Elämänmielekkyyden tie

Yhteiskunnassamme on suuri hätä, mutta se on nyt suljettu koteihin. Ihmiset eivät soita sotatorvia kaduilla, he nuolevat haavojaan kotonaan. Onko sota ohi, kun haavoittuneita on niin paljon? Se, että kaikilla on koti on hyvä. Se, että kaikilla olisi elämä on vieläkin parempi. Ihmisen koti tulee olla korvien välissä ja usein se ei löydy kotoa, koska elämänmielekkyys puuttuu.

Ongelmaksi nykyhetken keskustelussa on muodostunut syrjäytynyt joukko, jolla on yksinäisyyttä ja usein myös päihde- ja mielenterveysongelmia. Miten heidät saisi pois kotoaan ja etsimään elämäänsä mielekkyyttä? Yksinäisten ja kadoksissa olevien joukko on suuri ja jotkut ovat yksinäisiä vaikka eivät ole yksin.

Tämänpäivän Aamulehti kirjoittaa, että Tampereella on tavoite ettei yksikään koditon olisi enää koditon vuoteen 2015 mennessä. On laskettu, että kun saadaan kodittomat pois kaduilta ja laitoksista niin yhteiskunnan kustannukset pienenevät. Puhutaan tuetusta asumisesta, siirtymisestä "normaaliin" asumismuotoon. Mutta mikä on normaalia sinulle ei ole normaalia kodittomalle ja/tai laitoksissa pitkään asuneelle. Normaalius käsitteenä on hyvin häilyvä käsite. Kaikki eivät keskiarvoon mahdu, vaikka osaltaan sitä edustavatkin. Toinen on normaali marginaalisesti ja toinen vain osana laskennallista tulosta. Kumpi on normaalimpaa? Missä onkaan ihminen?

Jokaisella olisi jotain annettavaa, kun annetaan mahdollisuus yhteisöllisyyteen. Sitten kun tavoitteenmukaisesti kaikilla on koti pitäisi meidän seuraavaksi huolehtia ihmisten elämänmielekkyydestä. Tulisi rakentaa kaikille avoimia viriketoimintakeskuksia, ei vain tietylle marginaalille tarkoitettuja tukipalveluita. Ihmiset pitää huomioida heidän omien tarpeittensa pohjalta, niin miehet kuin naiset, niin lapset ja nuoret kuin keski-ikäiset ja vanhuksetkin.  Viriketoiminnalle voisi keksiä toisen nimikkeen, sillä siinä on laitosmainen kaiku. Ihmiset saisivat nimetä "me-keskukset" sen mukaan, mikä tuntuisi hyvältä. 

Yksinäisyys on joskus hyvä, mutta yhteisöllisyyttä ihminen kaipaa. Ykseyttä toisten kanssa, sillä miten muutoin voi kokea olevansa samaa elämää kuin toinenkin? Elämänmielekkyys on tie itse elämään, lähimmäistä pitää Rakastaa... sillä niin peili kuvastaa kuin sinne kuvastetaan.

Rokotukset

Ihminen on rakennettu siten, että suurempi äly ohjaa meidän kehomme toimintoja. Kehomme on kosmos, jossa tapahtuu jatkuvasti ihmeitä. Rokotukset estävät vahvistumista, jonka tarkoituksena on pitkä ja hyvä elämä. Elämässä on paljon ihmeellisiä asioita, joita ei ole tarkoitettu ihmisen sekoitettaviksi. Sillä me elämme täällä siksi, että elämällämme on tarkoitus hyvä...

Ajelulla

Olin eilen autoajelulla, tapasin paljon mielenkiintoisia ihmisiä. Ihmiset ovat ihania, he ovat laulun arvoisia ja paljon. paljon enemmän. On kuitenkin yksi, joka ei minua lämmitä: Kovanaama paistinpannu.

Piirrä ihmiskuva

Ota kynä ja paperia. Piirrä ihminen. Sinulla on kymmenen "pelimerkkiä" käytettävissäsi. Symboleina voit käyttää ympyrää, kolmiota ja neliötä. Mikä on sinun ihmiskuvasi? Mikä on edustettuna vahvimmin? Symboleilla on merkitys. "Mistä pidät eniten?"-äänestyspäiviä on vielä jäljellä.

Selitys piirrustustehtävään http://hetkismi.blogspot.com/2010/07/piirra-ihmiskuva-selitys.html

Sotkussa ja kassalla

Odottaminen on nautinto. Kumpa sen tajuaisi, kun odottamista harjoitellaan. Armeijassa odottaminen on yksi perusasia, jota toiston kautta opetellaan. Jonotusta kannattaa odottaa, omaa vuoroaan jonottaa.

Kuinka harvoin kuuleekaan, että on ilo odottaa? Kuinka harvoin kuulee kassalla asiakkaan kertovan kassalle, että kannatti odottaa. Harvoin. Kuitenkin, jonottamisessa ja vuoron odottamisessa ei ole mitään vikaa. Kaikki aikanaan. Tässä hetkessä ei ole moitteen sijaa, koska mikä on niin on ja jonotus on.

Kassalle palatessa, niin kuin nyt palaan, on kassahenkilö. Tämä kassahenkilö on ihminen kuten sinäkin. Sinulla on ostajan rooli ja hänellä on kassan rooli. Todellisuudessa te ette kohtaa ihmisinä, te kohtaatte rooleissa. Aito vuorovaikutus puuttuu, koska näytelmän henkilöt eivät ole aitoja. Mutta kun sen tiedostaa, on pieni mahdollisuus kurkistaa roolin taakse josta pilkahtaa ihminen. Kummankin silmien takana on koko maailmankaikkeus, sinun ja hänen. Paljonko tämä sitten maksaa? Katseen tai pari, kenties nimen lausumisen tai pienen kohteliaisuuden. Pieni huomio toiselle yli roolien tuo kummallekin hyvää oloa. Sitä ei rahalla saa, raha on vain väline jolla pääset jonottamaan.

Ajatuksia sadan, kahden ja kolmensadan vuoden takaa

"Tunnen välisti olevani hiukan enemmän kuin ihminen - ja sehän, ihminen, meidän täytyisi voittaa itsessämme: hänen vakavuutensa, heikkoutensa! Tai tunnen olevani vähemmän kuin ihminen: ajatuksetonta, mutta elävää luontoa."(Joel Lehtonen, kirjailija).

"Emme voi löytää vapautusta mielellemme tai sielullemme ennen kuin näemme eron olemisemme ja elämämme välillä. Ero on jollakin tavalla mystillinen; mutta juuri tuo salaperäisyys on valon lähde. Sanomalla 'olemiseni ei ole yhtä elämäni kanssa', me esitämme kaksi eri asiaa. Ensiksi: olemisestani alkaen, ei elämästäni, on henki minulle annettu; minä on vaarassa siitä hetkestä alkaen kun ryhdyin elämään, ja olen ennen kuin elän. Toiseksi: olemiseni on jotakin mikä on pelastettava. Tässä on ehkä koko elämän tarkoitus. Tämä on ainoa mahdollinen tapa selittää inhimillisen elämän koettelemus ja jos se ei ole koettelemus, niin en voi ymmärtää mitä muuta se voisi olla."(Gabriel Marcel, ranskalainen filosofi).

"Parhain voitto, joka säilyttää meidät ihmisinä, on voitto itsestämme."(Heinrich Pestalozzi, sveitisläinen kirjailija)

"Kunnia on siitä syystä suureksi esteeksi, että ihmisen, jos hän tahtoo sitä saavuttaa, täytyy välttämättä järjestää elämänsä toisten ihmisten oikkujen mukaisesti, välttää mitä kaikki välttävät ja etsiä mitä kaikki etsivät. Ikuiseen ja äärettömään kohteeseen suuntautuva rakkaus sitä vastoin täyttää sielun ilolla, eikä sellaiseen rakkauteen liity mitään surua. Mutta kaikkein korkein hyvä on sellainen hengenlaatu, joka tarjoaa tietoa yhteydestä, jossa sielu on koko luonnon kanssa.

Vapaa ihminen ei ajattele mitään vähemmän kuin kuolemaa, eikä hänen viisautensa ole kuoleman vaan se on elämän mietiskelyä."(Baruch Spinoza, hollantilainen filosofi).

Luovuus

Luovuutta ei opita, se on nykyisen koululaitoksen ulkopuolella. Luovuus ja sen lähde on sisälläsi, ei sen ulkopuolella. Luovuus ei ole kansien sisäpuolella tai niiden välissä, se on niiden ulkopuolella.

Luova ihminen ei ole "tiimarin asiakas". Luova ihminen ei käy välttämättä teatterissa, taidenäyttelyssä, oopperassa tai katso "salattuja elämiä". Luova ihminen ei ole ihmeellinen, luova ihminen on ihme.

Luovuus kumpuaa todellisesta, syvimmästä itsestäsi. Luovuus löytyy meistä jokaisesta. Luovuuden lähde on kaikille sama. Luovuutta ei voi ostaa, perustavaa maapohjaa ei ole tälle tontille kaupattavana. Jokainen toteuttaa luovuutta aina eri keinoin, tavoin ja "tekniikoin". Luovuus ei toista oppimaansa, se on aina tuoretta, ei pakastettua.

Kevät, kesä, syksy, talvi, kevättalvi, kevätkesä, syyskesä, syystalvi. Luovuusjakso ei tunne aikaa, se tapahtuu 'tässä hetkessä', nyt.

Parasta luovuudessa on sen hyvyys ja ainutkertaisuus, yllätyksellisyys. Jokainen hetki tuo nautinnon, oivalluksen into nostattaa esiin intohimon, ja makean innokkuuden maistaa luomistyöstään jokaisessa sen luomishetkessä. Maut vaihtelevat suolaisesta suloisen kitkerään, suuresta voikin tulla pieni ja pienestä suuri.

Luovuus ei tunne arvostelua, tuomitsemista. Sanoja, numeroita se vierastaa - kuitenkin niilläkin voi leikkiä ja toteuttaa luomistyötä. Silloin kirjain on vain muoto, sana savea ja numeron sisältönä on kaikkeus. Kaiken luovuus pilkkoo, kaiken se järjestää, "tuoreeseen" muotoon.

Kuka on määritellyt, että kaikki soittimet viritetään soitinlajeittain samalle asteikolle? Luovuuden "soundi" on viritetty aina omalle, soittajan sävelasteikolle. Miksi Elviksen kitara 'elää' toisin kuin massan? Miksi soitamme nuoteista, vanhaa tarinaa? Eikö levy ole jo pian puhki?

Luovuutta peliin ja peleihin. Miksi pelata aina samaa, se kyllästyttää ja saa voimaan pahoin. Kaikki pelit kun eivät ole shakkia, aikuisten legolandiaa. Miksi toistaa jo katsottua? "Meidän Paavo on katsonut tuon 'muumi-filmin' ainakin satakertaa." "Meidän Liisa tykkää tehdä aina samaa palapeliä". "Tylsää!" Leluista legot kunniaan...

Lama. Se on hyvä. Se auttaa eteenpäin, kun tulee muuri vastaan. Kun ei löydy vanhoja reseptejä ja lääkkeitä, jotka tehoavat "lamabakteeriin". Kun "virustorjunta-ohjelman" päivitykset ovat vanhoja. Silloin ajatus pysähtyy ja luovuudelle syntyy tilaa. Tietoinen kehitys ja tiedostettu kehitys vievät tilaan, jossa ei ole seiniä eikä kattoa. Tietoisuuden aarreaitta, luovuuden raaka-aine on "ei mitään"-tilassa.