Ollin taivaspaikka

Ollilla on kaikkea. Vaimo, kolme ihanaa lasta, omakotitalo, huvila, moottorivene, purjevene, lomaosake, pankki-osakkeita, oma firma, puutarha, kasvihuone, puhelin, kolme kännykkää, neljä taulutelevisiota, taivaskanavat ja uusi Ford Mondeo.  Ollilla on paljon muutakin, paljon kaikkea omaa.

Kaikista tärkeintä Ollille on olla terve, jotta hän voisi nauttia kaikesta mitä hänellä on. Olli seuraa mielenkiinnolla terveyteen liittyviä artikkeleita ja syö terveellisesti. Hän välttää suolaa, sokeria, eläinrasvoja, tupakkaa, alkoholia ja kolestrolia. Hän uskoo, että ihminen voi pidentää elämäänsä huolehtimalla itsestään. Kolestroli on hänellä kaikesta huolimatta koholla, vaikka hän uskookin saavansa sen hallintaan. Hänellä on Raision osakkeita, hän haluaa tukea tätä asiaa.

Kaikesta tiedosta huolimatta Ollin terveydentila ei ole subjektiivisesti koettuna paras mahdollinen. Hän lenkkeilee, käy salilla ja hiihtää talvisin. Ollilla on dokumentit liikkumisestaan liikuntapäiväkirjassaan.
Olli syö lisäravinteita, vitamiineja ja hivenaineita. Hän uskoo tieteeseen ja ostostelevisioon.

Ollilla on paljon, mutta yksi häneltä puuttuu. Häneltä puuttuu aikaa, mutta kun aikaa on kaikille saman verran. Taivaspaikan hän on varmentanut ostamalla Fordin, koska muistaa joskus kuulleensa leikkimielisen sanonnan että Fordin omistajilla on niin paljon maanpäällisiä kärsimyksiä että he pääsevät niiden vuoksi taivaaseen. Henry Ford ei kuitenkaan tuota tainnut tarkoittaa, kun alkoi liukuhihnalla valmistaa ihmisille kulkupelejä. Ei tiennyt, että Olli ostaa Fordin taivaspaikan takia. No, eihän Olli tietenkään taivaspaikkaan oikeasti usko. Tämä on Ollin sarkasmia uskontoa kohtaan, Olli tunnetaan huumoristaan. Hän on sitä mieltä, että ihminen on "oman onnensa seppä".

Mistä Olli saisi aikaa kaikkeen, mitä hänellä on? Olli ei tunne olevansa, vaikka hän hankkii lisää tavaraa ja omaisuutta. Vaikka Ollilla on, hän ei tunne olevansa. Hän tuntee olevansa ainoastaan riittämätön, hänen pitäisi monistua. Olla monessa paikassa samaan aikaan, jakautua ja jalkautua moneksi. Olli tuntee olevansa tavaroiden ja omaisuuden kautta, mutta hänellä ei ole niille ja itsellensä aikaa. Ja kun hänellä on aikaa, hän ei ehdi muuta kuin kiirehtimään paikasta toiseen. Miksi Ollilla on, mutta miksi hän ei tunne olevansa?

Taiteilua

Taide, sen tekeminen. Se on upeaa. Tuo aukesi jo vuonna 2006, mutta puitteet sen tekemiselle on aivan eri luokkaa omakotimiljöössä verrattuna kerrostalossa asumiseen. Mahdollisuuksia on niin paljon. Jostain tulee idea, se ei ole mitenkään valmis. Tekeminen vain alkaa jostain, ja kasvaa ja kasvaa, kunnes yllättäen valmistuu jotain jota en todellakaan ollut miettinyt.

Ymmärrän taiteilijan tuskan, kun hän on tekemässä jotain. Hänellä on varmuus siitä, että hän on luomassa jotain kaunista ja merkityksellistä. Kuitenkin itsekritiikki tuo tuon tuskan tekemiseen, ja lopulta se saattaa lopettaa koko prosessin. Työ saattaa jäädä kesken, mutta jos sammuttaa oman itsekritiikkinsä ajattelun sammuttamisen kautta, alkaa tekeminen joka antaa uskomatonta tyydytystä. Kliimaksina on valmis teos.

Taiteilijoilla ei ole helppoa, jos ”muusa” ei tue ja usko taiteilijaa. Silloin on parempi taiteilla ilman ulkopuolista kriitikkoa, silloin se on nautittavaa. Taiteenlajista riippumatta, oli se musiikkia tai vaikkapa kuvataidetta, muotojen ilmestyminen vaatii hiljaisuutta ja läsnäoloa tässä hetkessä. Muodot ilmestyvät ”ei mitään” tilasta, hiljaisuudesta. Silloin tekemiseen tulee mukaan tietoisuuden äly, tehdään ratkaisuja joita ei ajattelun kautta tehtäisi. Kun sinulla on taiteilijan identiteetti tämä hyväksytään, mutta jos identiteettisi perustuu vaikkapa kirjanpitäjän persoonallisuuteen toimiasi pidetään hulluina.

Taide ilman ajattelua, mielettömän ihanaa.

Rattaanpyörä

Taipaleelle jäivät
nuoruuteni päivät.
Häipyi vuodet armaat
kuin Tizza Tonavaan.
Äidin vaihdoin pustaan, 
taaton tiehen mustaan.
Nuotiosta kodin mä sain.
Kun veri kuumeinen suonissa kulkee
niin kodin uksen jo matkamies sulkee.
Kaikki jäädä joutaa
kaipuu miestä noutaa
tuttavaksi uuden oudon maan.

En itke toisten tavoin
tie on avoin ja rattaanpyörä pyörii aina vain.

Ihmisille vastaan
aina ainoastaan
kun he mulle huutaa:
"Hei minne johtaa tie?"
Niin kuin tahtomattaan
pyörii pyörä rattaan
enkä tiedä minne se vie.
Se kun vain menneestä pois mua johtaa
niin siitä viis, mitä matkalla kohtaa!
Päivä nouskoon varhain
kumppaniksi parhain
kulkijalle aamunkoite lie.

En itke toisten tavoin
tie on avoin ja rattaanpyörä pyörii aina vain.

Kerran tyttö armain,
silmin siniharmain
mulle kuului yksin
ja vannoikin hän sen.
Toiset tytön veivät, -
luontoani eivät.
Toinen meistä surkoon,
mä en.
Jos kivi vierivä sammalta kaihtaa
niin miten voisinkaan arpaani vaihtaa.
Antaa jäädä naisen,
toisiin suostuvaisen.
Pyörä vie mua luokse toisien.

En itke toisten tavoin
tie on avoin ja rattaanpyörä pyörii aina vain.


Mukava vanha ralli vuodelta 1957, jonka Ilkka Rinne teki tunnetuksi tuolloin. Linkistä mukavaan soitantoon ko. kappaleesta stride-piano tyylillä. 

http://www.youtube.com/watch?v=48J7_wM9ICg

Matalien lämpötilojen fysiikka

Ilmiöiden ymmärtäminen tarkkailun kautta on tärkeää, löydetään lainalaisuuksia jotka toimivat luonnonlakien alaisuudessa. Mikä on kiehtovaa, nämä tutkittavat kohteet ja niiden kautta saadut vastaukset edistävät tutkimusta eteenpäin, ja samalla ne avaavat polkuja kohti suurempaa tietämystä. Jokainen askel, jonka tutkija ottaa on jo otettu askel, toiselle tutkijalle. Näin päästään nauttimaan ajallisesti hyvin eriaikaan tapahtuvasta tutkimuksesta. Ryhmätyöstä on kuitenkin kyse. Ymmärrystä tärkeämpää on oivallus, että kaikki tapahtuu tietyssä järjestyksessä tai epäjärjestyksessä. Kiehtovaa, todella kiehtovaa. Ollaan lähellä oivallusta siitä, ettei kaikkea tarvitse ymmärtää. Ihmettely on jo aste kohti antautumista, antautumista jota oivallukseksikin kutsutaan.

Mikroskooppi ja kaukoputki ovat hyviä välineitä päästä sisään ja ulos. Tarkastellaan eri ääripäitä, löydetään uusia maailmoja. Nähdään järjestys ja epäjärjestys, niiden seuraukset ja niihin vaikuttamismahdollisuudet. Nähdään, että kaikella on tarkoitus. Matalien lämpötilojen fysiikka on kiehtovaa, koska se kertoo lämpötilan vaikutuksesta molekyylien ja atomien rakenteeseen. Matalissa lämpötiloissa atomit ovat järjestäytyneet säntillisesti, kun lämpötila nousee niin järjestys väljenee kunnes sitä ei enää ole. Tulee epäjärjestyksen vuoro. Mietitään vaikkapa vedenolonmuotoja; jäätä tai höyryä. Jäässä kaikki on järjestyksessä ja kuumassa kaasuuntuneessa tilassa kaikki on epäjärjestyksessä. Kumpaakin tarvitaan. Mistähän johtuu sanonta: "pistetään jäitä hattuun."?

Lumihiutaleen kiderakenne on kaunis, yksilöllinen ja järjestyksessä. Talvella ja kesällä on kannattajansa, onko talvi järjestyksen aikaa ja kesä monimuotoisen epäjärjestyksen aikaa? Oliko Neuvostoliitto järjestyksen mallioppilas ja Venäjä alkoi muotoutumaan epäjärjestyksen kautta? Oliko siellä henkinen jääkausi ja nyt henkinen höyrykausi? Kyllä. Kaikella luonnossa olevalla on vastineensa muotomaailmassa. Tarkkailun kautta saavutetut tulokset voidaan siirtää lähes mihinkä tahansa skeemaan. Samat lait, eri muodot - toimii joskus ja joskus saa vain ihmettemään.

Entropiallakin on fysiikassa tarkoituksensa, sen kautta voidaan löytää jotain jota muuten ei löydettäisi. Epäjärjestys on tärkeää tietyissä prosesseissa ja tiettyjen ilmiöiden osana. Tämä laittaa sanattomaksi, sillä epäjärjestyksellä on tarkoitus järjestyksen osana. Matalien lämpötilojen fysiikassa tämä ymmärretään, miksi tätä ei ymmärretä psyykkisellä puolella?

Uudelleenjärjestyminen vaatii vanhan järjestyksen sekoittamista, se on luonnon laki. Epäjärjestyksestä kasvaa järjestys, jota voidaan sanoa luonnonjärjestykseksi. Egon rakenteet edustavat vanhaa järjestystä, se ei kuitenkaan siedä eikä salli epäjärjestystä, vaan sille annetaan tekohegitystä loppuun asti. Kyse on pohjimmiltaan antautumisesta sille "mikä on niin on".

Luonnossa ja tieteissä on vastauksia asioihin, kunhan tarkkailet niitä ilman tuomitsemista ja arvostelua. Elämä on ihmeitä täynnä. Maailma on paratiisi, jossa on paljon muutakin kuin käärmeitä ja tiedonpuita.

Linkki: http://hetkismi.blogspot.com/2010/04/flown-ja-psyykkisen-entropian-ero.html

Ohmi, ampeeri ja voltti

Saksalainen fyysikko Georg Simon Ohm (1787-1854). Sähkövastuksen yksikkö on saanut hänen kunniakseen nimen ohmi. Johtimella on yhden ohmin suuruinen vastus, jos yhden voltin jännite, joka on kytketty sen päiden välille, aiheuttaa siinä yhden ampeerin suuruisen virran. Ampeeri taas on nimetty ranskalaisen fyysikon André-Marie Ampèren (1775-1836) mukaan, joka tutki sähkön ja magnetismin perusteita. Voltti on nimetty italialaisen fyysikon Alessandro Voltan (1745-1827) mukaan. Hän keksi Voltan patsaan, joka oli ensimmäinen tehokas kemiallisella reaktiolla toimiva sähköparisto.

Saksalainen, ranskalainen ja italialainen fyysikko. He ovat nimenneet sähköiset yksiköt, jotka ovat aina olleet ja tulevat aina olemaan. Ohmi, ampeeri ja voltti eivät tunnusta maata eikä väriä. Sähköisessä yhteistyössä on voimaa, toinen tarvitsee toistaan myös ilmiöiden kuvaukseen.

Pimeä huone

Olet ajautunut pimeään huoneeseen. Siellä on hiljaista. Kellon ääntäkään ei kuulu, valoakaan ei näy. On pilkko pimeää, sinulla ei ole tietoa paikasta eikä ajasta. Kierrät huoneen seinät, sentti sentiltä. Hyvin järjestelmällisesti. Et löydä ovea, et ikkunaa. Et mitään, mikä antaisi toivoa päästä pois huoneesta. Olet huoneen vanki. Et tiedä onko päivä tai yö, tai onko niitä edes olemassa.

Kierrät uudelleen huoneen, kuulet vain hengityksesi. Tunnet kuitenkin, ettet ole yksin. Sinua tarkkaillaan, vaikkei sille ole mitään todistetta. Olet varma siitä. Hengität syvään, sisään ja ulos. Hengityksessäsi on joku mukana, missä tuo joku on? Hengität sisään ja ulos, kuuntelet tarkkaavaisesti. Et ole yksin.

Sinulle syttyy toivo, että kenties ulospääsy löytyy. Alat kontata lattiaa, sentti sentiltä. Hyvin järjestelmällisesti. Kätesi haistelevat ilmavirtaa, sitä ei ole. Hengität syvään, et ole yksin. Ilma on kuitenkin raikasta, kuinka se riittää kummallekin?

Tyhjyys. Täällä ei ole mitään ja täällä on kaikki. Miten se on mahdollista? Ajattelet, se tukahduttaa. Pelko astuu esiin. Säpsähdät, alat kuuntelemaan jälleen hiljaisuutta ja hengitystäsi. Sivelet kehoasi, olenko minä olemassa? Hengität, sisään ja ulos. Tunnet palleasi nousevan ja laskevan. Tunnet olevasi, olet varma siitä. Sanot hiljaa, "minä olen".

Asetut makuulle. Antaudut. Hengität syvään, sisään ja ulos. Et ole yksin, hengityksessäsi on joku mukana. Suljet silmäsi, koska et näe mitään. Suljet silmäsi, koska haluat nähdä jotain. Olet rauhallinen, ajattelu ei auta. Ajattelua ei kaipaa, koska se ahdistaa ja lisää kärsimystä. Hengität syvään, sisään ja ulos. Et ole yksin. Tunnet olevasi. Minä olen.

Heräät. Avaat silmäsi. Näet. Huoneen keskellä on kirkas valopatsas. Valo laskeutuu ylhäältä. Katossa on pieni reikä. Sinua pelottaa ja samalla sinulla on hyvä olla. Sinua pelottaa, mutta olet helpottunut. Nyt ei ole pimeää. Lähestyt valopatsasta. Astelet kuitenkin lähemmäksi. Olet jo aivan liki. Hengität syvään, sisään ja ulos. Et ole yksin. On aivan hiljaista, kuulet vain hengityksesi ja kaksi hengittäjää. Olet läsnä, tunnet hetken. 

Aina on oikea hetki olla läsnä ja astua askel kohti valoa. Vapauteen, joka on rajaton. Valita voit, kun heräät ja näet valon. Silloin sinulla on todellinen valinnanvapaus. Silloin kun 'minä olen'.

Piirrä ihmiskuva, selitys

Laske montako ympyrää, kolmiota ja neliötä piirtämästäsi ihmiskuvasta löytyy. Kerro symbolin lukumäärä kymmenellä, ajatteluasi ohjaa prosenttuaalisesti ihmiskuvasi mukainen tulos.

Ajatteluasi ohjaa ympyrä = seksuaalisuus, kolmio = tunteet ja neliö = äly.

http://hetkismi.blogspot.com/2010/07/piirra-ihmiskuva.html 

Neliö

Neliö on säännöllinen, noppana käytettynä tulos on epäsäännöllinen. Neliö on asunto. Neliöillä neliön koko muuttuu. Neliöluku on luku, joka saadaan, kun jokin positiivinen kokonaisluku kerrotaan itsellään. Neliön lävistäjät leikkaavat toisensa 90 asteen kulmassa. Neliöstä on apua muun muassa ratkaistessa kolmion pinta-alaa, kosinilausetta ja samantyyppistä Pythagoraan lausetta, jonka mukaan suorakulmaisen kolmion kateettien neliöiden pinta-alojen summa on yhtä suuri kuin hypotenuusan neliön pinta-ala.

Ihmiskuvassasi, jos sen piirstit, neliö edustaa älyä. Ajatteluasi ohjaa rationaalisuus.

Kolmio

Kolmio on asunto. Kolmio voi olla monimuotoinen, silti se on yksinkertaisin monikulmio. Kolmio määrittää avaruudellisen tason, se on siten portti ulottuvuuteen. Se on pyramidin yksi sivu, se voi olla tasasivuinen tai -kylkinen. Se voi olla myös epäsäännöllinen. Se voi olla suora, tylppä tai terävä, kulmat kertovat asteen. Kolmiossa on kolme viivaa ja tetrassa myös kolme seinää ja lattia.

Ihmiskuvassasi, jos sen piirsit, kolmio symbolisoi tunteita. Ajatteluasi ohjaa emotionaalisuus.

Ympyrä

Ympyrä sulkeutuu. Ympyrässä on piiri, keskipiste, halkaisija ja säde. Ympyrä symbolisoi jatkuvuutta, elämää. Ympyrä kuvaa tyhjyyttä, 'ei mitään' ja siksi se on mahdollisuuksia täynnä. Nollakin on pyöreä, se on positiivisuuden ja negatiivisuuden ulottamattomissa. Ympyrän pyöreyteen on helppoa ihastua, sillä onhan se esteetön - siinä ei ole suoraa seinää, vain kaarta. Ympyrässä ei ole suoraa kattoa, ei lattiaa ja kuitenkin, se ei vatupassia kaipaa. Ympyrä ei edusta asumista, vaan se edustaa itse olemista. Solu on pyöreä, munakin. "Ympäri mennään, yhteen tullaan", elämänkaaren toinen puoli?

Ihmiskuvassasi, jos sen piirsit, ympyrä symbolisoi seksuaalisuutta. Ajatteluasi ohjaa seksuaalisuus.

Feeniks

Olla auringossa ja elää?
Palamatta tuhkaksi,
aurinkomatkallaan.

Olla ilman matkaa,
iloita auringosta ja auringon heijastuksesta.
Matkaamatta,
vain ollen paikoillaan.

Oletko auringossa?
Minä olen.

Satujen lähteillä

Rudol Koivu (1890 - 1946) ja Raul Roine (1907 - 1960) ovat satukirjallisuutemme mestareita.

Sain lahjaksi kirjan "Kauneinta maailmassa". Kirja kertoo kuvittaja Rudolfin ja  kirjailija Raulin yhteistyöstä ystävinä ja taiteilijoina. Aikanaan lastenkirjallisuutta ja kuvittamista ei yleisesti arvostettu. Upeat tarinat ja kuvitukset tuovat iloa niin pienemmille kuin vanhemmillekin lukijoille. Rudolfin kuvista hehkuu pehmeys, jota harvoin tapaa kuvittamisessa.  Helmiä.

Kirjeet ja kirjoittajiensa tuntoja tallentaneet dokumentit tuovat esiin ystävysten elämää ja yhteistyötä. Satujen takana on paljon filosofista pohdintaa. Kummankin taiteilijan luomistyö on ammennettu samasta lähteestä, Raul ja Rudof olivat satuverstaallaan yhtä.

Tekstin yläpuolella on Rudolfin visio Raulin satuun "Uudenvuoden tinaa" vuodelta 1936. Sadun teema kuvaa ajanmysteeriä. 

Ervo Vesterinen kirjassaan "Kauneita maailmassa":

Ajan mysteeri

Ajan kulku on Roineelle läheinen mysteeri. Koivun kuvittamassa sadussa Uudenvuoden tinaa Nukku-Matti vierailee ajan purrella. "Mennyt Aika viritti kitaransa ja alkoi soittaa kaihoisaa isoäidin aikaista valssia. Kaikki valitsivat parinsa. Surutar ja Ilo, Sota ja Rauha sekä kaikki muut alkoivat pyöriä valssin tahdissa ja Tuleva Aika lauloi siihen kirkkaalla äänellään sanat. Mikä on matkan määrä? Me purjehdimme vain pitkin ikuisuuden kehää, vastasi peränpitäjä." (Ervo Vesterinen ja Postimuseo, Edita Oy:n kirjapaino, Helsinki 1997, 100).

Laastarit ja yskänyrtit

Valkoisen miehen jalanjälki, kengänpohjassa kulkeutuva. Haavoja parantava, luonnon laastari ja yskänyrtti. Auttaa akneen ja mustapäähän, pehmentää kovettuneet kyynärpäät. Maukas ruoka-aines käytettynä pinaatin tapaan, kuivatuista siemenistä rohtoa yskään. Luonnossa on, apteekki korvaamaton.

Ratamo on aarre.

Pienet kuolemat

Runoni 12-vuoden takaa...

Pienet kuolemat seuraavat,
ajavat rinnalle ja ohittavat.
Muuttavat ja muuntavat.
Sitä itseä mikä olin vielä eilen
ja sitä mikä olen tänään.
Pienet kuolemat jalostavat.

Pienet kuolemat auttavat käsittämään,
kuinka pieni ihminen
olin eilen ja olen tänään.
Pienet kuolemat saavat itseni kasvamaan.
Käsittämään, että olen suurempi tänään kuin eilen.
Suurentuessa pienenen.

Pienet kuolemat ovat esiasteita,
asteita kohti tarvittavaa
astemäärää ymmärrykseen.
Valmistumisjuhlana kuolema
ja luokalle jäädessä uusi syntymä.

Rakkaus salamoi

Herra Ukkonen miettii
neiti Pakkasen luonnetta.
Kylmät tunteet,
viileä käytös
ja jäätävä katse.
Ei jyrähtele eikä salamoi,
mutta minua hän jumaloi.
Ymmärtää varmaan
tuliluonteista miestä,
pakastaa haluaisi minua,
joka hikoilen hiestä.
Surullista on, että neiti
Pakkanen on haave.
Varattu ja tavoittamaton,
eri vuodenajan - herra Talven madame.

Maailman parantaminen

Mitä on maailman parantaminen? Onko maailma siis sairas, kun se pitäisi parantaa? Ja mistä tuo sairaus johtuu? Mikä on sen lähde?

Olisiko luovuttaminen askel joka pitäisi ottaa, jotta sairauden alkulähteelle pääsee? 

Maailmassa ilmenevä sairaus on diagnoosiltaan tiedostamattomuus, ja se on egon rakenteista johtuvaa. Hukkuva ei voi pelastaa hukkuvaa, mitä siis tulisi tehdä?

Oireiden hoito (maailman parantaminen) ei siis yksin auta, vaan sairauden syy pitää ensin oivaltaa ja havahtua tähän oivallukseen. Jos maailma on sairas, pitää tehdä maailmassa toimivan toimijan sisätutkimus. Aina ensin tulee sisäinen ja vasta sen jälkeen ulkoinen. Toimija tutkitaan hiljaisuudessa, tarkkaillaan käytöstä ja kohdellaan rakastavasti.

Rakastat lähimmäistäsi kuin itseäsi, se on lyömättömästi sanottu. Jos et rakasta itseäsi, kuinka voit rakastaa maailmaa? Et voi silloin muuttaa maailmaa hyvemmäksi, maailma on henkilökohtainen juttu. Maailma muuttuu, kun löydät rakkautta sisältäsi. Tai Rakkaus löytää sinut, kun löydät 'minut'. 

"Pienet kuolemat" lääkitsevät ja vievät kohti elämän tarkoitusta - 'itse elämää' ja Rakkautta. Minä en aio luovuttaa, sillä Rakkautta tarvitaan:) 

Piirrä ihmiskuva

Ota kynä ja paperia. Piirrä ihminen. Sinulla on kymmenen "pelimerkkiä" käytettävissäsi. Symboleina voit käyttää ympyrää, kolmiota ja neliötä. Mikä on sinun ihmiskuvasi? Mikä on edustettuna vahvimmin? Symboleilla on merkitys. "Mistä pidät eniten?"-äänestyspäiviä on vielä jäljellä.

Selitys piirrustustehtävään http://hetkismi.blogspot.com/2010/07/piirra-ihmiskuva-selitys.html

Ajan muodot

Joskus on ollut imperfekti ja joskus futuuri, nyt on preesens. Imperfekti, preesens ja futuuri - aikaa kuvataan muodoilla ja nyt, perfektin kautta. Joskus voidaan vielä lisätä +  ja kvam perfektin eteen. Silloin kuvataan monikerroksellisesti mennyttä, oli ollut...kenties joskus "on ollut" muuttuu  "oli olleeksi" ja kaikki vain "on". Uuden ajan satuja, ajattomuudesta. *_ '

Kun muoto otetaan ajasta pois, mitä jää jäljelle? Mitä on kun ei ole imperfektiä, preesenstä eikä futuuria? Oletko lainkaan vai alatko olemaan? 

Ikä, nuori tai vanha. Jotain siltä väliltä. Aamu, päivä ja ilta. Sarastus, kirkkaus ja hämärä. Joskus on ollut ja joskus tulee olemaan, jotain joka on tämä hetki.  Pian, kohta, kotvasen kuluttua. Kekkosesta Koivistoon, Koivistosta Ahtisaareen, Ahtisaaresta Haloseen, Halosesta Futuuriin. Yksi, kaksi, kolme...jokainen vuorollaan, tässä hetkessä vääjäämättä. Tarkkailen, olen läsnä.

Neljä, viisi, kuusi...jokainen numero seuraa toinen toistaan, nyt. Seitsemän, kahdeksan, yhdeksän...jokainen numero on sopimus. Mitä muuta numerot ovat sisältönsä lisäksi? Kymmenen, 11, 12...sääntöjä ja sopimuksia, jotka ovat lainalaisuuksien alaisia. Mitä muuta ne ovat? Ykkönen on suora, kakkonen on väärä, kolmonen on kiero, nelonen on tuoli väärinpäin...

Mutta mitä numerot ovat, jos niistä ei haeta muita merkityksiä ja merkitystä kuvaavia sanoja? Mitä ne ovat, jos niitä vain katsoo antamatta niille merkitystä? Kun merkitys riisutaan pois, astuu tilalle rajattomuus ja äärettömyys. Ikuinen tämä hetki. Koko skaala umpeutuu, kun merkitykset loppuvat. Tulee tilaa, josta rakentuu tietoisuus josta kaikki on lähtöisin.

Korostaminen

Täällä se on! Tässä se on!! Korostaminen alleviivaamalla, huutomerkein, fontein, värein tai yliviivaamalla.  Korostaminen lihavoimalla. Korostaminen suurentamalla tai kursivoimalla. 

Korostaminen on keino tehdä itsensä huomioiduksi, silloin kun se ei ole tietoista ja sen tarkoitus on nostaa itseä ylitse muiden. Korostaminen koskee kaikkea mitä teemme tai jätämme tekemättä. Eri merkein; ilmein ja elein, äänenpainoin ja tekemisiemme kautta "kirjoitamme" korostuksia ympärillemme. Mitä ja miten me korostamme itseämme? Mahtava paikka tarkkailijalle, mahtava paikka muutokselle.

Korostaminen, silloin kun sitä teet, huomioi se. Katsele sitä ulkopuolisin silmin, löydät syyn korostamiseen. Onko sen tarkoitus tuoda itseäsi julki vai asiaa jota haluat esittää. Mikä on asia? Onko asian sisältö itsesi korostamista? Mikä on motiivisi? Onko asia korostuksen arvoinen ja jos on, mitkä ovat ne arvot jotka ovat pohjalla? Asiat saavat eri perspektiivin, reflektiivisyyden kautta. Tarkkailija löytyy, kun vaimennat ajattelun ja olet tässä hetkessä. Tarkkailu ei ole ajattelua, joten kysymyksiä ei tarvitse esittää. Tarkkailu on havainnoimista ja se havahduttaa näkemään korostetusti sen mikä et ole.

Tarkkaile mitä teet ja varsinkin miten teet, älä kritisoi äläkä tuomitse sitä mitä löydät. Tarkkaile vain, mitä korostat ja varsinkin miten korostat.

Tarkkailu on mukavaa. *_ *

Kuolemattomuus

Kuolemaa ei ole, kun 'minä olen'.

Energia, jota elämä edustaa ei häviä koskaan. Se on ikuista, se muuttaa vain muotoaan. Ikuista kiertoa, elämä edustaa sitä. Sen oivaltaminen on yksinkertaista, eikö? Me emme ole kehomme ja mielemme, optimaalinen tilanne on se että minä olen kehossa ja minä olen ottanut mielen egon hallinnasta sen alkuperäiseen tarkoitukseen eli minän työkaluksi. Tämä ei kuitenkaan ole kuolemattomuutta vaan tietoisuutta siitä, että "minä olen elämä". Et voi menettää elämää, koska sinulla ei ole sitä ensinnäkään ollut ennen kuin löydät syvimmän itsesi - 'aidon' minäsi. Silloin tiedät olevasi kuolematon.

Kuolema on egon kertoma tarina, se on minän silmin katsottuna harha. Se on väärinkäsitys, joka johtuu egostasi. Ymmärrät sen kun oivallat ja oivallat sen kun ymmärrät.

Kokemukset ihmisenä olemisesta ovat aitoja silloin, kun tarkkailet omaa kehoasi ja mieltäsi ulkopuolisin silmin. Olemalla tarkkailija, ilman arvostelua ja tuomitsemista. Tämä on tie, joka aukeaa kun heikennät egon rakenteita. Tutustumalla itseesi, tunteisiisi ja emootioihisi. Sinä olet tärkeä. Sinä olet elämä. Sinä olet  "minä olen". 

Kuolemattomuus on kaikille mahdollinen, se on elämän perustotuus. Tämä on tämän blogini tarkoitus, tarjota elämä tämänhetkisyyden, hetksimin kautta. Läsnäolon voiman kautta koet elämän, olemisen ilon. Silloin heräät, muutoin olet aina se mikä ego haluaa sinun olevan. Kuolevainen, jonka elämäntilanne edustaa elämää. Aivan kuten sinäkin edustat sitä mitä et oikeasti ole.

Nyt surffaamaan

Euroopassa on lämpöaalto, odotettavissa että se jatkaa rantautumistaan Suomeenkin. Nautitaan kesästä, ollaan varjossa ja juodaan vettä. Syödään suolaa ja juodaan taas. Aurinko näyttää voimansa monella tasolla, nyt vuorossa on tämä aaltotaso...

Pitkää ja vilpoista päälle surffauksen jälkeen, suojaksi. Suojavoiteet ovat vain voiteita, niitä tarvitaan suksenpohjiin. Microtuksella on aikaraja, jokainen tuon ymmärtää. Lihaa olet sinäkin, joten ajastin päälle.

Enttententten

Jokaisen kukan syvin olemus on Rakkaus, niin. Miksi nyppiä terälehtiä, jokainen lehti Rakastaa.

Radio Mafia

Soitin 1990-luvun lopulla Radio Mafiaan, joka  muuttui YleX vuonna 2003 . Mafia on radiokanavalle hyvä nimi, sillä se kuvastaa muutosta jota mafia yleensä vauhdittaa. Aseinaan musiikki ja innovatiivisuus, tietynlainen sivistynyt kapina. Huumetta nuorille ja nuorille aikuisille, hieman sitä vanhempi polvi aluksi kritisoi.  Mafian vaikutuksesta polvi heilläkin kuitenkin nousi ja laski musiikin tahtiin. Oli pakko antautua, mafialla on voimaa. Muutosta aina vastustetaan, kunnes vastarinnattomuus astuu estradille.

Radio-ohjelmassa kyseltiin Arton ja Sadun siivittämänä mielikuvituksellisia  yritysfuusioita, minun ehdotukseni oli että Nokia ja Microsoft voisivat yhdistyä. Nyt Nokialla on jälleen kriisi, ensin oli vesi- ja nyt puhelinkriisi. Kriisit seuraavat toisiaan, ei ne aina kohdennu samaan paikkaan vaikka nimi olisikin sama. Mutta mikä olisikaan Nokian ja Microsoftin uusi nimi? Olisiko Norosoft mitään? Norovirusta on silloin tällöin liikkeellä. *_ '

Kosinta

Kansanauto Kupla tapasi Morriksen. "Miniä äidilleni, sinäkö se oot?"

"Et ole vielä kosinut. Vai oliko tuo kosinta?", Morris kehräsi.

Autoteollisuudessa on ollut jo pitkään uudet tuulet. Yhteistyö kukoistaa, mutta samalla jotain on menetetty. Kansallinen identiteetti ei ole enää vahva, konepellin alta saattaa löytyä yllätys. Mitsubishissä on Volkswagenin diesel-moottorit, Saabissa on ollut Opelista tuttuja komponentteja. Lada on saanut Renaultilta osia, suunnitteluapua ja eleganssia. Maailmassa on paljon autoja, joista ei oikein enää tiedä mitä maata ne edustavat. Kaikki liikkuvat paikasta toiseen ja merkistä huolimatta, niillä on yhteinen päämäärä.

Morris katsoo rakastavasti Kuplan ajovaloumpioon ja sanoo, "sinä olet Beetle, uuden polven kansanauto. Oletko uskollinen minulle?" 

"Se vähän riippuu sinun tekniikastasi, jos olet hyvä niin olet minulle kultajyvä. En minä  sinua  mihinkään vaihda, se on mennyttä aikaa kun olin koko kansan auto." 

Yhdistyykö seuraavaksi Beetle ja Mini? Kuka tietää, tietääkö kukaan?

Tanssijaiskengät

Helena Schjerfbeck (10.7.1862 - 23.1.1962)

Elämä on tanssija ja sinä olet tanssi. Silloin elämä tanssii, kun tiedostat olevasi 'itse' elämä. Tanssikengät jalkaan ja parketille. Parkettia löytyy, kun jalassa on keveyttä ja poljentaa. Elämä sujuu kuin tanssi...

http://www.youtube.com/watch?v=k2e_n-BybGI 

Ei yksin ole kukaan aurigon maassa...

Kiitos lähettämästäsi runosta Parsifal!

V. A. Koskenniemi kuvaa tässä runossa ihmisenä olemisen traditionaalisia tuntoja, jossa hän nostaa yksinäisyyden surujalustalle.

Koskenniemen syntymästä tuli kuluneeksi eilen "piikkinen". Nuoruudessani 125 kuutioista moottoripyörää kutsuttiin tuolla nimellä, kevytmoottoripyörä varmaan on tutumpi ilmaisu tuolle nimitykselle. Yksin silläkin oli parempi ajella, koska ajo-ominaisuudet ja teho eivät olleet kaksipäällä ajelulle optimaaliset.

Elegia

Yksin oot sinä, ihminen, kaiken keskellä yksin,
   yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot.
Askelen, kaksi sa luulet kulkevas rinnalla toisen,
   mutta jo eelläs hän on taikka jo jälkehes jäi,
hetken, kaksi sa itseäs vastaan painavas luulet
   ihmisen, kaltaises -- vierasta lämmititkin!
Silmää löytänyt et, joka vois sun katsehes kestää,
   kättä sa et, joka ei liukunut luotasi pois.
Kylmä on ystävän mieli ja kylmä on armahan rinta.
   Huulet liikkuvat vain, rinta on liikkumaton.
Leikkihin kumppanin löydät, et toden riemuhun, tuskaan.
   Hiipua yksikseen tuntehes polttavin saa.
Ystävän, armaan vain oma kaipuus sulle on luonut,
   houreen, jok' katoaa, kun sitä kohti sa käyt.
Niin olet yksin, sa ihminen, yksin keskellä kaiken,
   yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot,
yksin erhees kätket ja yksin kyyneles itket.
   Ainoa uskollinen on oma varjosi vain.

Mutta kuka onkaan tuo varjo?

Hunajaa

Nurmikolla kasvaa apilaa, lehmää vain ei näy. Mehiläisiä, niitä onneksi on karjana tänä kesänä. Mehiläiset ja niiden surina, siinä on kesän taikaa. Mehiläiset kehräävät ja keräävät hunajaa, nalleperheelle ja itselleen. Mehiläiset ovat uutteraa väkeä, niiden kroppa on niin iso ettei uskoisi niiden pystyvän moiseen - lentämään mettä syllissään ilman katkeruutta. Mutta niin ne tekevät, vai oletko nähnyt purnaavaa mehiläistä. *_'

Auttaminen

Kun auttaa, auttaa eniten itseään. Auttaminen on ihanaa, kun saa antaa toiselle kätensä. Tehdä jotain, jota toinen arvostaa. Sydämestä sykkivä apu sykkii kukkia arkeen - myös talvella. * _ '

Apulantaa

Kaija Koo on saanut Apulantaa, ja kukoistaa vapaana jälleen. Apulannan Toni Wirtanen on säveltänyt ja sanoittanut Kaija Koon henkilökohtaiseen elämään liittyvää symboliikkaa. Hyvä kappale, joka on kuultavissa seuraavasta linkistä:

http://www.youtube.com/watch?v=SNFZao0W4N8

Jim Carrey esittelee Echart Tollen

http://www.eckharttolletv.com/free/ 

Kesäpäivän leikkiä

Ulkopuolinen kontrolli

Kattilan pohjan ja keittolevyn väliin jää vettä. Suhinaa. Lämpimät suhteet kuumenevat, suhina voimistuu.

Suhina on yhteydessä kahteen pintaan, kolmas tekijä on suhinan siemen ja alkujuuri. Neljäs tekijä, alkuunpanija, on kattilaan veden täyttänyt "isoveli".

Yhteisö on kuin vesikattilassa oleva vesi, aluksi kattilan pinta on vesihöyryinen ja kylmä, on hiljaista. Ilmapiirin tai tässä tapauksessa vesipiirin lämmitessä alkaa kuulumaan pientä porinaa. Pinta lämpiää ja höyry haihtuu, vesi kuumiaa ja lopulta kiehuu.

Yhteisössä on voima, joka kypsentää ja muuttaa raaka-aineiden muotoa ja rakennetta. Liuottaa  aromit ja värit esiin, siitä mitä yhteisöön tuodaan.

Soraäänet kattilan ulkopuolella ovat vaimentuneet, on tekemisen hetki. "Isoveli" valvoo, miettii sallitut raaka-aineet ja keittoajan, on kattanut jo pöydän.

Marssiminen

Tänään tulee kuluneeksi 80 vuotta siitä, kun Lapuan liike järjesti talonpoikaismarssin Helsinkiin. Marssijoita oli 12 000. Senaatintorilla odottivat mm. presidentti Relander ja kenraali Mannerheim. 

Marssittu on pitkä matka tuosta ajankohdasta, paljon marssitaan tänään ja huomenna. Marssiminen on "kansanhuvia", jolla ilmaistaan mieltä tai näytetään voima muille. Marssiminen on omalla tavallaan liikkumisen kautta ilmaistua ahneutta ja suvaitsemattomuutta muita kohtaan, sen taustalla on sotilaallinen perinne.

Joskus ja liian usein marssiminen on itse sotaa. Rauhan puolestakin on marssittu, tiedän. Rauha ei kuitenkaan synny marssimalla, sillä sen marssin pohjalla on vihaa ja katkeruutta. Rauhaan ei kuulu tälläiset elementit, rauha on egon rakenteista vapaata aluetta - silloin kun puhutaan aidosta rauhasta. Rauhaan ei voi pakottaa, pakotus kuuluu kärsimykseen tai metallin työstämiseen.

Ruotsalaiset lopettivat asevelvollisuusarmeijan heinäkuun alussa, marssittiinko tämän puolesta? Toivottavasti tämä päätös syntyi ilman marssimista. Ruotsi luottaa rauhaan ja vapaaehtoisuuteen, vai ottiko se tietoisen riskin? Onko ruotsalaiset jälleen askeleen edellä vai ovatko he askeleen jäljessä? Vai ollaanko Ruotsissa herätty tähän hetkeen?

Yleensä on käynyt niin, että missä Ruotsi näyttää mallia, niin Suomi seuraa. Ruotsilla on tietenkin rauhanaikaa takanaan paljon enemmän kuin Suomella. Toivon tästä huolimatta, että Ruotsin esimerkki toimisi rauhaarakentavasti Suomessa ja myös koko maailmassa. Ruotsi on turvallisuus-innovaatioiden kärkimaa, ainakin jos autoteollisuutta muistellaan. Nyt se on siirtymässä uusille urille...

Vai hyökätäänkö Ruotsiin? Olisiko se reilua ja ylvästä, kun valloitettaisiin "puolustuskyvytön" maa? Tehdäänkö suur-Suomi länteen laajentaen? Sitä ei tietenkään voisi perustella sillä, että tarvitsemme enemmän maata.  Rakas kilpakumppanikin poistuisi kartalta, ei se olisi mukavaa.

Suomi tarvitsee Ruotsia ja Ruotsi Suomea, varsinkin nyt, kun se on luopunut yleisestä asevelvollisuudestaan. Kenties Kalmarin unionin tapaiset ajatukset alkavat itämään pohjoismaissa, kun Eu:n suosiokin on laskusuhdanteessa. Vai toteutuuko toisinto Ruotsiin muuttajista, kun Suomessa on paljon työttömyyttä. Palkka-armeijalla on haku päällä. Kuka tietää, tietääkö kukaan?

Eino Leinon päivä

Noppamies

Noppamies kulkee noppa taskussaan. Tienhaarassa hän antaa nopan päättää suunnan, 1-3 vasemmalle ja 4-6 oikealle. Matka jatkuu, elämä on yllättyksiä täynnä.

Mielenkiintoinen ajatus, oikeastaan kiehtovaa kulkea elämässä nopan määrittäessä valinnat. Ehdoton siinä kyllä pitää olla, uskoa nopan tulokseen ja toimia sen mukaisesti. Huijaukselta tuo kuitenkin maistuu, valinnat mistä valitaan ovat noppamiehen valintoja. Tai, kuka tietää millaiset säännöt noppamies on peliinsä laatinut. Mikä on pelin tarkoitus? Mitkä ovat valintojen valitsemisen kriteerit? Miten noppaa heitetään ja onko alustalla merikitystä?

Noppamiehellä on päätöksenteon vaje, päättämättömyys. Mutta, eikö tuo ole perustavaa laatua oleva päätös? Uskoa noppaa. Kenties dilemma seuraa dilemmaa ja saa noppaan turvautumaan. Yhtä kaikki, jollain tavoin tuo on kaavoja murskaavaa ja siksi upeaa. Nopanheitto todellisuutta kyseenalaistaa ja paradoksina sitä jopa vahvistaa, sattumaa alleviivaa. Se ajattelua uhmaa, aivan mieletöntä peliä.

Noppamies. Uskooko hän kohtaloon vaiko valintaan? Onko kohtalo sitä, ettei ole valintaa? Vai onko valinta se, joka kohtaloon vaikuttaa? Joka puolella, tuloksesta riippumatta ja juuri siitä riippuen, on seuraukset. Ne määrittyvät yhteiskunnan viitekehyksen mukaan, voisin veikata, hankalaa ja hankaluuksia peli tuo tuo.

Noppamiehellä on usko korkeimpaan, noppa on vain väline. Oikotietäkö hän edustaa? Noppamiehellä on ymmärrys elämäänsä vaikuttaa, nopat vain oivalluksen tiellä. Nopalla hän vaikuttaa elämänkulkuunsa, mutta ei tiedä - mihin suuntaan noppa vie.

Kulkurin valssi soi. Noppamies nopan pöytään toi; 1-3, kohtalo, 4-6 valinta. Ja metsien humina se soi...

Pyhä puu

Sanotaan, että pihlaja on pyhä puu. Täällä missä kirjoitan on paljon pyhyyttä, pihlajaa kasvaa aarillakin paikoin kymmenen kappaletta. Täyden kympin paikka pyhätölle, joka ei kattoa kaipaa. Ei rakennusmiestä eikä -naista. Lehtereinä kannot, pölkyt, kivet ja oksat. Hirsipöytä alttarina, jossa voin kirjoittaa.

Pihlajasta tehtiin ennen muinoin sormuksia, koska liitto kuvaa pyhyyttä. Pyhyys on pihlajan luonto, valkoiset kukat ja oranssinpunaiset marjat. Välissä kosinnan ja sadonkorjuun kypsymisvaihe, paljon kesäpäiviä.  Pihlajasormus, se toki pitäisi tehdä. Mutta minulla on jo Rakkaussormus, josta ei puutu mitään. Siksi annan pihlajan olla, ja vain olen. Kiitollisena katson pihlajaa, pyhyyttä jota se edustaa. 

Pihlajanmarjat. Niistä saa hyvää hyytelöä, maistuu riistan kanssa. Pihlajanmarjapuuroa tapasi mummuni tehdä, monikaan ei tiedä siitä mitään. Hyvää, maukasta ja vitamiinipitoista - pyhää puuroa. Entäpä viini ja likööri, kyllä pihlaja taipuu moneen.

Puuta ja heinää, sanotaan. Niin, kirjoitan pihlajasta. Heinät jätän tällä kertaa väliin. Pihlajassa on pyhyyttä, muulloinkin kuin sunnuntaisin.

Kuuntele Hiljaa

En tarkoita Hiljaa, vaan sitä toista. Hilja on kaunis naisen nimi, ei Hiljaa kuitenkaan paljoa enää käytetä. Aika on ajanut Hiljan ohi, ehkä Hilja tulee takaisin. Hiljan nimen on kuitenkin saanut lokakuuhun 2009 mennessä 32 096 henkilöä, joista kaksi on miehiä.

Kun lihakset ovat kunnossa, järki ei kuulu. Kun selkä on vetreä, sekään ei pysäytä. "Näin olen aina tehnyt ja näin teen, voimaa on." Keho on kuitenkin sanaton, ei se osaa lopettaa väkivaltaa. Kehoa pitää kuunnella sisäisesti, kuunnella Hiljaa. Hiljaa se neuvoo keinon, joka ei tee väkisin ja keventää isonkin taakan.

Asiat ja tehtävät voi tehdä soljuvasti tai väkisin. Tapoja on monia, myös sellaisia joita ei opeteta. Ratkaisuja löytyy, kun kuuntelet Hiljaa...sanattomuudesta kasvaa oivalluksen viljaa.

Kaunista musiikkia

http://www.snatamkaur.com/web2.html

Hiekkalaatikolla

Hiekkalaatikolla. Siellä on minun hiekkalapio ja minun hiekkaämpäri. Siellä on minun traktori ja minun kaivinkone. Siellä on minun hiekkamuottini ja minun kakkuni.

Puistossa on meidän hiekkalaatikkomme. Meidän hiekkalapiomme ja meidän hiekkaämpärimme. Siellä on meidän traktorimme ja meidän kaivinkoneemme. Siellä on meidän hiekkamuottimme ja meidän kakkumme.

Mäessä on vanha Sisu linja-auto. Se nousee Helmikuista jäistä väylää ylös. Renkaat pitävät tietä liian liukkaana, ne jäävät paikoilleen. Liikkuvat, mutta eivät liiku. Kuski huokaa, "kaikki ulos!". Hän ottaa lapion, hän on kapteeni. Linja-autossa kapteeni tekee raskaan työn, niin hänelle on opetettu. Kaikkea ei voi kuitenkaan tehdä yksin, kun laiva on suuri. "Nyt kaikki työntämään, jotta päästään Sisulla ylös." Yhteistyötä vaaditaan, samassa muna-Volvo pyyhältää ohi. Kuski heilauttaa kättään Sisulle ja tuumaa samalla, "sitä saa mitä tilaa. Oma apu, paras apu. Minun Volvoni ei hyydy, köyhät sisua tarvitsee ja ....minun esimerkkiäni. Omaa sen olla pitää, jos ei, niin kumartakaa itää."

Niin. Kumpi on parempi? Oma vai yhteinen? Mennyt aika vai tuleva? Muna-Volvo vai Sisu? Vai tarvitaanko kumpaakaan? Itää nykyisin länsikin kumartaa, viisasta kansaa. Mutta, kumman kaa sinä olisit? Muna-Volvon vai Sisun?

Minä ajaisin muna-Volvolla mäen päälle ja yhdistyisin Sisuun. Niin teet sinäkin, luulen niin.

Tommy ja Annika

Lueskelin tänään Tommy Tabermannin kolumnia "Me"-lehdestä 7/10/2010. Jokaisessa meissä on leikkivä lapsi, joka vain odottaa sen herättämistä esiin:

Leikkivä lapsi

Olen siitä aivan varma. En haluasi erehtyä, olla väärässä. Saatan olla liiankin hyväuskoinen, mutta otan riskin.

Tiedän, että jossakin syvällä, sielun sopukoissa se on jokaisella olemassa. Leikkivä lapsi. Se saattaa uinua jossakin katkeruuden ja pahansuopaisuuden kuorman alla, mutta se löytyy. Meiltä kaikilta.

Leikkivä lapsi ei piittaa säännöistä ja rajoituksista. Hänelle on mahdotonkin mahdollista. Jos hän haluaa lentää, niin hän lentää. Jos kävellä vetten päällä, hän kävelee.

Leikkivä lapsi osaa riemuita pienistä asioista: kesän ensimmäisen västäräkin hyppelystä nurmikon poikki, omenapuiden puhkeamisesta kukkaan, syysaamujen kirpeydestä tai talven ensilumesta. Hänelle ne kaikki ovat yhtä suurta ihmettä.

Mutta keitä ovat he, joilta leikkivä lapsi on piiloutunut, kadonnut? Heitä voidaan kutsua kyynikoiksi. Kyynisyys on tutkimusten mukaan todella paha tauti. Kyynikot eivät suostu olemaan vain kyynikkoja, vaan yrittävät tartuttaa asennettaan muihinkin. Itse he väsyvät, uupuvat, menevät tukkoon ja lukkoon. Kyynisyydellä kyllästettyjen mielestä elämä on paitsi ikävää ja onnetonta, myös turhaa.

Vain tyhmät ja naiivit iloitsevat elämästä. Kyynikko ei moiseen suostu. Hän on viileän älykäs ja tietää että kyse on vain suuresta harhasta....

...Usko ja toivo eivät kuulu pelkästään kirkollisiin menoihin, vaan jokapäiväiseen elämään. Esimerkiksi ruotsalaisista vain 40 prosenttia uskoo kirkkoon, mutta peräti 80 prosenttia uskoo Ikeaan. Uskoa siis saa vaikka huonekaluihin. Pääasia että uskoo.

Kunhan me kaikki uskoisimme sisällämme olevaan leikkivään lapseen, maailma muuttuisi vuorenvarmasti. Siitä tulisi hetkessä paljon suvaitsevaisempi, ymmärtäväisempi ja onnellisempi. Paikka, jossa jokaisella olisi helpompi olla, elää ja hengittää. Monta turhaa mielipahaa ja kärsimystä poistuisi, ongelmat löytäisivät ratkaisun.

Suuri toiveeni olisi tietenkin se, että kaikki leikkivät lapset löytäisivät toistensa luo. Ilo ja riemu olisi loppumaton. (Tommy Tabermann).

Näin hienoihin ajatuksiin on helppo yhtyä, sillä tie olemisen iloon on tässä hetkessä. Leikkivä lapsi, se todellakin on meissä kaikissa. Se pitää herätellä esiin, jotta maailma aukenisi sellaisena kuin se todellisuudessa on. Paikkana, jossa hymyt kohtaavat toisensa ja oleminen maistuu mansikoilta.