Sammakka

Elipä kerran puuseppä, joka veisteli kauniita tarve-esineitä. Kaikki tehtiin tuolloin itse, tarvevälineitä oli paljon. Luonnollisesti puusepänkin, vaikka taitava olikin, työkalu joskus lipsahti tarkoituksestaan tehden ylimääräisen loven tai kolon. Siinä yhteydessä, kun lipsahdus kävi, puuseppä tuhahti hyvätahtoisesti: "sammakka". Puuseppä oli jumalaapelkäävä mies, sanoessaan sammakkansa hän samalla muisti, että siivo kieli vie sileyteen. Ärräpäät eivät sopineet hänen suuhunsa, sammakat maistuivat paremmilta. Lipsahduksen tuoma sävy tarve-esineissä sai silloin merkityksen, tarkoituksen. Puuseppä tunnettiin käsitöistään, joissa oli taidokkaita leikkauksia ja omaperäisiä muotoja, niissä oli sammakan viesti.