se oli ollut pärehöylänkin voimanlähteenä. Matkoja sillä ei ollut paljoakaan takanaan, joskus sitä oli lainattu naapuriin. Mummolassa se viihtyi kuitenkin kaikista parhaiten, sillä sillä oli oma katos ja sitä käytiin monesti ihailemassa. Ja sitten kun se sai joskus alkaa käymään, se oli mielestään maailman hienoin instrumentti. Rättisitikka piti Sarinista, mutta joskus sen narsismi sai sen miettimään ettei Sarinilla sittenkään tainnut olla itsetunto kohdallaan. Sarinilta puuttui jotain, mutta mitä? Se taisi olla ainut Sarinin sukulaissielu, joka soi sille aikaa näille henkisille rupattelutuokioille. Yksinäisyys, se oli Sarinin toinen luonto. Sen sisään ei kukaan voinut tulla, se oli ulkoinen voimanlähde – ei muuta. Niin oivalsi rättisitikka, se Sarinilta puuttui! Sen sisään ei kukaan päässyt. Rättisitikka oli iloinen, kun sai olla Sarinin ystävä.

Rättisitikka kertoi Sarinille salaisuuden, sellaisen mitä Sarin ei ollut voinut koskaan kokea. Hän kertoi miten oli kerran antanut emännälleen oikein kunnon kyydit, emäntä oli ollut tästä luonnollisesti aivan ihmeissään. Rättisitikka oli verkkainen auto, eihän siltä odotettu moista käyttäytymistä. No, kerran alamäessä se oli pompauttanut vaihteen pois päältä ja vauhti oli alkanut kiihtymään. Emäntä oli alkanut kirkumaan ja mennyt niin paniikkiin, ettei tajunnut että autosta löytyy myös jarru. Luonnollistahan tuo oli, jarrua ei yleensä tarvittu.
”Arvaa mitä”, rättisitikka sanoi ja jatkoi, ”emäntä otti minua ratista kiinni niin lujaa, että tunsin olevani ihan hukassa. Minulta itseltäni meni kontrolli, en olisi ikinä uskonut hänellä olevan niin paljon voimaa.”
Sarin alkoi huohottaa, ja hetken se jo luuli lähtevänsä käyntiin. ”No, kerro kerro mitä sitten tapahtui.”
Rättisitikka pyöräytti lamppujaan ja sanoi, ”minä vaadin ohjauksen itsestäni itselleni ja pysäytin itse itseni. Tämän jälkeen olen kuullut emäntäni kertovan minussa olevan automaattinen turvajärjestelmä, jos liikenteessä tulee vaaratilanteita. Minä olen tilanteessa mukana, jos vauhtini kiihtyy yli sallitun nopeuden.”
Sarin mietti hetken ja totesi olevansa tyytyväinen omaa jäykkään muotoonsa ja sanoi, ”minä haluaisin sinut tilanteeseen mukaan jos minä alan käydä joskus ylikierroksilla, sillä minussa ei ole jarruja eikä minulla ole ohjauspyörää...”
”Sinulla ei ole mitään hätää”, sanoi rättisitikka narahtaen, ”sinun sisässäsi ei ole emäntää eikä isäntää. Sinä olet jo minä, joka minäkin olen kun minun on pakko olla.”

Vuoluhevonen

Vuoluhevosen selässä on nautinto ratsastaa, sillä se vie sellaisiin maisemiin mihin eivät tiet ja polut yllä. Se rakastaa ratsastamista, sillä vuoluhevosella on vahvat leuat jotka haukkaavat ”luomisen taikaa”.

Tein vuoluhevoseni viime keväänä, se on hieno keksintö. Sen voisi valjastaa jokaisen ihmisen kotiin, sillä sen antama läsnäolo on aivan ainutlaatuista. Monet polkevat kuntopyörällä, mutta minä haluan ratsastaa vuoluhevosellani.

Mikä on vuoluhevonen? Mistä niitä saa? Vuoluhevosia ei tietääkseni valmista kukaan ainakaan Suomessa, siinä olisi jollekin puusepälle oiva lisäartikkeli. Veikkaan, ettei vuoluhevosen tekijän tarvitsisi muuta tehdäkään. Tämä ratsastusmuoto olisi hyvää terapiaa jokaiselle, joka haluaa päästä tekemisen makuun. Monet pillerit saisi jättää syömättä, jos tätä markkinoitaisiin vaikkapa mielenterveysseuran tai jokin muun ihmisen hyvinvointiin tähtäävän yhdistyksen kautta. Vuoluhevosratsastusta pitäisi opettaa jo koulussa, se on ”huolettoman” pojan/tytön hevonen – vuoluhevonen.

Vuoluhevosen ”suitset” ovat kaksikahvainen puukko. Veistettävä puukappale asetetaan vuoluhevosen leukojen väliin, jalalla painetaan astinlautaa jonka avulla leuka ottaa tukevan otteen veistettävästä kappaleesta. Ihanaa veistää puusta esiin ihan uskomattomia asioita, tarve-esineitä ja ihan vaan veistää ilokseen – vaikkapa takkaan sytykkeitä. Upeaa puuhaa! Vuoluhevosen valmistamisohje löytyy Markus Tuormaan kirjasta ”Puusta tehty – veistäen, vuollen, taivuttaen” (s. 52-55). Ihana kirja, joka vie meidät matkalle jossa esi-isämme vierailivat usein. Tekemisen ja luomisen valtakunta, sitä Markus kuvaa kirjassaan. Kiitos Markus!

"Miljoona"-laatikko

Varastostani löytyy laatikko. Siihen kerään ylimääräiset jouset, ruuvit, mutterit, kummalliset komponentit, liittimenpätkät, prikat ja muita eriskummallisia osasia. Sen lisäksi minulla on muttereille, ruuveille, nauloille, propuille, prikoille ja muille osasille ihan tietyt korvamerkityt paikkansa. ”Miljoona”-laatikko on kuitenkin se paikka, josta löytyy etsimäni jos en sitä korvamerkityistä paikoista löydä.

Pappani sanoi, ”ei ole mitään mitä ei sadan vuoden sisään tarvittaisi”. Hän oli sahanomistaja, seppä ja mylläri sekä kaiken lisäksi kauppias. Hän oli oppinut kantapään kautta tämän totuuden, kaikki teki joskus kauppansa. Hänen tarvitsi harvoin turvautua muihin varastoihin, omat varastot tuntuivat olevan ehtymättömät.

Olen monesti kummastellut, kuinka ”miljoona”-laatikosta saattaakin löytyä juuri se mitä etsin. Joskus jopa niin, etten oikein tiedä mitä etsin. 'Se' on vain odottanut tätä hetkeä, jolloin 'sen' sieltä poimin johonkin käyttötarkoitukseen. Luomisen ilo ja löytämisen ilo ovat toisilleen sukua, sillä olemisen ilo on niiden taustavoima. Yrityksen ja erehdyksen kautta ja avulla löytyy uskomattoman paljon hymyjä ja onnnistumisia, sinänsä tätä keinoa aliarvostetaan. Se rikastuttaa elämäämme, ”miljoona”-laatikossa on hyvää oloa. Se on kai sitä heuristiikkaa;)

Tabujen rikkominen

Tabujen syönti on joskus tarpeen, mutta en voi sitä suositella kenellekään. Tabujen rikkominen heikentää egon rakenteita, joten sitä suosittelen kaikille.

Millaisia tabuja yhteiskunta sisältää? Mistä emme ole valmiita avoimesti puhumaan, korkeintaan kirjoittamaan ”vahvan” mielipiteemme. Mielipiteemme, joka on vahvuudessaan juuri heikkouden esiin tuomista ja peittämistä. Tabu, onko se jotain kiellettyä ja jotain moraalisesti arveluttavaa. Ihan kuin pornolehti, jota enemmistö jossain vaiheessa salaa lukee. Vai onko se kaikkien tuntema seiska, jota luetaan ainoastaan tv-ohjelmapuoliskon takia?

Tabu on kuin maamerkki, joka nähdään jo kaukaa. Se kiinnostaa, mutta sitä ei voi yleisesti myöntää. Sitä se ego tekee, suojelee itseään leimalta. Tabut ovat kuitenkin lääkinnällisesti erittäin tärkeitä, jos halutaan heikentää omaan itseen kohdistuvaa jatkuvaa kontrollia. Egon rakenteiden heikentyessä tuo se ymmärrystä pintaa syvemmälle. Mustassa onkin valkoista, jää onkin vettä, armo onkin anteeksiantoa, syyttäminen onkin harhautusta oman ylemmyydentunteen ylläpitämiseksi. Avautuu paljon suvaitsevampi maailma, jossa on oivalluksen lukulamppuja siellä täällä. Oivalluksen valo on tietoisuudesta saapuvaa älyä, lahja tabun murskaajalle.

Tiukat kaavat ja rajat, ne ovat tabun ympärillä. Tupakointi ja sen rajoittaminen lainsäädännöllä, sen krimininalisointi toisten silmissä. Kivet lentävät ja kohteena on tavalliset sauhuttelijat, jotka ovat nauttineet pienistä hetkistä ja löytäneet läsnäolon tasa-arvoisen saunanlaude-efektin tuppakkahuoneiden keskustelurikkaassa ympäristössä. Tämä tasa-arvo on kuitenkin nyt tehty pahaksi, tavaksi jota jo voisi kutsua tabuksi. Tupakasta on kuitenkin kyse, sen polttamisesta, ei tabusta. Luonnonaineesta, ei lääketehtaan leukanivelet paikoiltaan lonksauttavasta purukumista. Ja samaan aikaan, kymmenettuhannet nuoret ja vanhat polttavat salaa. Salaisuudeksi kutsutaan juuri tabuja, joita tehdään salaa. Salapoltolla on kuitenkin näkyvät jälkensä, ei savua ilman tulta.

Tabujen rikkominen pitää tehdä tietoisesti, sen opetus pitää lukea. Siinä on kaikille nyt pähkinää purtavaksi ja tabuja rikottavaksi, sillä pähkinässä on viesti luettavaksi. Sen rakenne päältä ja sisältä, kertoo jonkin perustotuuden. Samoin on tabujen laita, tabu päältä ja sisältä. Mikä asu on tabulla, mistä sen tunnistaa? Tunnistaako sen tabuksi alastomana, vai onko se sittenkin jotain hyvin kaunista? Nyt pähkinää puremaan.

Ranskalaiset ovat kulinaristeja

Peugeot 504 lähtee kuljettamaan mielisairaanhoitajaa kohti yövuoroa. On syksy, sataa tihuttaa. Keltaiset valot leikkaavat maisemaa terävöittäen valokeilan sisäpuolella olevan mustan, kiiltävän asfaltin. Mutka lähenee ja Peugeot alkaa yskimään, kunnes sammuu juuri ennen mutkaa. Ajaja sadattelee mielessään. Starttaa, ei toivottua tulosta. Hän nostaa katseensa keltaisen valokeilan keskustaan, hän näkee mustat torvisienet. Löytämisen riemu siirtää pettymyksen taka-alalle, ovitaskusta löytyy alkon paperinen kassi. Torvisienet kassiin ja uusi starttaus, Peugeot alkaa kehräämään. Ensi yönä mustat torvisienet soittavat sinfoniaa, sillä yökkökaveri tuo perunat ja valkosipulin. Pitää syödä hyvin, että jaksaa...

Äidin kohtu ja lapsi

Äidissä me kasvamme muotoon, kohdusta saamme kaiken tarvittavan kasvuvoiman. Äiti ja lapsi ovat yhtä ja samaa elämää, elämä ei tunne rajoja. Rajattomuutta, itse elämää ja rakkautta, sitä äitiys edustaa. Tässä hetkessä on määritelty äideille oma päivä, joka hetkessä äiti on mukana. Olemisen Iloa kaikille äideille ja heidän lapsilleen!

Harhaan johtaja

Kerran johdin harhaan työkaveriani. Istuin toimiston tuolilla ja kiinnitin yllättäen huomioni lattialla olevaan salkkuuni. Sanoin työntekijälle, ”hsss”. Kuulostelin hetken ja nostin salkun syliini irroittamatta katsettani siitä. Avasin sen ja sanoin salkun sisälle moittivalla äänensävyllä, ”olkaa hiljaa siellä!”. Sitten laitoin salkun kiinni ja laskin sen lattialle. Seurasin reaktiota. Ihmetys muuttui iloksi, kun nikkasin silmääni, ja pian nauroimme.

Arat aiheet, kuten ääniharhat ovat loistavia aihealueita pysähdyttämään. Mielikuvien ja uskomusten hyväksikäyttö huumorin keinona vahvistaa kokemusta ja saa huumoriin syvyyttä. Tämä huumorinlaji vaatii kuitenkin, että laittaa itsensä peliin. Itseen kohdistuva huumori on toisia kunnioittavaa huumoria, sillä se ei loukkaa ketään. Sillä voi pehmentää uskomuksia ja saattaa valoon sellaisia aihealueita, joista ei normaalisti lasketa leikkiä. Kannattaa kokeilla, nauru pidentää ikää.

Tulitikkutehdas

Suomessa on vettä, ilmaa, maata ja puuta. Nyt olisi aika saada puuteollisuuden rattaisiin jälleen rasvaa, sillä Suomesta puuttuu tulitikkutehdas. Jokaisella itseään kunnioittavalla valtiolla on peruselementtirepertuaarissaan myös tuli. Paitsi Suomella!

Sytytin juuri takan, ja köyhänä harmittaa. Tulitikku katkesi ja tuulipukuni housuun tuli reikä. Ei minua oikeasti harmita, ilmainen sponsoripuku on ylläni. Mutta kuitenkin, ei minua harmita vaan minua ihmetyttää ja kummastuttaa. Olen iloinen tuosta tikun katkeamisesta, koska se laittoi minut nyt kirjoittamaan "tikusta asiaa". Nyt kirjoitan asiaa, tikusta nimittäin.

Läheiset ystäväni kävivät viime vuonna Norjassa ja sain lahjaksi norjalaisia tulitikkuja. Tippa tuli silmään, noin kuvainnollisesti, kun tarkastelin näitä norjalaisia tulitikkuja. Norjassa ei välttämättä tarvittaisi lainkaan norjalaista villapaitaa, sillä he pysyvät kyllä lämmössä noilla laadukkailla tikuillaan. Niissä oli vahva runko, kunnon tulipää. Aski ei ollut mitään paperia vaan ihan oikeata pahvia. Suomessakin on ollut joskus yhtä hienoja tikkuja ja tikkuaskeja. Joskus Suomessa arvostettiin tulitikkuja, ja tulitikkuaskin etikettejä. Minullakin on muutama sata kappaletta niitä tallessa, on mainosmateriaalia menneiltä vuosikymmeniltä.

Puuteollisuus on kriisissä. Metsissä makaa haapaa, mikä on ettei kukaan ryhdy toimeen?! Ollaan lamassa, huonossa jamassa. Nyt olisi hyvä hetki kosiskella metsänomistajia ja alkaa tekemään tikusta asiaa. Ja tulitikkuaskin etiketit, mikä loistava media! Tämä on nyt täysin vapaata markkina-aluetta.

Suomalaisten tuulipukuja säästääksemme, perustakaa Suomeen tulitikkutehdas!

Kärsimyskeho ja sisäinen keho

Kun oivallat, pimeyteen tulee valo. Oivallus on tietoisuuden sarastus, jonka kautta näköala laajenee. Joskus se vaatii pimeyttä, joka pimeydessään on sokaisevaa. Kun musta on mustaakin mustempaa mitä se on?

Joskus, kun on liian selkeää on vaikea tehdä tarkkoja havaintoja. Ollaan ikäänkuin sokaistuneita, vauhti kasvaa vaikka pitäisi pysähtyä ihailemaan elämän monimuotoisuutta ja rikkautta. Silloin, kun aurinko paistaa pitää pysähtyä katsomaan pintaa syvemmälle. Se kuitenkin tuntuu turhalle ja kaasujalka on raskas. Ei ole syytä himmailla. Ei ole jäätä eikä lunta, turvallisuudentunne on kuitenkin vain tunne. Se ei ole totta, vaan saa ottamaan sellaisia riskejä, että voi tapahtua yhteentörmäyksiä toisten kanssa. Yhteentörmäys kovassa vauhdissa saattaa jättää vakavat jäljet tai pysäyttää lopullisesti - tarkkailulle ei ole enää paikkaa, tässä maailmassa. Niin, olosuhteiden ollessa hyvät pidetään kaikkea itsestäänselvyytenä. Perusharha, joka on vain oman tiedostamattomuuden johdosta viemässä meitä yhä syvemmälle tiedostamattomuuteen.

Kärsimys, kipu. Sitä on paljon liikkeessä. Mistä se tulee ja minne se menee? Mitä sillä on asiaa, kiusaamaanko se on vain tullut? Sille ollaan vihaisia, sitä sätitään ja sille näytetään keskisormea. Sitä ei hyväksytä, se on syrjäytetty. Silti se tulee, yhtä varmaan kuin vuodenajat seuraavat toisiaan. Yhtä varmaan kun lama seuraa korkeaa, ja sadepäivä aurinkoa. Kaikki on luonnon järjestämää, sadetta tarvitaan jotta saadaan vettä - elämän vettä. Sillä ilman kärsimystä, kipua ei ole kasvua. Kaikki kuihtuu pois, kivulla on siis tärkeä tehtävä.

Flunssan mentyä ohi, kotvasen kuluttua ei enää muisteta nuhaa. Hammassäryn tauottua ei hampaalla ole enää tilaa tietoisuudessamme. Sellaiset tuntemukset kuin kipu unohdetaan, vaikka niiden tehtävänä on herättää meidät pakonomaisesta ajattelusta. Kivun kautta ja avulla voi olla paljon uuden haltia, oppia. Tai sitten sen voi siirtää egon ravinnoksi.

Joillakin ihmisillä on valtava kärsimyskeho, jolloin ego kasvaa ja kasvaa. Se vie elämänvoiman, keho riutuu ja ihminen alkaa kuihtumaan. Aivan kuin kukka kuihtuu, kun se ei saa vettä. Keho tarvitsee puhketakseen kukkaan kipua ja kärsimystä...niin kauan, kunnes se lakkaa olemasta - keho tai kärsimys. Ei viestintuojan tarvitse montaa kertaa tuoda samaa viestiä jos viestinvastaanottaja on lukutaitoinen. Vaikka sanotaan, että lukutaito on nykyisin lähes 100 prosenttia, niin tosiasiassa oman kehon lukutaito on kadoksissa.

Tiedän, että tunteet nousevat tätä lukiessa pintaan. Tarkkaile vain lukemaasi, älä tuomitse äläkä arvostele. Jatka lukemista, tärkein sanoma löytyy tauoista ja rivien välistä. Se löytyy sinusta itsestäsi, syvältä.

Ensinnäkään sinä et ole kehosi, kehon pitäisi olla osa syvintä itseäsi. Kehollasi on mahtavat voimavarat uudistua ja voida hyvin, silloin kun se ei ole kärsimyksen pelikenttänä. Silloin, kun yhteytesi sisäiseen kehoon on kunnossa. Solujesi optimaalinen energiataso vaatii harmoniaa, veren- ja lymfakierron tehokkuutta. Verenpaineen säätelyä, verensokeria ja rasvaa. Kolestrolia ja paljon vettä ja suolaa. Ravintoaineet, mitä tarvitset - kehosi tietää sen - ei lääkäri.

Sisäinen keho, tunnet sen päästä varpaisiin kun olet yhteydessä siihen. Energia kehossasi virtaa ja tuntuu rakkaudellisena lämpönä alleviivaten läsnäoloasi tähän hetkeen. Oleminen kehossa heijastuu ympäristöön persoonasi kautta, kommunikoit joka solullasi ympäristön kanssa. Olet yhtä elämän kanssa, elämä ei ole erillinen asia vaan se on kaikessa. 'Minä' olen elämä. Karismaattisuus on läsnäolonvoiman kautta saavutettua yhteyttä rajattomaan elämänvoimaan, siksi kannattaa olla yhteydessä sisäiseen kehoon *_'

Tutustu sisäiseen kehoosi, sillä se on yksi tie ja portti läsnäoloon. Kun pääset kehosi kautta läsnäoloon, "olet jo perillä" olemisen ilossa. Tutustuminen vaatii kärsimyskehon loppumista. Vie siltä voima, kärsimyskeho ei elä tämänhetkisyydessä. Tarkkaile emootioitasi, älä arvostele äläkä tuomitse. Havainnoi kehosi reaktioita, tarkkaile kehoasi. Mitä sisälläsi tapahtuu, kuinka suoli toimii? Miten maha murisee, kuinka hengitys tapahtuu? Älä analysoi, tunne kehosi. Tunne miten ilma kulkee sisääsi, ole retkellä mukana. Kuinka se poistuu? Pallea nousee ja laskee, sillä sen pitää nousta ja laskea. Siksi sinulla on maha...Suhtaudu kipuun kuin ystävään, älä haasta sille riitaa. Lopeta kärsimyskeho, anna kehosi toimia oppaana olemisen iloon.

Samalla taajuudella

Vasen ei ole oikeaan nähden väärä, eikä oikea ole välttämättä 'oikea'. Suomenkielen sanat vilisevät monimerkityksellisyyttä, joka potenssoituu murteiden kautta. Pohjanmaalla ajellessani näin kuorma-auton, jonka kyljessä luki "Itikan Liha". Ymmärsin, ettei itikassa ole paljon lihaa. Pian sainkin tietää sen tarkoittavan lehmää, no niin minulle kerrottiin. Suomessa itikat siis lentävät ja märehtivät, kuuluvat hyönteisiin ja nisäkkäisiin. Pidän myös Tikusta ja Takusta, joskus olen kuullut että Taku on kaivanut Tikulla persettään. Tikusta on joskus tehty myös asiaa, ja siitä kyllä pitäisi jälleen uudestaan tehdä sitä. Tikut kun on Suomesta loppu, vaikka Norjassa ja Ruotsissa niitä valmistetaan - tulitikkuja nimittäin. "Viimeinen niitti" on konkretiaa ja joskus mielikuva. Mielikuvien luomisessa mainostajat käyttävät kielen tarjoamia mahdollisuuksia oivallisesti, kevään puutarhatyöt ovat alkamassa ja "multa tuli jo".

On ihmisiä, joiden on vaikeaa erottaa vasen oikeasta. Nykyään on tarjolla sukkia, joihin on merkitty "L" ja "R". Käyttömukavuus ei kuitenkaan kärsi, vaikka "left" olisikin "right"-puolella. Merkit kuitenkin velvoittavat toimimaan oikein, koska niin meidät on ajattelun kautta sisäistetty tekemään. Tabujen rikkominen on vapauttavaa, kun sen tekee tiedostaen ja tarkoituksella. Rajojen auetessa aukeaa syvempi ymmärrys maailmaan jossa elämme. Rajat ovat rajoittavia, rajattomuus antaa liikkuma-alaa.

On ihmisiä, joiden on vaikea erottaa vasen oikeasta, sehän tässä kirjoituksessa oli tuo punainen lanka. Mutta miksei se voisi yhtälailla olla sininen, vasemmalla on punainen ja oikealla sininen. No, kommunikoinnin kannalta esim. liikenteessä on hyödyllistä erottaa oikean ja vasemman ero, vaikkapa kun matkustaja antaa reittiohjeita kuskin ollessa autuaan tietämätön minne on menossa. Tämä on kyllä aika nurinkurista, sillä kuskin pitäisi tietää reitti. Joskus kuitenkin tapahtuu, että kuski onkin "ajelutettavissa". No, palataan tuohon itse aiheeseen. Mitä siis pitää tehdä, jos vasen ja oikea jatkuvasti menevät sekaisin ja poissuljettu mahdollisuus on ajaa keskitietä. Siihen on yksinkertainen vastaus, silloin merkillä on merkitystä. Silloin sinun pitää hankkia VOLVO, sillä se neuvoo ja opastaa. Ratissa sana VOLVO on kuin kartta vasemmalle ja oikealle, vilkaisu rattiin ja tiedät vasemman ja oikean eron. Nyt päästään perille, kun vastaanottajalla ja lähettäjällä on sama taajuus.

Ευρωπαϊκή Ένωση

Eri kielet,
joskus eri kirjaimet.
Äänteet samat, tavuissa eri järjestys.
Liitot eivät yhdistä, vaan kieli yhteinen.

Uudet kielisoittimet.
Onko E, A, D, G, H ja E kitaran ainoat oikeat sävelet?
Kysyn vaan, digitaalista viritintä
kuka jää kaipaamaan?

Kreikkalainen tragedia syntyi jo 600 eaa.

Lapsena

Olkaa lapsen kaltaisia,
ilman 'itseä'.
Lapsena toimintaa ohjaa 'minä'.

Lapsena ei ole kaavoihin sidottu.
Lapsena luonnossa,
luonnon lapsi.

Minä-itse-vaihe.
Pukuhuoneen antiin tutustumista.
Oman 'minän' kätkennän aloittamista,
sielun tukahduttamista.

Perustunteista kolme ei elä ajattomuudessa

Olet varmaan joskus joutunut syyttämisen kohteeksi. Egosi on tuolloin nimennyt tuon arvosteluksikin kutsutun nimikkeen. Olet tuntenut murheellisuutta, jos olet joutunut syytetyksi ilman aihetta. Olet tuntenut syyttestä kärsimystä, joka on herännyt petetyksi tulemisen tunteesta ja sen emootioista. Olet kenties tärissyt ja tuntenut kehossasi erilaisia sävyjä tästä tunnetilasta. Pulssisi on kohonnut, silmissäsi on mustunut tai olet tuntenut itsesi voimattomaksi. Mielesi itseoikeutettu, ajattelun kautta saavutettu johtopäätös on osoittanut sinussa olevan vihan. Viha kasvaa tämän kaavan kautta, se kuuluu egon rakenteita ylläpitävään kalustoon ja tarkoitettu suojelemaan egoa. Viha ei kuitenkaan elä, jos olet läsnä tässä hetkessä. Tässä hetkessä ei ole mitään vikaa tai vihattavaa.

Olet varmaan joskus masentunut ympäristön käytöksen tai olosuhteiden takia. Elämäntilanne on sinut masentanut ja tämä negaatio on latistanut sinua tai laittanut sinut kapinoimaan tämän hetkistä tilannetta vastaan. Et ole hyväksynyt 'mikä on niin on'. Olet tuntenut itsesi hylätyksi ja olet syyttänyt siitä elämää. Kuinka väärässä oletkaan ollut, koska elämässä ei ole mitään vikaa. Ei elämä sinua masentanut ja hylännyt, oman egosi rakenteet ja mielen itseoikeutettu johtopäätös on saanut sinut surun valtaan. Suru ei kuitenkaan elä, jos olet tässä ja nyt. Tässä hetkessä ei ole mitään vikaa eikä siinä ole mitään suremista.

Olet varmaan joskus pelännyt. Pelkoa on siivittänyt kenties ihan oikea, konkreettiselta tuntuva uhkakuva. Tai sitten olet ahdistunut, mutta et edes tiedä mikä on ahdistuksesi ja pelkosi kohde. Ahdistus on herättänyt sinussa epävarmuutta ja olet tuntenut sen kehossasi kenties levottomuutena tai palana kurkussasi. Pelkäät kuollaksesi, pelkäät menneisyyden aaveita ja tulevaisuuden haamuja. Pelkäät satua, jonka itse itsellesi luot. Pelko ei elä, jos olet tässä hetkessä, nyt. Tässä hetkessä ei ole mitään vikaa tai pelättävää. Olemalla läsnäolon kautta yhteydessä omaan sisimpään itseesi otat asiat vastaan sellaisina kuin ne ovat, ilman pelkoa ja negatiivisia tunteita ja niiden eri muotoja.

Ainoa perustunne, joka elää tämänhetkisyydessä on ilo. Ilo on Rakkautta, jolla ei ole vastakohtaa. Minä olen iloinen kertoessani, että neljästä perustunteesta vain yksi on aito.

Hiace

Hiace muisteli, kuinka se oli vuonna 1989 syntynyt japanilaisessa autotehtaassa. Se tuotiin Suomeen, Toyotan liikkeeseen. Sitä ylistäviä julisteita oli liikkeen seinissä, siitä oli laadittu hieno CV. Se oli kolmannenpolven Hiace, ja tästä polvesta se, jolla oli nelikulmaiset ajolamput. Ne erottivat sen vanhemmista kolmannenpolven Hiaceista, ja kertoisi kaikille, että se oli niistä uusinta mallia. Se oli tärkeä, luvattiin ja taattiin sen olevan hintaluokassaan parasta kuljetuskykyä mitä rahalla saa. Lisäksi verotus oli suopea ajatellen pakettiautoja, elämä hymyili. Se tiesi, että pääsisi pian näyttämään lupaukset toteen.

Nyt, vuonna 2010, se seisoi hylättynä autoromuttamon syrjällä. Se odotti, odotti että saisi palkinnon uurastettuaan päälle 20-vuotta tavarankuljetusalalla. Se oli tehnyt niin kuin luvattiin, toiminut uskollisesti ja vienyt tavarat aina perille. Kuka sitä enää muistaa? Kuka muistaa sen teot ja uhraukset, liukkaat ja sohjot. Kuka muistaa, että se jokus teki töitä vuorotta. Sitä tankattiin ja siitä imettiin kaikki irti. Kiitollisuus, sitä se nyt peräänkuulutti. Se peräänkuulutti edes pientä huomiota siitä, mitä oli alan eteen tehnyt. Kiitos oli se, että se oli hylätty. Se odotti rautaisten leukojen viimeistä syleilyä, paalausta pakettiin. Sillä ei ollut muuta lohtua kuin muistot, joita ei kukaan muu enää muistanut.

Sitten sen luokse tultiin, se hykerteli ja oli varma että nyt hänet on huomattu ja se saisi paikan jossain, jossain jossa sitä ihasteltaisiin ja sen kunnioitettavia saavutuksia ylistettäisiin. Luulo oli kuitenkin väärä, sillä siltä riistettiin koelauta, puskurit ja kaikki muoviosat jotka irti saatiin. Viimeinen hetki oli koittava pian, ja se sulki himmentyneet nelikulmaiset ajovalonsa. Tuli ilta ja se havahtui kirkkaaseen valoon, valo tuli katepillarista, ja se oivalsi kuinka sen matkalla kuitenkin olisi tarkoitus. Se paalattaisiin ja se jatkaisi elämää. Kenties henkilöautona, kodinkoneena, osa sen raaka-aineista varmaan päätyisi korjaamon työkaluiksi. Se oli muuttamassa muotoaan, siitä oli moneksi. Se tunsi rakastettavan rutinan, se oli matkalla uusiin seikkailuihin.

Kiintymättömyys

Ihmiset kiintyvät asioihin, ajatuksiin ja ulkoisiin muotoihin. Ne tekevät ihmisestä sen joka hän on tai kuvittelee olevansa. Kiintyminen on muotoon samaistumista, sillä muoto edustaa egolle todellisuutta jossa elämme. Kiintyminen näkyy ahneutena, itsekkyytenä, tavarapaljoutena, liikalihavuutena, riippuvuuksina ja muina kärsimystä aiheuttavina asioina.

Kiintymättömyys on muodon hyväksymistä sellaisena kun se todellisuudessa on. Muoto häviää ja muotoutuu taas uudelleen. Kaikki tässä maailmassa on väliaikaista, maailmassa jossa ”ruoste raiskaa ja koi syö”. ”Kaikki kuluu mikä vemppaa, ja vemppakin kuluu.” Muotoon kiintyminen ei ole sijoitus, johon voi ikuisesti luottaa. Mikään vakuutusyhtiö ei varmaan antaisi muodolle ikuisuustakuuta, koska sekin on vain muotoa.

Hautajaisissa ihmiset yleensä itkevät ja surevat. Jonkun heille läheisen muotomatka on päässyt päätökseen. Olen kuullut ihmisistä, jotka käyvät jopa ventovieraiden ihmisten hautajaisissa, koska saavat siitä surullensa hyväksytyn foorumin. Suruunkin voi kiintyä, kaikkeen voi. Todellisuudessa hautajaisissa ei itketä vainajan vuoksi, koska pohjimmiltaan tiedämme että vainaja on muodostansa vapaa. Me itkemme itsemme tähden, koska emme ole valmiita irrottautumaan henkilöstä joka teki meistä sen mikä osaltaan olemme. Pohjalla on oman egon, kuoleman pelko. Pelkojen äiti on hautajaisten kunniavieras.

”Kaikki loppuu aikanaan, ihan kaikki.” Elämä on ikuista, koska elämä edustaa kuolemattomuutta. Syvin itsesi, 'minä' olen ikuinen. 'Minä' on yhtä koko maailman kanssa ja 'minä' on kaikissa meissä. Kiintymättömyys muotoon, tavaraan, henkilöön tai vaikkapa henkilökohtaisiin saavutuksiisi tuo elämään olemisen iloa ja ennenkokematonta syvyyttä. Itse oleminen astuu esiin edustaen hiljaisuutta herättäen elämän olemukseesi läsnäolevan hetken kautta. Hiljaisuus on syvyyttä, jossa kaikki on tyyntä ja loputtoman raikasta.

Kiintyminen on pintaa, joka ankkuroi meidät hyvin kapea-alaiseen todellisuuteen. Kuvittele itsesi lastuksi, joka kelluu järven pinnalla. Se kokee tyynet, myskyt, sumut ja usvat, laineet ja tyrskyt, sateet ja paahteet, viiman ja muut säätilan vaihtelut. Sitten kun lastu on vettynyt, se laskeutuu pinnan alle, jossa säätilan muutokset eivät vaikuta. Pinnan alla on rauha, siellä on aivan uusi todellisuus. Eikö olisi avartavaa jos jo pinnalla ollessa tiedostaisimme, ettei pinnan alle joutuminen tarkoita hukkumista. Se tarkoittaa toisen todellisuuden olemassaoloa. Todellisuuden, joka ei ole vain pintaa ja jossa on syvyyttä. Matti ja Teppo laulaa, että ”kaiken takana on nainen”. Olisiko kaiken takana todellakin nainen, jota elämäksi kutsutaan. Elämä on.

Minä rakastan muotoja, ne tekevät tästä maailmasta paratiisin. Rakastan ihmisiä, eri persoonallisuuksia. Kissat saavat minutkin kehräämään, koirat heiluttamaan häntääni. Kiintymättömyys ei ole askeesia, se on muodon syvällistä oivaltamista ja iloa siitä mitä minulla on.

Tuomitseminen ja tuomitsemattomuus

Ihminen tuomitsee asioita, itsensä ja kanssaihmisiä hyvin helposti. Pidämme itseämme tuomitsemiseen oikeutettuna, olemme tuomitsemiemme yläpuolella. Tuomitsemisen kohteeksi joutuvat toisten ajatukset, teot ja tavat. Emme useinkaan kysy ajatuksen, teon tai tapojen motiiveja, meille riittää etteivät ne sovi omaan arvomaailmaamme. Niitä pohjimmaisia syitä ei selvitetä, miksi joku ajattelee juuri noin ja toimii juuri näin. Tuomitsemisen yksi jalostettu muoto on sääli, jolloin tuomitaan toinen hieman alemmalle tasolle itseensä nähden. ”Sääli on rakkautta, joka sairastastaa ylpeyden tautia.”(Khalil Gibran). Ylemmyydentunne on kuitenkin paradoksaalista kuoleman pelkoa, alemmuuden ja väärässä olemisen mahdollisuuden peittämistä. Tuomitsemalla asia on loppuun käsitelty, sääli on tuomitsemisen jalompi ymmärtämisen muoto. Pidemmälle harvoin ollaan valmiita menemään.

Tuomitsemisen pohjalla on menneisyyden kokemukset, joiden mukaan arvomaailmamme on rakentunut. Nämä egon rakentamisen raaka-aineet vaikuttavat ja kumpuavat siis menneisyyden muistojen, kokemusten ja opittujen asioiden kautta. Tunteet, ne ovat niitä lannoitteita, jotka saavat arvot kukkimaan ja egon puutarhan voimaan näennäisesti hyvin. Ego uskottelee sinulle, että tämä minä olen, katso puutarhaani. Tässä on minun arvostamani asiat, kauneuskäsitykseni ja oikeudentajuni. Näistä ”kukista” minun maailmani on tehty. Kukaan, ei kukaan saa arvostella 'minun' puutarhaani. Tämä on kuitenkin egon rakennelma, ei sinun syvimmän itsesi.

Tuomitessasi, tuosta edellä mainitusta puutarhasta kumpuaa tunteita ja emootioita. Tunnet mielessäsi erilaisia egon olemassaoloa ylläpitäviä negatiivisia tunteita. Kehosi tunnistaa nämä emootiot, kun havaitset jonkun ”tuomittavan” astuvan tontillesi. Puutarhassasi on tehokas egon asettama valvontajärjestelmä, joka saa sinut puolustuskannalle. Tunteet ja emootiot ovat kuitenkin vain mielesi tuotosta, ja ne heijastuvat mielialoina ja tuntemuksina kehossasi. Monesti, mitä heikommin tunnistat tunteesi, sitä voimmakkaammin tunnet juuri kehossasi vaikuttavat emootiot. Ne ovat siis mielesi tuotosta, tunneviesti mieleltäsi keholle. Emootiot aiheuttavat hyvin moninaisia ns. psykosomaattisia vaivoja ja sairauksia kehoosi. Sitä voimakkaampi kärsimyskeho, mitä huonommin tunnistat tunteesi. Tunteiden tunnistaminen on hyvin tärkeää, mutta tunnista ne tuomitsematta. Tarkkailemalla ja havainnoimalla, arvottamatta. Näin heikennät egon rakenteita ja olet matkalla sinne, missä olet jo perillä - syvin itsesi alkaa heräämään.

Ego tarvitsee ravintoa, mielesi tuottaa sitä jatkuvasti niin kauan kuin mielesi on egon käytössä. Ravinnon tuottaminen egolle aiheuttaa ihmiselle kärsimystä. Kärsimystä, jonka siis pohjimmiltasi itse itsellesi luot. Tuomitseminen on kärsimystä ylläpitävää ajattelua, josta egosi nautii ja voimistuu. Mieli on loistava työkalu, kun se on saanut anastetun ”minuutensa” egolta itselleen. Silloin se ei enää tuomitse, vaan mieli on tietoisuuden älyn käytössä. Silloin mielesi tekee havaintoja, ilman arovostelua ja tuomitsemista. Mielesi on silloin vapaa toimimaan älysi alaisuudessa, rakkaudellisin keinoin.

Tuomitsemattomuus ei estä sinua tekemästä havaintoja, joita ympäröivä egoistinen maailma sinulle tarjoaa. Se suhtautuu ympäröivään maailmaan siten, miten tietoinen suhtautuu tiedostamattomaan. Suvaitsevaisesti, sillä eihän tiedostamaton tiedä mitään siitä mitä ei tiedä ja ole oivaltanut. Tuomitsemattomuus on asioiden oivaltamista, puolueetonta tarkkailua. Näet asiat terävästi ja tietoisuutesi valo saa sinut hymyilemään tiedostamattomuudelle – mielten sekasotkuille. Elät täysin tämänhetkisyyden kautta myöntämällä tosiasian: ”mikä on niin on”.

Tuomitsemattomuus ei tarkoita sitä, ettet voisi muuttaa asioita paremmiksi tai hyvemmiksi. Päinvastoin, sinulla on muutoksen voima käytettävissä, sillä läsnäolosi taso määrittää tulevaisuutemme. Läsnäolosi toimii tietoisuutta lisäävästi, tuomitsemattomuuden ilmapiiri on tarttuva ja tämä tartunta on kaikille hyväksi. Tuomitsemattomuuden voima on rakkaus.

Tuomitseminen on tiedostamattomuutta, joka elää psykologisen ajan ja ajattelun kautta. Elämällä tässä hetkessä, läsnäolon voima tuo elämääsi iloa – olemisen iloa. Tuomitsemattomuus, vastarinnattomuus ja kiintymättömyys antavat sinulle todellisen vapauden kokea itse elämä, joka pohjimmiltasi olet.

Ihmistä ei voi tuomita egostaan, ainakaan niin kauan, kun hänellä ei ole todellista valinnan vapautta. Niin kauan, kun ihminen ei ymmärrä olevansa unessa, niin kauan hänellä ei ole valinnan vapautta. Häntä ei siis voi tuomita eikä syyttää, hän on syyntakeeton. Tilanne kuitenkin muuttuu, kun ihminen oivaltaa egon ja todellisen, syvimmän itsensä välisen eron. Silloin on olemassa todellinen valinnan vapaus unen ja valveen välillä. Egon kärsimyksellinen elämätilanne on toisella puolella vaaka-kuppia, toisella elämä ja iankaikkisuus. Ei tuossa tilanteessa varmaan ammu ohi, eihän? Ja jos ampuu, niin tuomiona on kärsimys. Siinä on tuomiota kerrassaan.