Kiitos lähettämästäsi runosta Parsifal!
V. A. Koskenniemi kuvaa tässä runossa ihmisenä olemisen traditionaalisia tuntoja, jossa hän nostaa yksinäisyyden surujalustalle.
Koskenniemen syntymästä tuli kuluneeksi eilen "piikkinen". Nuoruudessani 125 kuutioista moottoripyörää kutsuttiin tuolla nimellä, kevytmoottoripyörä varmaan on tutumpi ilmaisu tuolle nimitykselle. Yksin silläkin oli parempi ajella, koska ajo-ominaisuudet ja teho eivät olleet kaksipäällä ajelulle optimaaliset.
V. A. Koskenniemi kuvaa tässä runossa ihmisenä olemisen traditionaalisia tuntoja, jossa hän nostaa yksinäisyyden surujalustalle.
Koskenniemen syntymästä tuli kuluneeksi eilen "piikkinen". Nuoruudessani 125 kuutioista moottoripyörää kutsuttiin tuolla nimellä, kevytmoottoripyörä varmaan on tutumpi ilmaisu tuolle nimitykselle. Yksin silläkin oli parempi ajella, koska ajo-ominaisuudet ja teho eivät olleet kaksipäällä ajelulle optimaaliset.
Elegia
Yksin oot sinä, ihminen, kaiken keskellä yksin,
yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot.
Askelen, kaksi sa luulet kulkevas rinnalla toisen,
mutta jo eelläs hän on taikka jo jälkehes jäi,
hetken, kaksi sa itseäs vastaan painavas luulet
ihmisen, kaltaises -- vierasta lämmititkin!
Silmää löytänyt et, joka vois sun katsehes kestää,
kättä sa et, joka ei liukunut luotasi pois.
Kylmä on ystävän mieli ja kylmä on armahan rinta.
Huulet liikkuvat vain, rinta on liikkumaton.
Leikkihin kumppanin löydät, et toden riemuhun, tuskaan.
Hiipua yksikseen tuntehes polttavin saa.
Ystävän, armaan vain oma kaipuus sulle on luonut,
houreen, jok' katoaa, kun sitä kohti sa käyt.
Niin olet yksin, sa ihminen, yksin keskellä kaiken,
yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot,
yksin erhees kätket ja yksin kyyneles itket.
Ainoa uskollinen on oma varjosi vain.
Mutta kuka onkaan tuo varjo?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti