Vuoluhevonen

Vuoluhevosen selässä on nautinto ratsastaa, sillä se vie sellaisiin maisemiin mihin eivät tiet ja polut yllä. Se rakastaa ratsastamista, sillä vuoluhevosella on vahvat leuat jotka haukkaavat ”luomisen taikaa”.

Tein vuoluhevoseni viime keväänä, se on hieno keksintö. Sen voisi valjastaa jokaisen ihmisen kotiin, sillä sen antama läsnäolo on aivan ainutlaatuista. Monet polkevat kuntopyörällä, mutta minä haluan ratsastaa vuoluhevosellani.

Mikä on vuoluhevonen? Mistä niitä saa? Vuoluhevosia ei tietääkseni valmista kukaan ainakaan Suomessa, siinä olisi jollekin puusepälle oiva lisäartikkeli. Veikkaan, ettei vuoluhevosen tekijän tarvitsisi muuta tehdäkään. Tämä ratsastusmuoto olisi hyvää terapiaa jokaiselle, joka haluaa päästä tekemisen makuun. Monet pillerit saisi jättää syömättä, jos tätä markkinoitaisiin vaikkapa mielenterveysseuran tai jokin muun ihmisen hyvinvointiin tähtäävän yhdistyksen kautta. Vuoluhevosratsastusta pitäisi opettaa jo koulussa, se on ”huolettoman” pojan/tytön hevonen – vuoluhevonen.

Vuoluhevosen ”suitset” ovat kaksikahvainen puukko. Veistettävä puukappale asetetaan vuoluhevosen leukojen väliin, jalalla painetaan astinlautaa jonka avulla leuka ottaa tukevan otteen veistettävästä kappaleesta. Ihanaa veistää puusta esiin ihan uskomattomia asioita, tarve-esineitä ja ihan vaan veistää ilokseen – vaikkapa takkaan sytykkeitä. Upeaa puuhaa! Vuoluhevosen valmistamisohje löytyy Markus Tuormaan kirjasta ”Puusta tehty – veistäen, vuollen, taivuttaen” (s. 52-55). Ihana kirja, joka vie meidät matkalle jossa esi-isämme vierailivat usein. Tekemisen ja luomisen valtakunta, sitä Markus kuvaa kirjassaan. Kiitos Markus!