Mitä eroa?

Jussi, kuokka ja suo. Kuokka, suo ja Jussi. Suo, Jussi ja kuokka. Sävy muuttuu, kun sanojen järjestystä muuttaa. Joskus järjestyksen muuttumisen myötä muuttuu myös ymmärryksen taso, joskus se auttaa oivaltamaan.

Jussi on talossa. Talo on Jussissa. Sisäisen ja ulkoisen ero, se kertoo objektin ja subjektin välisistä suhteista. Kumpi on objekti ja kumpi on subjekti? Oma sisäinen itsesi, onko se objekti vai subjekti?

Ilman mustaa ei voisi olla valkoista. Ilman tyhjyyttä ei voisi olla täyteyttä. Ilman hiljaisuutta ei voisi olla ääntä. Ilman hyvää ei voisi olla pahaa. Vastakohdat ovat pareja, jotka tekevät toisensa oleviksi. Ilman toista ei voisi olla toista.

Mitä eroa on sillä, että ajattelu on jatkuvaa tai että siinä on taukoja. Ajattelu ei suinkaan suppene, jos sen laatuun kiinnittää huomiota. Tarkkailemalla ajattelua se ei supista sitä, vaan paradoksina se laajentaa. Tauot ovat ”hiljaisuudesta” kumpuavaa luovan ajattelun aluetta, siellä ei ole ajattelua rajaavia rakenteita. Tiedostaminen vaatii tuumausta, tuumaus on hiljaisuuden kautta ajatteluun saatua älyä. Tuumaaminen on mielestäni hyvä sana, käytännön meditaatiota. Jos sinulla on jokin asia ratkaistavana, älä ajattele. Tuumaa hetki, vastaus löytyy.

Lapsellinen ratkaisu, lapsellinen ihminen. Miksi lapsia vähätellään? Sanoilla voidaan leikkiä, tehdä niitä yhdistellen tiettyjä mielikuvia. Ne kertovat ihmisten asenteista. Lapsellisessa on monesti lapsenomaisuutta, jonka kautta voi syntyä jotain aivan uutta. Lapsellinen tekee osansa jatkuvuutta ajatellen, lapsettomaan verrattuna. ”Lapseton on maailman hävittäjä”, tapasi pappani sanoa.