Ajan muodot

Joskus on ollut imperfekti ja joskus futuuri, nyt on preesens. Imperfekti, preesens ja futuuri - aikaa kuvataan muodoilla ja nyt, perfektin kautta. Joskus voidaan vielä lisätä +  ja kvam perfektin eteen. Silloin kuvataan monikerroksellisesti mennyttä, oli ollut...kenties joskus "on ollut" muuttuu  "oli olleeksi" ja kaikki vain "on". Uuden ajan satuja, ajattomuudesta. *_ '

Kun muoto otetaan ajasta pois, mitä jää jäljelle? Mitä on kun ei ole imperfektiä, preesenstä eikä futuuria? Oletko lainkaan vai alatko olemaan? 

Ikä, nuori tai vanha. Jotain siltä väliltä. Aamu, päivä ja ilta. Sarastus, kirkkaus ja hämärä. Joskus on ollut ja joskus tulee olemaan, jotain joka on tämä hetki.  Pian, kohta, kotvasen kuluttua. Kekkosesta Koivistoon, Koivistosta Ahtisaareen, Ahtisaaresta Haloseen, Halosesta Futuuriin. Yksi, kaksi, kolme...jokainen vuorollaan, tässä hetkessä vääjäämättä. Tarkkailen, olen läsnä.

Neljä, viisi, kuusi...jokainen numero seuraa toinen toistaan, nyt. Seitsemän, kahdeksan, yhdeksän...jokainen numero on sopimus. Mitä muuta numerot ovat sisältönsä lisäksi? Kymmenen, 11, 12...sääntöjä ja sopimuksia, jotka ovat lainalaisuuksien alaisia. Mitä muuta ne ovat? Ykkönen on suora, kakkonen on väärä, kolmonen on kiero, nelonen on tuoli väärinpäin...

Mutta mitä numerot ovat, jos niistä ei haeta muita merkityksiä ja merkitystä kuvaavia sanoja? Mitä ne ovat, jos niitä vain katsoo antamatta niille merkitystä? Kun merkitys riisutaan pois, astuu tilalle rajattomuus ja äärettömyys. Ikuinen tämä hetki. Koko skaala umpeutuu, kun merkitykset loppuvat. Tulee tilaa, josta rakentuu tietoisuus josta kaikki on lähtöisin.