Varastostani löytyy laatikko. Siihen kerään ylimääräiset jouset, ruuvit, mutterit, kummalliset komponentit, liittimenpätkät, prikat ja muita eriskummallisia osasia. Sen lisäksi minulla on muttereille, ruuveille, nauloille, propuille, prikoille ja muille osasille ihan tietyt korvamerkityt paikkansa. ”Miljoona”-laatikko on kuitenkin se paikka, josta löytyy etsimäni jos en sitä korvamerkityistä paikoista löydä.
Pappani sanoi, ”ei ole mitään mitä ei sadan vuoden sisään tarvittaisi”. Hän oli sahanomistaja, seppä ja mylläri sekä kaiken lisäksi kauppias. Hän oli oppinut kantapään kautta tämän totuuden, kaikki teki joskus kauppansa. Hänen tarvitsi harvoin turvautua muihin varastoihin, omat varastot tuntuivat olevan ehtymättömät.
Olen monesti kummastellut, kuinka ”miljoona”-laatikosta saattaakin löytyä juuri se mitä etsin. Joskus jopa niin, etten oikein tiedä mitä etsin. 'Se' on vain odottanut tätä hetkeä, jolloin 'sen' sieltä poimin johonkin käyttötarkoitukseen. Luomisen ilo ja löytämisen ilo ovat toisilleen sukua, sillä olemisen ilo on niiden taustavoima. Yrityksen ja erehdyksen kautta ja avulla löytyy uskomattoman paljon hymyjä ja onnnistumisia, sinänsä tätä keinoa aliarvostetaan. Se rikastuttaa elämäämme, ”miljoona”-laatikossa on hyvää oloa. Se on kai sitä heuristiikkaa;)
Ole tarkkana
1 vuosi sitten
Tämänkin blogisi kirjoituksen kuten monen muunkin soisi olevan laajemmankin lukijapiirin lukunautinnon lähteenä!
VastaaPoistaRitareita on liikenteessä:)
VastaaPoistaTuo havaintolippusten kirjoittaminen on hieno tarina, on siinä ollut British Museumiin mahtava lahjoitus. Jäsennys, se varmaankin puuttui, mutta yksi punainen lanka tuossa tarinassa on. Havainnot, oli ne sitten miten jäsentymättömiä tahansa ovat irrallisia tarkkailun kautta muodostettuja kokemuksia. Niillä on ko. keräilijälle suuri arvo. Opetus kenties on se, että kaikkea minkä koet arvokkaaksi et kykene toisille tarjoamaan. Jotkin asiat ja havainnot, ne ovat tärkeitä vain havainnon tekijälle.