Hiekkalaatikolla. Siellä on minun hiekkalapio ja minun hiekkaämpäri. Siellä on minun traktori ja minun kaivinkone. Siellä on minun hiekkamuottini ja minun kakkuni.
Puistossa on meidän hiekkalaatikkomme. Meidän hiekkalapiomme ja meidän hiekkaämpärimme. Siellä on meidän traktorimme ja meidän kaivinkoneemme. Siellä on meidän hiekkamuottimme ja meidän kakkumme.
Mäessä on vanha Sisu linja-auto. Se nousee Helmikuista jäistä väylää ylös. Renkaat pitävät tietä liian liukkaana, ne jäävät paikoilleen. Liikkuvat, mutta eivät liiku. Kuski huokaa, "kaikki ulos!". Hän ottaa lapion, hän on kapteeni. Linja-autossa kapteeni tekee raskaan työn, niin hänelle on opetettu. Kaikkea ei voi kuitenkaan tehdä yksin, kun laiva on suuri. "Nyt kaikki työntämään, jotta päästään Sisulla ylös." Yhteistyötä vaaditaan, samassa muna-Volvo pyyhältää ohi. Kuski heilauttaa kättään Sisulle ja tuumaa samalla, "sitä saa mitä tilaa. Oma apu, paras apu. Minun Volvoni ei hyydy, köyhät sisua tarvitsee ja ....minun esimerkkiäni. Omaa sen olla pitää, jos ei, niin kumartakaa itää."
Niin. Kumpi on parempi? Oma vai yhteinen? Mennyt aika vai tuleva? Muna-Volvo vai Sisu? Vai tarvitaanko kumpaakaan? Itää nykyisin länsikin kumartaa, viisasta kansaa. Mutta, kumman kaa sinä olisit? Muna-Volvon vai Sisun?
Minä ajaisin muna-Volvolla mäen päälle ja yhdistyisin Sisuun. Niin teet sinäkin, luulen niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti