Kiitollisuus siitä mitä on

Tunnen vanhan naisen, joka antaa lähes kaiken mitä saa. Hän ottaa antaakseen ja antaa ottaakseen, sillä hän saa antamisesta omien sanojensa mukaan niin paljon. Hän on oivaltanut antamisen ja ottamisen olevan samojen lainalaisuuksien alaisia. Antamista ja ottamista tahdittaa kiitollisuus siitä mitä on.

Antaminen on vaihtokauppaa, jossa saat tunnetasolla takaisin kaksinkerroin mitä annat. Jos annat vihaa, katkeruutta, tyytymättömyyttä tai muita negaatioita, vaihtokaupan valuutta on kärsimys. Jos annat iloa ja rakkautta, saat takaisin niiden satoa. Antamisessa ja ottamisessa epäitsekkyys on peruselementti, joka tuo antajalleen ja vastaanottajalleen elämään tietoisuutta. Epäitsekkyys on elämän kunnioittamista ilman oman edun tavoittelua, mielistelyä ja hyväksikäyttöä. Antamisen ja ottamisen rytmisyydestä nousee kiitollisuutta kaikkea olevaa kohtaan, kun se tapahtuu tämänhetkisyyden läsnäolossa.

Luonnossa kukka ottaa vastaan lämmön, valon, veden, ravinteet ja hiilidioksidin – olosuhteet jotka on sille suotu. Se omalla tapaa hyväksikäyttää olosuhteita, mutta sen hyväksikäyttö on ”puhdasta”, koska se ei perustu ajateluun. Kukka ei murehdi huomisesta eikä mieti eilistä. Se on tässä ja nyt, säteillen kauneutta ympärilleen. Tietoinen antaminen ja ottaminen on vapaata ajan ja ajattelun harhasta. Silloin siitä kumpuaa kiitollisuutta, joka ei tunne arvostelua eikä tuomitsemista. Itse elämä on silloin antajan ja vastaanottajan roolissa, se on vastakohdista vapaata rakkautta.