Noppamies

Noppamies kulkee noppa taskussaan. Tienhaarassa hän antaa nopan päättää suunnan, 1-3 vasemmalle ja 4-6 oikealle. Matka jatkuu, elämä on yllättyksiä täynnä.

Mielenkiintoinen ajatus, oikeastaan kiehtovaa kulkea elämässä nopan määrittäessä valinnat. Ehdoton siinä kyllä pitää olla, uskoa nopan tulokseen ja toimia sen mukaisesti. Huijaukselta tuo kuitenkin maistuu, valinnat mistä valitaan ovat noppamiehen valintoja. Tai, kuka tietää millaiset säännöt noppamies on peliinsä laatinut. Mikä on pelin tarkoitus? Mitkä ovat valintojen valitsemisen kriteerit? Miten noppaa heitetään ja onko alustalla merikitystä?

Noppamiehellä on päätöksenteon vaje, päättämättömyys. Mutta, eikö tuo ole perustavaa laatua oleva päätös? Uskoa noppaa. Kenties dilemma seuraa dilemmaa ja saa noppaan turvautumaan. Yhtä kaikki, jollain tavoin tuo on kaavoja murskaavaa ja siksi upeaa. Nopanheitto todellisuutta kyseenalaistaa ja paradoksina sitä jopa vahvistaa, sattumaa alleviivaa. Se ajattelua uhmaa, aivan mieletöntä peliä.

Noppamies. Uskooko hän kohtaloon vaiko valintaan? Onko kohtalo sitä, ettei ole valintaa? Vai onko valinta se, joka kohtaloon vaikuttaa? Joka puolella, tuloksesta riippumatta ja juuri siitä riippuen, on seuraukset. Ne määrittyvät yhteiskunnan viitekehyksen mukaan, voisin veikata, hankalaa ja hankaluuksia peli tuo tuo.

Noppamiehellä on usko korkeimpaan, noppa on vain väline. Oikotietäkö hän edustaa? Noppamiehellä on ymmärrys elämäänsä vaikuttaa, nopat vain oivalluksen tiellä. Nopalla hän vaikuttaa elämänkulkuunsa, mutta ei tiedä - mihin suuntaan noppa vie.

Kulkurin valssi soi. Noppamies nopan pöytään toi; 1-3, kohtalo, 4-6 valinta. Ja metsien humina se soi...