Adam Oehlenschläger (1779-1850). Tanskalainen kirjailija, estetiikan professori Kööpenhaminassa vuodesta 1809. Teoksia: runokokoilma ”Digtge”, romanttinen satunäytelmä ”Aladdin”, murhenäytelmät ”Hakon Jarl” ja ”Axel og Valborg”. Ensimmäisenä Tanskan kirjallisuudessa käänsi huomion muinaisaikaan ja skandinaavisiin jumaluustaruihin.
Lauri Malmberg (1888-1948) kenraaliluutnatti (1936), insinööri (1914). Liittyi 1915 Jääkäripataljoona 27:ään ja osallistui taisteluihin itärintamalla. Suojelusjärjestön päällikkö 1921-1944, puolustusministeri 1924-25, sotien 1939-40 ja 1941-44 aikana kotijoukkojen komentaja.
Tyko Reinikka (1887-1964) pankinjohtaja, Kansallis-Osake-Pankin johtokunnan jäsen 1932-56. Eduskunnan jäsen 1922-30 (maalaisliitto). Kauppa- ja teollisuusministeri 1925-26, valtionvarainministeri 1929-30., apulaisvaltioministeri 1936, toinen valtiovarainministeri 1943-44. Sotasyyllisenä vankeudessa 1946-47. Ministerin arvonimi 1951.
Fredrika Runeberg (1807-79), o.s. Tengström, kirjailijatar J. L. R:n puoliso vuodesta 1831. Julkaisi kertomuskokoilman ”Teckningar och drömmar”, jossa vaati naiselle suurempaa vapautta perheen ja yhteiskunnan jäsenenä sekä historialliset romaanit ”Fru Katarina Boije och hennes döttrar” ja ”Sigrid Liljeholm”. Muistelmat ”Min pennas saga”.
Aristippos Kyreniläinen, eli 400 eKr., kreikkalainen filosofi, Sokrateen oppilaita.
Clark Gable (1901-60), yhdysvaltalainen elokuvanäyttelijä, tunnettu miehekkäistä seikkailuosista. Elokuvia. ”Tapahtuipa eräänä yönä”, ”Kapina laivalla”, ”Tuulen viemää”, ”Mogambo” ja ”Soputumattomat”.
Heikki Klemetti (1876-1953), kuoronjohtaja, säveltäjä ja kirjailija. YL:n johtaja 1898-1927, Suomen Laulun perustaja ja johtaja 1900-1941, Helsingin yliopiston kirkkolaulun opettaja 1916-44. Suomen Musiikkilehden päätoimittaja, Uuden Suomen musiikkiarvostelija. Säveltänyt pääasiassa kuoro- ja yksinlauluja. Julkisia muistelmia, teoksia kirkon rakenteesta ja musiikin historiasta.
Nämä ihmiset ovat aikansa ja aikalaistensa silmissä ihmisiä, joiden teot eivät ”koskaan” unohdu. Poimin nämä otteet Fokuksen tietosanakirjasta, joka on painettu Keuruulla vuonna 1967. Kaikki kuitenkin loppuu ja unohtuu aikanaan, tietenkin ”normaalin” ihmisen uroteot unohtuvat paljon nopeammin kuin kirjoittamieni henkilöiden. Antit, Maijat, Riitat, Markut, Leat, Yrjöt, Seijat, Jounit, Vilmat, Eskot, Allit, Raulit, Helenat...mitä ihmettä, miten pitkään teitä muistetaan? Ajan hammas syö, paitsi materiaa ja muotoa niin myös ns. elämäntyöt. Ainoa mikä on ikuista on ajattomuus, sen läsnäolosta kumpuava elämä.
Ego Sapiens (xxxx-xxxx). Eli ajassa, muisteli kärsimäänsä pahaa. Teki suunnitelmia, opiskeli ja teki töitä. Sai lapsia tai kärsi lapsettomuudesta. Uhrasi nuoruutensa, ikävöi onnen hetkiä. Odotti parempaa aikaa. Keräsi tavaraa, ahnehti lisää. Söi ja joi, löi ja oli lyötävänä. Sairastui, oli työtön. Eläkkeellä omassa asunnossa. Seurasi paljon televisiota, kuunteli radiota. Tilasi lehtiä, sivisti itseään loppuun asti. Siirrettiin vanhainkotiin. Lääkittiin, dementoitui koska masennusta hoidettiin. Oli katkera elämälle, joka oli hänet pettänyt. Thaimaalainen hoitaja katsoo kelloaan, kuolisi jo tai sitten vasta kun vuoroni on loppu.
Ole tarkkana
1 vuosi sitten
Esimerkkisi merkkihenkilöistä elämän eri aloilta tekivät tehtävänsä; eli antoivat mielenkiintoa ajatukselle joka esille tuo ihmiselon turhuuden täällä auringon alla!
VastaaPoistaSarkastinen kuvauksesi ihmiselon kulusta vanhenemisineen liittyvine ilmiöineen on nytkin jo monesti totta maassamme.