Tommy ja Annika

Lueskelin tänään Tommy Tabermannin kolumnia "Me"-lehdestä 7/10/2010. Jokaisessa meissä on leikkivä lapsi, joka vain odottaa sen herättämistä esiin:

Leikkivä lapsi

Olen siitä aivan varma. En haluasi erehtyä, olla väärässä. Saatan olla liiankin hyväuskoinen, mutta otan riskin.

Tiedän, että jossakin syvällä, sielun sopukoissa se on jokaisella olemassa. Leikkivä lapsi. Se saattaa uinua jossakin katkeruuden ja pahansuopaisuuden kuorman alla, mutta se löytyy. Meiltä kaikilta.

Leikkivä lapsi ei piittaa säännöistä ja rajoituksista. Hänelle on mahdotonkin mahdollista. Jos hän haluaa lentää, niin hän lentää. Jos kävellä vetten päällä, hän kävelee.

Leikkivä lapsi osaa riemuita pienistä asioista: kesän ensimmäisen västäräkin hyppelystä nurmikon poikki, omenapuiden puhkeamisesta kukkaan, syysaamujen kirpeydestä tai talven ensilumesta. Hänelle ne kaikki ovat yhtä suurta ihmettä.

Mutta keitä ovat he, joilta leikkivä lapsi on piiloutunut, kadonnut? Heitä voidaan kutsua kyynikoiksi. Kyynisyys on tutkimusten mukaan todella paha tauti. Kyynikot eivät suostu olemaan vain kyynikkoja, vaan yrittävät tartuttaa asennettaan muihinkin. Itse he väsyvät, uupuvat, menevät tukkoon ja lukkoon. Kyynisyydellä kyllästettyjen mielestä elämä on paitsi ikävää ja onnetonta, myös turhaa.

Vain tyhmät ja naiivit iloitsevat elämästä. Kyynikko ei moiseen suostu. Hän on viileän älykäs ja tietää että kyse on vain suuresta harhasta....

...Usko ja toivo eivät kuulu pelkästään kirkollisiin menoihin, vaan jokapäiväiseen elämään. Esimerkiksi ruotsalaisista vain 40 prosenttia uskoo kirkkoon, mutta peräti 80 prosenttia uskoo Ikeaan. Uskoa siis saa vaikka huonekaluihin. Pääasia että uskoo.

Kunhan me kaikki uskoisimme sisällämme olevaan leikkivään lapseen, maailma muuttuisi vuorenvarmasti. Siitä tulisi hetkessä paljon suvaitsevaisempi, ymmärtäväisempi ja onnellisempi. Paikka, jossa jokaisella olisi helpompi olla, elää ja hengittää. Monta turhaa mielipahaa ja kärsimystä poistuisi, ongelmat löytäisivät ratkaisun.

Suuri toiveeni olisi tietenkin se, että kaikki leikkivät lapset löytäisivät toistensa luo. Ilo ja riemu olisi loppumaton. (Tommy Tabermann).

Näin hienoihin ajatuksiin on helppo yhtyä, sillä tie olemisen iloon on tässä hetkessä. Leikkivä lapsi, se todellakin on meissä kaikissa. Se pitää herätellä esiin, jotta maailma aukenisi sellaisena kuin se todellisuudessa on. Paikkana, jossa hymyt kohtaavat toisensa ja oleminen maistuu mansikoilta.