Missä taivas on?

Kaikki loppuu aikanaan tässä muotojen maailmassa. On kausia, jolloin olet päiväkodissa, jolloin olet koulussa, jolloin olet opiskelemassa, jolloin olet töissä, jolloin olet työtön, jolloin olet sairaana, jolloin olet eläkkeellä. On kausia, jolloin olet energinen, jolloin olet uupunut, jolloin olet tyytyväinen, jolloin olet valmis muutokseen ja jolloin olet muutosta vastaan. Kaiken mitä teet, pitäisi perustua täydelliseen hyväksyntään. "Mikä on niin on" muistuttaa täydellisestä hyväksynnästä.

Eihän kaikkea voi hyväksyä? Jos ei hyväksy, mitä sitten? Katkeruus alkaa nostamaan päätään, tyytymättömyys koputtaa olkapäätä ja nykyhetki onkin menneisyyttä ja tulevaa täynnä. Kohtalo ottaa roolin joka vie kärsimykseen, käsikirjoituksen kirjoitat itse.

"Mikä on niin on" on tässä hetkessä olevan läsnäolon voiman lähtökohta, se on  täysin neutraali toteamus tilanteesta. Jos et voi täydellisesti hyväksyä tilannetta sellaisena kun se on, silloin et hyväksy olemassa olevaa hetkeä. 

Voit nähdä epäkohdat, mutta voit silti hyväksyä tilanteen. Silloin hyväksyntä  antaa sinulle muutosvoiman muuttaa asioita sellaiseen muotoon joka muuntaa tilanteen erilaiseksi. Paradoksina, vaikka näet epäkohtia, täydellisen hyväksynnän kautta voit niihin halutessasi vaikuttaa. Silloin toimit valonkantajana tässä maailmassa, opastastat ilman että tuomitset.  Mitä teet, jos et voi tilannetta muuttaa, kenties voit lähteä tilanteesta pois? Mitä jos sekään ei ole mahdollista? Silloin jää jäljelle vain täydellinen hyväksyntä, "mikä on niin on",  koska ymmärrät oman rajoittuneisuutesi ulkoisen tilanteen ratkaisemiseksi. Täydellinen hyväksyntä tekee maailmasta paikan, jossa kukat ovat niityillä eivätkä kuki levälauttoina Itä-merellä.

Merkitykset muuttuvat sen mukaan mitä teemme täällä muotojen maailmassa. Kun valitsemme jonkun tien, suljemme toisen pois. Kaikella on tarkoitus, ja monesti tie vie meidät juuri siihen paikkaan, joka on meille tarkoitettu. Joillekin tie ei ole suora, joillekin se on monien teiden kautta kulkeva matka. Oleellista kuitenkin  matkallamme on olla tietoinen siitä, että olemme jo perillä. Matka jota kuljemme on psykologisessa ajassa tapahtuvaa liikettä. Olemme liikkeessä, mutta olemme kuitenkin jo perillä ikuisessa tämänhetkisyydessä - nyt.

Täydellinen hyväksyminen antaa tekemiselle nautinnon, joka muuttuu edetessään intohimoksi - olemisen ilon tekemiseksi. Taivas on jo täällä, olet keskellä sitä kun olet tässä ja nyt.

"Kivusta nautintoon on matkaa pelottavan vähän - jos edes sitäkään", Apulanta.

Minä olen Rakkaus, joka sinäkin olet

Rakkaus hymyilee hampaatonta hymyä ilman hampaita ja helmihampain. Rakkaus juoksee tuulen lailla ja kävelee tuntien jalkapohjiensa lämmön. Rakkaus hikoilee ja tuntee viilentyvän raikkauden ihollaan. Rakkaus kirjoittaa ja puhuu, rakkauden sanoin. Rakkaus on lempeä ja asettaa rajattomuuden rajan. Rakkaus maistaa makean ja suolan, maiskuttaa, ottaen ilmaa makurauhasten mausteeksi - ilmaa ruokaansa. Rakkaus juo mauttoman maukasta ja raikasta vettä, elämänvettä. Rakkaus nikkaa silmää, laskee leikkiä ja numeroita. Rakkaus halaa sitä joka päästää Rakkauden luokseen, Rakkaus ei pakota rakkauteen. Rakkaus iloitsee olemisesta, koska 'minä' on ja "mikä on niin on". 

Rakkaus on elämä, joka sinäkin olet. Rakkaus tuo antamisen ja vastaanottamisen sydämeen, Rakkaus sykkii sydämentahtiin tum ja viivaa. Rakkauden rajattomuus näkee, mikä on liikaa ja liian vähän. Rakkaus kuiskaa ja jylisee tietoisuutta, antaa hiljaisuudelle ja "ei-mitään" muodon. Rakkaus naksuttaa  sormiaan musiikintahtiin ja laulaa, rakkauden kielellä. 

Rakkaus on tuomitsemattomuutta, vastarinnattomuutta ja kiintymättömyyttä - myötätuntoa läsnäolevassa hetkessä. Rakkaudessa on kaikki ja kaikkeus, kun pysähdymme ikuiseen tähän hetkeen. 

Minä haluan vain läsnäoloa, en muuta. Minä olen Rakkaus, joka sinäkin olet.

Tiikerin puhelu Puhille

Tikru Tiikeri soittaa Nalle Puhille, jolla on jälleen hunajat lopussa. Tikru sanoo, että hunajaa voisi saada paljon enemmän kun tyytyisi vähempään. Nalle ei tätä heti tajua, vaan miettii että tämä on Tikrun yritys saada hänet pomppimaan kanssaan läheiseen yhden hehtaarin metsään murentamaan jos mitäkin. Tikru kuitenkin osaa vakuuttaa asian olevan juurikin niin kuin hän sanoo.

"Noh, kun pomppii ylös ja alas, silloin näkee maiseman ajoittain jopa pidemmälle kuin tämä metsä missä me ollaillaan. Metsän takana on vähemmän, tai ainakin paljon vähemmän, talleja ja niikereitä kuin täällä. Niin, jos kerran siellä on teitä ja meitä vähemmän, niin silloin siellä on hinajaa enemmän. Sillä sinä olet niin kova syömää hinajaa ja minä olen niin kova pomppiloimaan rukkia kuttuluun, että näin sen on oltava."

Nalle nuoleskelee huuliaan. Hän katsoo tyhjää hinaja-purkkiaan ja sanoo mietteliäällä, vakaalla äänellä:

"Olet oikeassa, minulla on purkki täynnä tyhjää ja maarukin sen jo tietää. Mennään vain käymään siellä missä on vähemmän meitä ja enemmän hinajaa."

Tikru katselee Puhia, kun hän ahmii hinajaa uudessa metsässä.

"Noh, miltä she maistuilee?"

"Tämä on hyvää, vaikka en olisi uskonut että se voi maistua samalta tässä ja nyt täällä kuin yhden hehtaarin metsässä tässä ja nyt. Vaikka paikka on vaihtunut, hinaja on ihanaa, mikään ei ole muuttunut. Paitsi..."

"Paitsi?"

"...että, onhan täällä Nalle ja Tiikeri, ne eivät vain tienneet hinajasta ja pomppimisesta täällä mitään ennen kuin tulivat tänne. Mutta täällä on tilaa ja hinajaa on. Meidän pitää kertoa tästä metsästä ystävillemme, sillä heitä minä kaipaan tänne."

"Totta, heille pitää kertoilla missä ollaillaan, jotta hekin voivat täällä ollailla. Kenelle Puh soittoillaan ensin?"

"Varmaan sille, joka vastaa puhelimeen", Puh sanoo tietävän näköisenä ja jatkaa syömistään."

Voiko vähemmän olla enemmän?

Pieniä pilkahduksia yleisessä keskustelussa siitä, voiko vähemmän olla enemmän? Onko tämä vihreää, punaista vai voisiko se olla sateenkaaren väriä? Keskustelua, omia oivalluksia, kokemukseen perustuvaa käytöksen muuttamista vaiko huonoa onnea pörssissä? Mikä vie tielle, jossa vähemmän onkin enemmän?

Nyt on muodikasta puhua "kohtuullistamisesta" tai "downshifting"-ajattelusta? Henkinen hyvinvointi on noussut tapetille, kun lama on tehnyt tehtäväänsä. 

Da, lama tekee hyvää.

http://www.kulutus.fi/artikkelit/downshifting-%E2%80%93-hidasta-elamaa/

http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=5&ag=37&t=&a=8719

Living in Precence

Onko joku menossa alkukuusta New Yorkiin? Tuolla voisi olla mielenkiintoista käydä: http://www.eckharttolletv.com/order/nyc/

Jumalviisaus

Jumalviisautta on ihminen aina etsinyt, silloin kun etsitään elämän tarkoitusta. Se ei kuitenkaan löydy ulkopuolelta, se löytyy sisältä. Ensin on sisäinen, sitten ulkoinen.

Tarkkailemalla omaa itseäsi arvostelematta ja tuomitsematta, reflektiivisesti havainnoiden, pääset tietoiseksi oman itsesi todellisesta luonteesta. Oivallus illuusion harhasta, jonka olemme luoneet muodostaessamme itsemme joka luulemme olevamme ja joka pinnallisella tasolla olemme niin kauan kun tämän oivallamme. Jumalviisaus aukeaa, kun 'minä olen'. Lähteestä ei voi kantaa vettä, jos etsit lähdettä ulkopuolelta. 

Olet jo perillä, nyt.

Liikkuvat kuvat

Rattaat pyörivät, vaikka ovat paikallaan. Aika kulkee eteenpäin, vaikka ikuinen hetki pysyy samana. Veikeitä kuvia, liikkuvat kuvat jotka ovat paikallaan...

Apteekkarin päiväuni

Montako lääketehdasta on maailmassa? Ovatko ne kaikki moraalisesti ja eettisesti samoilla linjoilla? Saattavat olla, saattaa olla etteivät ole. Kuka tietää, tietääkö kukaan? 

Yhtäkaikki, sinänsä arvoton keho ja mieli ovat niille arvokkaita siinä vaiheessa, kun ne sairastuvat. Ylevät periaatteet ihmiskunnan terveyden ja hyvinvoinnin kasvattamisesta voivat kokea inflaation, jos arvohierakiassa raha on ykkösenä. Mutta mitä sitten, jos se on myös kakkosena nimikkeellä oheistuotteet. Huolestuttavaa, jos kolmantenakin on ykköskriteerinä raha - terveystuotteet ja preventio. Niin, terveys saattaa olla vasta neljäntenä tai kenties viidentenä tässä listassa. Terveys  sanana toki on mukana joka tasolla, sairaus on kuitenkin se mikä tuottaa. Tietenkin, saatan olla väärässä ja saatan olla oikeassa.

Luonnosta löytyy apu lähes jokaiseen vaivaan, mutta eihän meidän muistimme kanna niin kauas. Olemme vieraantuneet luonnosta, siksi luonnottomuutta pidetään luonnollisena. Apteekki on ottanut luonnon roolin, mutta roolitkin loppuvat aikanaan.

Aihetta sivuava blogikirjoitus tästä linkistä: http://muutoksenblogi.blogspot.com/2010/09/eun-mepeille-yrttikiellosta.html

Henkinen oivalluskyky

Muutamia poimintoja sydäntietoisuus-sivuston artikkelista. Linkki sivustolle löytyy "Sulle, mulle ja tolle"-otsakkeen alta.

Ikuisen nyt-hetken kokeminen eli tietoisuuden virtaaminen ei tarkoita sitä, että ihmisestä tulisi huonomuistinen. Kaikki tieto säilyy muistissa, ainoastaan tietoon liittyvä psykologinen sidonnaisuus katoaa. Psykologisen muistin tyhjentyessä, asiamuisti paranee. Mitä täydemmäksi ihminen haluaa, sitä tyhjempi hänen on oltava. Viisas on täysin tyhjä. Kun astia pysyy aina tyhjänä, voi siihen sisältyä kaikki.

Mitä enemmän ihminen on valmis kuolemaan hetki hetkeltä itselleen, sitä enemmän Elämän Energia pääsee virtaamaan hänen kauttaan. Ajaton nyt-hetki on loputonta kuolemaa, joka tekee mahdolliseksi ikuisen elämän. Kun ihminen heittäytyy Elämän Voiman varaan kuollen täysin sitovalle itselle, on hän yhtä Jumalan kanssa.

Mielen toiminta perustuu aikaan, menneisyyteen ja tulevaisuuteen, siksi mieli ei voi toimia muuten kuin erillisyyden tilassa. Ajattelu on erillisyyttä eli osittuneisuutta. Ajattelu on aikaa. Ajattelu on tietoa. Tieto tarvitsee ilmentyäkseen vastakohtaisuuden. Tieto perustuu vastakohtiin. Tietoa ei voi olla ilman ei-tietoa. Siksi tieto on osittunutta eli rajoitteista. Mieli, tieto ja aika muodostavat oman vastakohtiin ja ajan piirin kuuluvan ulottuvuutensa. Vastakohtiin perustuva tietoisuus on rajoittuneisuutta.

Puhdas tietoisuus ei ole osittunutta. Puhdas tietoisuus on suoraa näkemistä, jossa osittuneisuus on lakannut. Suora näkeminen on ykseyttä, joka on oma ajaton ulottuvuutensa. Tietoisuus ei perustu osittuneeseen tietoon. Tietoisuus on jakamaton kaikki. Tietoisuus on henkisen oivalluskyvyn vakaa pohja, joka ei perustu vastakohtiin ja aikaan. (Jaakko Muhonen / Rakkauden tie / Henkinen oivalluskyky)

Iso kuusi

Edellä kulkee iso mies, oksat viuhuvat. Metsässä on oksia, ryteikössä risuja. Raivattavaa on paljon, mutta onko se tarpeen? Metsänhoidollisesti kyllä, sillä "pettu"-leipää tarvitaan. Tarvitaan paljon muutakin, siksi on metsistä pidettävä huolta - niiden pitää tuottaa.

Täällä kasvaa iso kuusi, todella iso. Sen runkoa ei ylety halaamaan käsikädessä kaksikaan isoa miestä, se on muistutus siitä mitä on - silloin kun annetaan olla.

Millainen olisikaan maisema Suomessa, jos täällä ei olisi metsähoitosuunnitelmia. Millaisessa maassa asuisimme, jos puut saisivat elää "aamusta iltaan". Ihminen muokkaa ympäristöä, raha kiihottaa. Ei ole aikaa odottaa satoa, ei ole aikaa rakentaa isoista puista vain omaan tarpeeseen. Joskus oli aika ja joskus se tulee, jolloin tehtiin ja tehdään vain tarpeeseen.

Pinnallisuus

Kynnet raapivat lakattua pintaa, haalivat lisää ja etsivät elämään tarkoitusta. Raavinta lakkaa ja sitä toistetaan, vaikkei pinnan alle kynsin pysty. Sitä se on, pinnallisuus. Haetaan syvällisyyttä materiasta, mutta siitä on luovuttava - enemmin tai myöhemmin.

On antauduttava ja todettava "mikä on niin on", koska kaikki pinnallinen loppuu aikanaan. Pinnallisuus sulaa ajan reessä yhtä nopeaa, kun jäljet reen kulusta peittyvät uuteen lumeen kunnes sekin sulaa pois.

Aurinko lämmittää lakattua pintaa. Lakattukin alkaa, halkeaa ja murenee. Kaikki lakkaa aikanaan, lakankin pinta aukeaa. Syvyys kolkuttaa kulkijaa, ennemmin tai myöhemmin. Oletko valmis syvyyteen, joka sinä pohjimmiltasi olet?

Tavoite

Limboten tai hypäten yli.  Tässä hetkessä.

Nosta rima korkealle, kaikki on mahdollista.

Kävele ali, nyt.

Tanssi kuulle

Hieno taide-elämys. *_*

http://www.youtube.com/watch?v=ZkLrFpo0lHA&feature=player_embedded#!

Kohtaaminen

Muistot palutetaan mieleen, muistellaan. Menneet hetket palautuvat tässä hetkessä, sillä siinähän ne tapahtuvat. 

Muistelun (ego) ja sponttaanin hetken ('minä') palautuminen läsnäolevassa tämänhetkisyydessä erottaa toisistaan niiden luonteen erilaisuus. 

Ajattelun ja ajattelemattomuuden liitto on tässä ja nyt, niillä on yhteys silloin kun ne kohtaavat pisteessä. Silloin muistelussa on kaksi laajaa yhteensulautunutta elementtiä, ajallisuus ja ajattomuus. 

Lineaarisen ja vertikaalisen kohtauspaikkana on aina tämä hetki.

Elävöittäminen

Jatkan mustavalkoisesta väreihin, animoin.

Vaikka värit näkyvät, tunnetko ne? Vaikka olet kaiken keskipisteessä, perillä jo, ymmärrätkö sen? Näetkö värien sävyt ja vivahteet, luetko niiden sanoman? Nekin ovat kaiken keskipisteessä, perillä jo, niinkuin sinäkin. Minäkin olen ja 'minä on'.

Ajattelet, sinähän olet. Mitä ajatteletkin, sulje silmäsi. Katso ajatustasi suljetuin silmin, vain sinä ja ajatuksesi - ja 'minä' tarkkailen. 

Ajatus, suljetut silmät, tarkkailija ja kasvava uteliaisuus. Ajattelija ajattelee ja tarkkailija tarkkailee, antaa ajatuksellesi värin. Väri on todellinen, ajatus on ajattelijan luoma. Tietoisuus on värejä täynnä. Mitä sinä katsotkin, tappisolut tapittaa.

Elävöittäminen on tässä ja nyt, elämä on. Värit vievät perille, punainen lankakin hyödyntää vain ompelijaa. *_* 

Syntymähetki

Syntymä. Läsnäolotar on, kun synnytään. Paikalla, tässä ja nyt - kun synnyt.

"Hyvää syntymäpäivää", eikö enempää? Syntymähän on ajaton, ikuinen. Elämä on. Läsnäolotar synnyttää olemisen iloa, ei määreitä eikä kiloja. *_*

Kaskivilja

Optimaalisesti kasketussa maassa on korkeat ravinnepitoisuudet, eikös Venäjällä kaskettu viime kesänä? Taisi kuitenkin palaa ihan luonnonmukaisesti, mutta voisihan puut vielä hyödyntää - vaikka niitä ei enää ole. Kaskiviljaa en ole kaupoista löytänyt. Kenties vielä joskus, kenties.

 

Innovaation lämpötila

Kaiken oppii ja kaiken voi tehdä toisin. Kaikesta voi oppia, kaiken kun tekee toisin. 

Vaihtoehtoja, niitä on paljon "ei-mitään" aarrearkussa. Tyhjältä näyttää ilmakin, läpinäkyvältä. Ilman sitä emme kuitenkaan voisi hengittää. Ilman näkee, kun se väreilee. 

Uudet ideat ja innovaatiot väreilevät myös, kun heitetään joukkoon tarpeeksi erilaista "lämpötilaa". Seppäkin saa raudan taipumaan, kun se on kuumaa.

Mustavalkoinen televisio

Muistatko mustavalkoisen television? Olitko jo silloin syntynyt? Ota väri pois televisiostasi, kun ensi kerralla sitä katsot ja maistele - tunnet nykyisyyden ja menneen eron.

Televisiosta tulee paljon ohjelmia jotka tavoittavat todellisuutta paremmin mustavalkoisena kuin värinä. Vain suorissa lähetyksissä on väriä alleviivaavaa tämänhetkisyyttä, menneet nauhoitukset ovat totuudenmukaisempia mustavalkoisina. Ne ovat eilistä, värittämällä tämä totuus unohtuu. Eletään menneessä hetkessä nykyisyyden unohtuessa ympärille, väritelevisio on menneen värittäjä.  

Aito tämänhetkisyys on television ympärillä ja sinussa, sillä suorin yhteys on aina tässä ja nyt. *_*

Mustavalkoistahttp://www.youtube.com/watch?v=MHVSCribt3U

Tuoppi olemisen iloa

Juopolla on erilainen näkökulma maailmaan, hän katsoo asioita eri vinkkelistä. Se on aivan luonnollista, onhan hän suurimman osan ajastaan juovuksissa ansaitakseen tittelinsä. Näkökulma muuttuu, kun vinkkeli on erilainen. 

Charles Bukowski on kruunattu juoppojen kuninkaaksi, ainakin joidenkin mielestä. Tämä baarikärpänen katsoo maailmaa juopuneen silmin, selkeyttävää tässä Bukowskin humalassa on hänen oma selviytymisensä alkoholin avulla. Hän(kin) muunsi todellisuuttaan alkoholin kautta, sillä hän ei ollut tyytyväinen siihen mitä maailma hänelle selvinpäin edusti. Hän oli oman aikansa kapinallinen, joka alkoholista huolimatta tai juurikin sen kautta, oli hyvin tuottelias kirjailija ja runoilija. Olisiko hän antanut jotain vielä enemmän, selvinpäin? Kuka tietää, tietääkö kukaan? Mitä olisi tapahtunut, jos hän olisi juonut tuopin olemisen iloa? Olisiko siinä ollut humala, johon Bukowski olisi jäänyt ikiajoiksi. Kyllä ja ei, sillä olisi ollut vaikutusta - 'Bukowski' olisi kuollut ja löytänyt olemisellensa tarkoituksen.

Onneksi Bukowskeja on maailmassa paljon, heitä joille alkoholi maistuu ja joille se ei maistu. Huumeita on monia, kaikki meistä nauttivat jotain, ja se on meidän tapamme muuntaa todellisuuttamme. Me olemme tavalla  tai toisella valmiita nauttimaan tuopin jos toisenkin, koska juotava on.

Alkoholi vie ulkoisesta sisäiseen, mutta  se ei pidä nousuhumalan kautta uskoteltua lupaustaan hyvemmästä maailmasta, se pettää koska sitä petetään, sillä se ei ole mikään todellinen läsnäololääke. Läsnäoloa - sitähän siltä haetaan - läsnäolon tunnetta ja hyvää oloa. Toleranssin kasvaessa on juotava yhä enemmän ja enemmän, kunnes tullaan siihen vaiheeseen, että jo yksi olut-pullollinen riittää humaltumiseen.

Suosittelen juomista, mutta myös merkin vaihtamista "isoon tuoppiin olemisen iloa". Se on terveellistä, siinä on elämän maku. "Ilo ilman alkoholia on teeskentelyä" on väärässä järjestyksessä, alkoholi ilman iloa on teeskentelyä. Sitä ei välttämättä tarvita, mutta se ei ole täysin poissuljettuakaan - itsessään alkoholissa ja muissa nautinnoissa  ei ole mitään vikaa, kun pohjina on tuoppi olemisen iloa.

Olen työskennellyt päihdeongelmaisten parissa. Päihdeongelma ei katso sosiaalista asemaa, juoppoja löytyy jokaisesta yhteiskuntaluokasta ja kun juominen jatkuu patologisena vuosikymmeniä, ollaan siinä pisteessä ettei näitä luokkia enää ole. On vain juoppoja, jotka ovat saman katon alla. Juoppoja, joilla on vain yksi rakastettu -  Kuningas alkoholi. Se on kaikkien näiden miesten ja naisten hallitsija.

Yksi mielenkiintoinen yhtälö minulle on näistä päihdetyövuosista auennut; prosenttuaalisesti yllättävän paljon juopoista, tai voisi sanoa langenneista, omaa huippu-urheilutaustan. Pitää olla paras, ja jos se ei onnistu, pitää tuntea itsensä parhaaksi. Hyvät ihmiset ovat langenneet paremmuuden ansaan.

Juopontietä kulkevilla on usein kenties myös muista poiketen suurempaa taipumusta herkkyyteen ja taiteellisuuteen, mutta myös masentuneisuuteen. Masentuneisuus voi olla juomisen syy tai seurausta, usein se on yhdistelmä kumpaakin. Tarpeeksi kun juo, saattaa ahdistus jossain vaiheessa helpottaa, siis jos sattuu kuulumaan ryhmään joka on vielä hengissä.

Alkoholidementiakin armahtaa, kun ajattelu ei enää suju. Lähimuisti on mennyt ja menneisyydestä on vain humaltuneita muistikuvia. Silloin juoppo on tavoittanut juopon valaistumisen, jolloin maailma ei enää tavoita. Selvennykseksi, on myös muitakin valaistumisia ja valaistumiseen johtavia teitä. 'Aito' valaistuminen ei kuitenkaan perustu ulkoiseen, se tulee sisältä.

Paljon muutosvoimaa hyvyyteen menetetään alkoholin kautta, sillä nämä herkät ja täydellisyyttä tavoittelevat ihmiset ovat yhteiskunnalle riippakiviä. Harvat saavuttavat tekemisessään silloin "Bukowski"-asteen, jolla elättäisi itsensä ja olisi tuottava tekijä yhteiskunnan silmissä. Näin ei tarvitsisi olla, sillä juomalla "ei mitään" pääsee baariin, jossa on mahdollista juoda tuoppi olemisen iloa. Aivot voi laittaa narikkaan, ja ottaa mukaansa kun tuoppi on tyhjä. Sisäinen tyhjyys muuntuu täyteydeksi, jolloin juomisenhimoa ei enää ole. On vain jano, silloin kun janottaa. 

"Elämä on parasta huumetta". Sieltä kumpuaa humala, jossa ei ole krapulaa ja jossa tuoppi on aina täynnä olemisen iloa. *_*

"Microsoftin on ostettava Nokia"

Nokialaisilla on muutto edessä, onneksi Suomessa on muitakin kaupunkeja. *_*

Kotiinpaluu

Laskeutuminen kesällä ja talvella eroavat toisistaan vesipisaran ja lumihiutaleen tavoin.

Huolehtiminen ja huolenpito

Huolehtiminen. Mitä se tuo sinulle mieleen? Entäpä huolenpito? Ne ovat kaksi eri asiaa, mieti aikanyanssia. Huolehtiminen perustuu monesti tulevaan, pelkoon ja uhkakuvaan. Huolenpitoa kuvaa erään ystäväni sanonta, että mossekin kestää kun siitä pitää huolta.

Monet asiat ja tavarat kestävät pienen ikuisuuden, kun pidät niistä rakkaudellista huolta. Huolehtiminen taasen lamauttaa, laittaa ennakoimaan huomisesta. Vakuutusyhtiöt ovat huolehtimiseen erikoistuneita pelonsaarekkeita. Sieltä saa turvaa, kun on valmis maksamaan. ja maksat paljon muutakin kuin rahaa. 

Monetko uhat toteutuvat? Harvat, eikös juu. Kaiken tässä maailmassa voi maksaa huolenpidolla, tavalla tai toisella huolehtiminen kostautuu, ellosluu ja kukkuu? Unia ja valveita, niitä on unessa ja hereillä. Unissakävelijöitä, kuka niistä huolta pitää? Vakuutusyhtiöt?

Huolehtiminen on arpapeliä, veikkausta. Huolenpito on toikkausta, silloin kaikki saa hyvää - kultajyvää. Huolehtimisesta saa  usein vain harmaita hiuksia ja otsaryppyjä. Niin, parempi on huolehtimisen sijaan pitää huolta, ja todeta sitten kun on toteamisen aika: "mikä on niin on." 

Sanotaan, ettei vahinko tule kello kaulassa. Se on totta, vahinko on ettei sitä ymmärretä. Vahingolla, jos sitä siksi kutsutaan on jokin tarkoitus. Laittaa muutosta eteenpäin, tehdä savumerkkejä, joita meidän on tarkoitus lukea ja joiden kautta voi oppia. 

Lukeminen kannattaa aina ja oppiminen on elinikäistä. Oppimista ei ole määritelty oppivelvollisuusikään, se on huolenpitoa joka kohdentuu meihin itseemme. Se on siis meidän luontomme, oppia ikä kaikki - oppiiko sitten ikänä kaikkea? Ei. Eikä tarvitsekaan, tarvitsee vain olla se mikä on. Se riittää.

Huolehtiminen ja huolenpito. Sumuista kiikarointia ja tarkkanäköisyyttä, ennakointia mutulla ja taidolla. Yhtä kaikki, vakuutuksiakin tarvitaan - niin kauan kuin "ajattelemattomuus" perustuu kauppalista-ajatteluun.

Päivänsäde ja menninkäinen

Aurinko kun päätti retken
siskoistaan jäi jälkeen hetken,
päivänsäde viimeinen.

Hämärä jo metsään hiipi,
päivänsäde kultasiipi
aikoi juuri lentää eestä sen.
Kun menninkäisen pienen näki vastaan tulevan,
se juuri oli noussut luolastaan.
Kas menninkäinen ennen päivänlaskua ei voi
milloinkaan elää päällä maan.

Katselivat toisiansa,
menninkäinen rinnassansa
tunsi kummaa leiskuntaa.
Sanoi: "Poltat silmiäni,
mutt' en ole eläissäni nähnyt mitään yhtä ihanaa!
Ei haittaa, vaikka loisteesi mut sokeaksi saa
- on pimeässä helppo vaeltaa.
Käy kanssani niin kotiluolaan näytän sulle tien
- ja sinut armaakseni vien."

Säde vastas: "Peikkokulta,
pimeys vie hengen multa
enkä toivo kuolemaa.
Pois mun täytyy heti mennä,
jos en kohta valoon lennä,
niin en hetkeäkään elää saa!"
Joo, niin lähti kaunis päivänsäde, mutta vieläkin
kun menninkäinen yksin tallustaa,
hän miettii, miksi toinen täällä valonlapsi on
ja toinen yötä rakastaa.

Jotkut kappaleet ovat kappaleita ylitse muiden, joillekin. Jotkut kappaleet eivät vanhene ja kulu, joillekin. Jotkut, joissa on valoa kohdata pimeys ovat täällä tuodakseen valoa menninkäisille. 

Päivänsäteet valaisevat tietämme ja kaikki on mahdollista. Päivänsäteen ja menninkäisen rakkaus, se vaatii vain valoa.

Kaksi on tietä

Kaksi on tietä tunnistaa toisinajattelu, kaksi on toisinajattelun nyanssia; egon ja sielun tie. Kolme on vaihtoehtoa:

 1) Egon rakenteisiin kohdistuva toisinajattelu riippuen millä
tiellä ollaan, esimerkkinä mainnosten tekeminen ja uusien tarpeiden kasvattaminen tai hetkismi.
2) Henkinen toisinajattelu, esimerkkinä filosofiat ja kaiken yhdistävä hetkismi.
3) Hengellinen toisinajattelu. Elämän tarkoituksen etsintä ja elämän tarkoitus.

Toisinajattelija

Mitä toisinajattelu on sinun kohdallasi? Jos se on omaa ajatteluasi, mitä ajattelet toisin ja toisin mistä? Jos toisinajattelu on ilmiö, jonka tunnistat muissa ihmisissä, mikä on suhteesi näiden ihmisten erilaisiin käsityksiin?

Toisinajattelu on luovaa toimintaa, toimintaa nähdä asiat toisin - uusin silmin. Asioilla on monia totuuksia, joskus on “jämähdetty” vain tiettyyn totuuteen. Kyseessä on eräänlainen unohdus, että asioita voi ja pitäisikin tehdä toisilla tavoin. “Jämähtäminen” on omalla tavalla elämän kaventamista ja perustuu ihmisen egon hengissäsäilyttämiseen, elämän rikkaus on kuitenkin sen monimuotoisuudessa silloin kun monimuotoisuudesta tulee ykseys. 

Toisinajattelu ei siis itsessään ole tärkeää, ajattelijan oivaltaminen sen sijaan on. Kuka ajattelee? Tarkkailemalla sitä, havaitsee tarkkailun kautta tarkkailevansa jotain jota kutsutaan itseksi. Silloin toisinajattelu on kykyä nähdä asiat sellaisina kuin ne nyt ovat. 

Minulle asiat avautuvat ystävällisyyden kautta, silloin niihin astuu ymmärrys. Tarkastellessa jotakin asiaa tai tapahtumaa tuomitsematta sitä, saan paljon tilaa - näkökulmat avartuvat ja niiden kautta avautuu sellaisia syy-yhteyksiä, mitä ei pelkän ajattelun ja pohdinnan kautta ole mahdollista saavuttaa. Minulle tämä tarkastelun paikka on tässä hetkessä, vaikka tarkastelisinkin asiaa taaksepäin tai visioisin sitä eteenpäin. Tärkeintä on tämänhetkisyydessä vallitseva läsnäolo ja sen voimakkuus.

Toisinajattelu voi olla jollekin valinta, tarkastella asioita kriittisesti ja etsien pohdinnan kautta vaihtoehtoja - innovaatiot ja muutos voivat silloin mahdollistua. Ilmiönä tuo varmaan on jotain muuta? 

Minulla se on tietoista mielen hallintaa siten, että pyrin käyttämään ajattelua vain osana prosessia joka on hiljaisuuden kautta saavutettua selkeyttä siitä “mikä on niin on”. Asiat ja tapahtumat ovat kytköksissä ihmisen omaan ajatteluun, ajattelu on egon rakenteista johtuen täynnä häirötekijöitä jolla ego pyrkii pitämään itsensä hengissä. Jos toisinajattelun juuret on vain tehdä itsensä tärkeäksi ja huomatuksi, on toisinajattelulla saavutettavissa kenties vain mainetta ja kunniaa tai niiden kääntöpuoli. Kaikki loppuu aikanaan, kunnian kukkokin kuolee joskus. 

Summa summarium: Toisinajattelu voi olla ajattelemattomuutta, mielen hiljentämistä. Silloin toisinajattelu on heräämistä siksi ihmiseksi joka sinä syvimmiltäsi olet.

Yo-kirjoitukset alkavat tänään kuuntelulla

Kuuntelu on kirjoittamisen laji, ennen kuin kirjoitetaan niin pitää kuunnella. *_*

Uusi vapa

Nokia saa uuden vavan, kela pysyy samana. Toivottavasti tämä kalastelu tuottaa tulosta, kenties Nokian ja Microsoftin yhteistyö lisääntyy. Suuria kaloja, niitä nyt tavoitellaan. Saaliit ovat pienentyneet, välineistöä pitää uusia. Stephen eloP, uuden ajan vapa *_*

http://hetkismi.blogspot.com/2010/07/radio-mafia.html 

Efferentti ja afferentti

Muistiini palautui hetki, kun olin noin kymmenvuotias. Hetken palautti tuoksu, sitä ei palauttanut muisteleminen. Muistan tarkkaan, mitä tuossa hetkessä 36 vuotta sitten tapahtui. Nenäni toimii vielä. *_*

Sanotaan, että hajuaisti on kaikista aisteistamme paras muistamaan ja palauttamaan muistoja esiin. Mutta entäpä silloin, jos sinulla ei ole hajuaistia? Niitäkin ihmisiä on. Onko silloin jokin muu aisti terävöityneempi kuin keskimäärin? Onko aisteilla vakio maksimiteho? Turhan höpinää, aistien hevosvoimat.

Hajut ja tuoksut voivat viedä mielisairaalaan, näin kävi yhdelle potilaalle toimiessani mielisairaanhoitajana 80-luvun lopulla. Eräällä miehellä oli hajuharha, hänen hajuaistinsa oli äärettömän herkkä. Hänelle siis saattoi tahtomattaan haistatella, sillä hän haistoi omien puheittensa mukaan hyvän ja pahan. Hajujen sävyjä hän ei voinut kuvantaa muuta kuin subjektiivisella tasolla, hän ei voinut "näyttää" muille näitä aistimuksiaan. Kuvailu ja kuvantaminen ovat eri asioita, uskottavuutta ajatellen. Yhtä kaikki, se oli hänelle täyttä totta. 

Tämä subjektiivinen aistikokemus, jota aistiharhaksi kutsuttiin, määritteli paljolti hänen tekemisiään. Oli paikkoja jonne hän ei kertakaikkiaan voinut mennä, pahoja paikkoja. Hajuaisti määritteli hänen reviirinsä, hieman samoin kuin eläimillä. 

Hajuaisti on yhteydessä makuaistiin, sen voi todentaa helposti. Kun sinulla on nuha, et maista ruokien makua niin hyvin. Jos laitat sieraimesi tukkoon pyykkipojalla ja haukkaat ruokaa, voit todentaa tämän asian seuraavalla aterialla. Etusormi ja peukalokin riittävät, jos pyykkipojat ovat töissä tai vapaalla. Mikään ei maistu miltään, maku- ja hajuaistilla on siis yhteys toisiinsa. 

Aistit ovat atrimia, niillä saamme yhteyden ulkoiseen aistiravintoon. Se miten tämän ravinnon pureskelemme vaikuttaa hyvinvointiimme, aistitkin voivat saada ilmavaivoja.

Kaikissa aisteissamme on efferentit ja afferentit hermosyyt, vievät ja tuovat "kaapelit". Ihminen ei tiedä paljoakaan majapaikastaan, omasta kehostaan ja aivoistaan. Ihminen on mielenkiintoinen tarkkailukohde, joka avaa ihmetyksen elämän uskomattomasta monimuotoisuudesta.

Täydellistä "suunnittelua", sitä me olemme.

Rakkauden voima

"Hyvän onnen sattuman kautta saattaa ihminen jonkun aikaa hallita maailmaa. Mutta  Rakkauden voimalla saattaa hän hallita maailmaa ainiaan." (Laotse).

Arvottomuuden ylistys

Kävelet polulla, joka on päällystetty jalokivin. Jalokivissä on kauneutta, mutta niiden arvoa ei ole määritelty. Kävelet polulla, joka on arvoton mutta arvokas sille joka arvon tietää, hän nauttii joka askeleesta. Sille joka arvon tuntee, hän tietää arvottamisen olevan turhaa. Arvottomuus tekee kaikesta arvokasta, tässä hetkessä on sen arvokkuus. Sitä ei voi kukaan anastaa, se pitää lunastaa.

Kannan lähteestä vettä

Todellinen syvyys on pinnan ja pohjattomuuden kosketusta läsnäolevassa hetkessä, olemista ja olemattomuutta samassa paketissa. Paketissa nimeltä "minä olen".

Kauneus on rumuuden vastakohta, täällä. Tässä ja nyt ei vastakohtaa ole, on vain kauneus eri muodoissa. Hyvyys on pahuuden vastakohta, täällä. Tässä ja nyt ei vastakohtaa ole, on vain hyvyyttä eri muodoissa. Silloin, kun hyvyyttä ei nimetä, se nimeää itse itsensä nimeämättä kuitenkaan. Sillä hyvyys on nimeämisen yläpuolella, se on kotoisin sieltä missä ei nimetä. Rakkauden alkulähteestä, josta tämäkin vesi on kannettu.

Hän opettaa käyttämättä sanoja; hän työskentelee ponnistamatta; hän valmistaa omistamatta; hän toimii etsimättä toiminnan hedelmiä; hän suorittaa työnsä valmiiksi ottamatta lainaa; ja kun ei hän väitä mitään omakseen, ei voi sanoa hänen milloinkaan menettävän mitään. (Pekka Ervastin käännös vuodelta 1925, Laotsen Tao-Te-King).

Maijan sanat ilon säveleen

Maija. Mielisairaalan osastolla, sanoitti kitarakappaleen jota eräs toinen potilas soitti. Outo sävel, uusi ja ennen kuulematon. Kappaleessa oli ilontäyteinen sävel ja siitä tuli hyvä olo, vaikka sanoista huokuukin kärsimyksen kaiku.

Maija alkoi laulamaan, kirjoitti sanat minulle. Kirjoitan ne nyt tänne, koska niissä on jotain lohdullista. Jotain, joka saa uskomaan hyvyyteen ulkoisista vastoinkäymisistä huolimatta. Pohjalla on lupaus, lupaus siitä, että joskus se vielä soi - Maijan sanoin. Sovitettuna toteuttamiskelpoiseen muotoon, sävelen ja sanojen liittoon.

Ilon Sävel

Tapasin mä toisen, aivan erimoisen.
Sävelen hän oitis, kitaralla soitti.
Nuotit ei oo pieles, eikä mene viereen.
Siinä on kaikki, kielet täydes virees.
Sepä sointu kaunis, sävelistä kaunein.
Mieleen painui hetki, polttanut ei sätkää.
Sikarin hän poltti, multa menis holtti.


Liian monta aikaa, mennyttä taikaa.
Rakastaakin voisin, ellei olis toisin.
Tuskat kaikki kurjat, apua hain turhaan.
Rakkaus kai vaikka, parantaa voi kaikki, jota en uskalla, siksi elän tuskalla. Kuolemaakin kaipaan, mitä aikaan sainkaan?


Värssy tässä riittäis, vaan ei nuotin viereen.
Kulunut ei kielen, muistini ei mielen.
Mieli oli puoliks, puoli oli mieliks.
Mitä tehdä voisin, eläisin kai toisin.
Mieletön on mielen, järjetön ei kielen.
Sen mä tajusin, siitä kertoo säekin.


Aurinkokin varjos, kuukin joskus puoliks.
Sirpaleina aivan, sydän särkyneenä.
Enkelin kyyneleinä, kyykäärmeen lumottuna tanssin.
Siitä menin transsiin, luonnon lait julmat, siitä monet surmat.
Ihminen on hauras, enkä yhtään vauras.
Rikkautein siinä, lapseni, nelinkertainen.


Miksi näitä rustaan, pakottaako tuska?
Erossa olla tuskassa, kuolla, sepä tulis tehdä, että olis ehjä.
Sammaloitua en tahdo, siksi kai nousta aion.
Olla vierivä, vaan en kuitenkaan, sydän kivinen.
Ehjätä mut voisit, sitten kokonainen oisin.

Matkalla tähän hetkeen

Matkakertomuksen vaiheita kuvaava runo tähän hetkeen, silloin kun vielä vilkuilee eteen ja taakse. Silloin kun ahdistaa, sillä on viesti.

http://hetkismi.blogspot.com/2010/04/ahdistus-metafora.html 

Muistijuuret

Kuinka pitkälle ihmisen muisti kantaa? Ei kovinkaan pitkälle. Koska se olikaan, kun Jeesus ristiinnaulittiin? Olitko paikalla? Pelattiinko siellä noppaa? Mitä silloin oikein tapahtui?

Muistatko, miten pitkään esi-isäsi eli? Minkä ikäisenä hän kuoli? Mitä hän söi? Mitä hän joi? Millaisia vaivoja hänellä oli? Oliko hänellä steressiä? Oliko hän tyytyväinen elämäänsä? Millainen suhde hänellä oli kanssaihmisiin ja luontoon? Muistatko historiantunnilta?

Historiankirjoitus on lyhyt historianmuoto, eikö? Ei kirjoitettua tietoa ole paljoakaan, sitä on olemattoman vähän. Perinnetietoa siirrettiin itse elämisen kautta, mutta miten on nyt. Nyt kirjoitetaan, kirjoittaminen ei ole itse tekemistä muutoin kuin kirjoittamisen näkökulmasta. Vain tekemisen kautta historiallinen tämän hetken ikuisuus saa jatkumon. Historiaa kirjoitetaan nyt, ei huomenna eikä eilen. Se kirjoitetaan tai paremminkin tehdään, ja tekemisen kautta siirretään ikuiseen tähän hetkeen.

Elintarvikeasiantuntijat. Keitä he ovat? Oppineita, joiden yksi pääaine on kannattavuus. Rahan tuottaminen, eikö se ole outoa? Ei rahaa voi syödä, rahalla ostetaan rahanhankkimiseksi valmistettuja elintarvikkeita. Asiantuntijuus tarkoittaa sitä, että on yhtä kaiken kanssa. Asiantuntija, hänen pitäisi kulkea luonnossa maistelemassa. Hänen pitäisi etsiä, sillä etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. 

Lehmiä, onko niitä enemmän kuin oli vaikkapa 60 vuotta sitten? En tiedä, mutta uskoisin ettei. Voin olla väärässä, mutta se ei kuitenkaan muunna sitä mikä on tämän kirjoituksen punainen lanka. Maidosta karsitaan rasva, samasta rasvasta tehdään jotain. Vettä lisätään, poistetaan laktoosi. Elimistö ei pian enää osaa pilkkoa laktoosia, kun sitä ei tarvitse pilkkoa. Vähemmästä tehdään enemmän, lisäämällä ja poistamalla. Lehmä on upea eläin, se tuottaa kallisarvoista ravintoa meille ihmisille, mutta miksi Arla ja Valio eivät  alleviivaa aitoutta  vaan yliviivaavat sen. Aito maito on jo täydellistä - juurikin, se on jo valmista. Kun koostumusta muutetaan, se ei enää ole laadukasta. Olisiko venäläisillä pieni totuudenjyvä puheissaan?

Muistijuuret ohenevat, kunnes ne katoavat niin ohuiksi karvoiksi ettei niihin enää voi luottaa. Muistijuuret, ne ovat syvällä pimeässä mullassa. Ja on lahonneet juuret, joita ei enää juuriksi tunnisteta lainkaan vaikka ne ovatkin - tietoisuuden vaipassa, joka tuo historian ja tulevan tähän hetkeen. Siellä se on, nyt, tietoisuus.

Lähde

Epätietoisuus siitä kuka olet on epätietoisuutta siitä kuka haluaisit olla. "Ollako vai eikö olla?"

Voitko tietää, kuka olet, jos et tunne syvintä itseäsi? Silloin kuvitat sellaista, jota sanotaan ihanteeksi. Ihanne on ajatusten kautta muodostettu kuva, joka perustuu olemassa oleviin muotomaailman rajapintoihin. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, joka on pinnan alla. 

Lähteestä katsoo kasvosi, jotka vääristyvät tuulen mukaan. Tyynellä, tyynenä voit nähdä silmäsi jotka vievät sinut sinne missä olet aina ollut. Todelliseen lähteeseen, jossa sielu asustaa.

Marsun mersu

Marsu. Mersu.

Kumman haluat,

elollisen vai tavaraa elämään?

Kumpaa halajat, halattavaksi.

Salaisuus

Sopimus. Vaitiolo.

Ylimielisyys. Pidättyväisyys.

Ahdistuuhan siitä.

Uusi raha

Uusi raha on vanha keksintö. Bonusta, jokainen ketju tarjoaa bonusta. Bonus on korttiin pakattua ystävällisyyttä, siitä että keskität hankinnat yhteen paikkaan.

Avaan kyläkaupan oven. Ovi helähtää tiukun liikahtaessa, soittaessa tulosävelmän. Kauppias hymyilee - bonusta. Toivottaa tervetulleeksi - bonusta. Kysyn, missä on mitäkin. Kauppias vastaa - bonusta. Kassalla kauppias pakkaa ostokset - bonusta. Ilmainen muovipussi - bonusta. Antaa vaihtorahat, niiden mukana marianne-karkki - bonusta. Lähteissäni toivottaa tervetulleeksi, hymyilee - bonusta. 

Nykyisin bonus on plussapisteitä, kredittejä ja tuotetarjouksia. Keskittyy keskittämisen palkitsemiseen, korttipeliä. 

Alkuperäinen bonus on välitöntä palautetta, ihmiseltä ihmiselle suunnattua ystävällisyyttä ja kiitollisuutta. Siinä on toikkauksen piirteitä. *_*

Jaloa säteilyä

Rihmastot kiertävät maaperässä, jalous säteilee joskus sammaleen alta. Rakkautta on, sen eri ominaisuuksia. Valoa säteilee ympäristössä vaikka sitä ei tiedosta, sen tuntee kun silmät alkavat näkemään. Silloin 'ympäristössä' muuttuu muotoon 'ympäristöstä', mutta sitä ennen pitää löytää minänsä. Uninen ei näe kuin unikuvia, jotka ovat heijastuksia siitä missä olet ollut ja minne olet matkalla. Hereillä ollaan tässä ja nyt.

Jokaisella on tällä matkallaan mukanaan Rakkaus, jokaisella jokin jalo rakkauden piirre säteilee kun kiinnität jakamattoman  huomion ihmiseen. Mieti ystäviäsi ja läheisiäisi, mitä rakkauden jaloa piirrettä he säteilevät? Mikä pyrkii ulos, mitä ei ego peitä alleen. Säteitä on, säteet kertovat Rakkauden olemassaolosta täällä maailmassa jossa elämme.

Silmillä ei yksin näe, aistit ovat kuitenkin hienoja ominaisuuksia. Aistien monimuotoinen käyttäminen on niiden yhdistämistä toinen toisiinsa, kehon ja mielen yhteistyötä tietoisuuden ohjatessa aistimista. Silloin vasta näet, rikkautta ja kauneutta on - kaikessa ja kaikissa.

Joku on hauska veikko, hän naurattaa. Joku säteilee sileyttä, toinen rosoa. Joku auttavaisuutta, kolmas kaunopuheisuutta. Ymmärtäjä ymmärtää, saa ihmiset avautumaan. Joku kapinoi, vapauden kaipuu heijastuu hänen olemuksestaan. Yksi on tarkkaavaisuus, huomioi pienetkin yksityiskohdat. Neljännessä hehkuu järjestys, viidennen äänenväri saa huokaamaan. Kuudes pitää puhtaudesta, paikat kiiltävät. Seitsemäs osaa ja haluaa tehdä, tekeminen ohjaa oppimista. Kahdeksas näkee syvemmälle, suunnittelee uusia muotoja...

Niin, edellä oleva luettelo jatkuu ja jatkuu. Koskien kaikkia 6,8 miljardia ihmistä jotka ovat täällä nyt, mutta myös niitä jotka ovat täällä käyneet ja tulevat käymään. Sillä kaikki on elämää, joka ei koskaan katoa. Elämä sykkii Rakkaudesta ja Rakkautta läsnäolevassa, ikuisessa nyt hetkessä.

Maailma on paratiisi, vaikka monesti kuulee 'ajattelijan' sanovan maailman olevan paha paikka. Maailma on kuitenkin täydellinen, samaa täydellisyyttä kuin sinäkin olet. Silmiesi takana on maailmankaikkeus, jota kannat mukanasi joko kevyesti ja iloiten tai raskaasti kärsien. Oivaltaessaan mitä kantaa mukanaan, olemukseen astuu elämän tarkoitus - ja se on olla hyvä. *_*

Ampiaispesä

Ampiaispesä väärässä paikkaa on juuri siellä minne ampiaiset ovat sen rakentaneet. Ovatko ampiaiset siis tehneet arviointivirheen? Eivät. Se on niille otollisessa paikassa, se on siis siellä minne sen voi rakentaa. Rakenteissa pitää olla jotain sellaista, jos sitä ei sinne rakenneta, ettei siellä ole sille otollisuutta. Pesän rakentamista ohjaa tietoisuus siitä, että siihen voi ja saa rakentaa.

Ampiaiset, herhiläiset. Niillä on sama logiikka kodinrakentamisessa kuin ihmisilläkin. Ne asettuvat sinne, mikä tuntuu oikealta paikalta ja jossa ne saavat kotirauhan. Alkoholinkäyttö kuvastaa ampiaisen kodinrakennusviettiä, paikkaan joka on pesälle otollinen. Mistä ampiainen sitten koostuu?

Laita grogilasin pohjalle muutama jääpala, lisää alkoholit ja pidennä inkiväärijuomalla. Hämmennä ja tarjoile lyhyen pillin, appelsiinisiivun ja cocktailkirsikan kera. Ampiainen juoman nimenä jo varoittaa, muttei yksi ampiainen pesää tee.

Miten usein päästät ampiaisen sisääsi kartoittamaan pesänrakennusmaisemaa, riippuu sinusta. Miten hyvin otat sen vastaan, oletko iloissasi kun sen kutsut vai haetko siitä iloa? Joskus ampiainen tekee pesän, joka valtaa mielesi ja kehosi. Silloin on tie kohti katkaisuasemaa alkanut, sillä pesässä on armoton kuhina. Siitä johtuu, että aivot turpoavat - ja kun lopetat ampiaisten juomisen ne alkavat kutistumaan - delirium tremens eli juoppohulluus vaanii. Sen välttää, kun paikka ei ole otollinen tai kun se on jatkuvasti otollinen. Valinta.

Ampiaisia on monia eri lajeja, mutta niillä on yksi yhteinen nimittäjä. Se olet sinä itse, pesän raaka-aineet löytyvät ajatuksistasi ja emootioistasi. Siellä on ampiaisen hyvä elää, niin kauan kun paikka on otollinen. *_*

Viestin tukahduttaminen

Kehosi reagoi ja lähettää viestejä, samoin mielesi. Niistä voi oppia ja niiden kautta voi muuntua ja muuttaa käytöstään sekä tapojaan. Viestien ulkoiset merkit, oireet, voi kuitenkin tukahduttaa ja oppimiskokemuksen keskeyttää lääkkeiden avulla, ennen kuin on edes oppinut mitään.

Mitä oikein tarkoitan? Tarkoitan, että lääketeollisuudesta löytyy helpotusta moniin eri vaivoihin. "Harmiton" vaiva on vaikkapa närästys, hienommin sanottuna refluksitauti. Siihen löytyy tehokkaita mahahappoja neutralisoivia lääkkeitä, ja kun antisidit toimivat, saattaa olla että niiden syömisestä kehkeytyy tapa. Tapasi eivät muutu,  kun et enää koe epämiellyttävää närästystä. Tapoihisi on tullut vain yksi tapa lisää, lääkkeen syönti.

Mistä tuo närästys tulee sinulle kertomaan? Kenties tupakoit liikaa, sinulla on ylipainoa, syöt illalla rasvaista tai imelää, juot alkoholia, ja joskus se on osaltaan myös psykosomaattista. Kyllähän tuossa on aika paljon tavaraa, kun tuon oivaltaa. Paljon asioita, joihin voi pureutua ja joiden kautta voi parantaa elämisen laatua ja omaa terveyttään. 

 

Pohjimmiltaan on kyse vastustuksesta, ei hyväksytä närästystä. Ei myönnetä, että sillä on asiaa sinulle. Pidetään sitä vihollisena, vaikka se on ystävä joka on tullut auttamaan. Ei myönnetä, että "mikä on niin on" ja muuteta tilannetta viestin pohjalta siten ja sillä tavoin kun on tarkoitettu - oppimalla; ymmärtämällä luettu ja oivaltamalla rivienvälit.

Oman itsen, kehon ja mielen tarkkailulla on suuri merkitys hyvinvointiin. Viestit tulisi lukea ja ymmärtää, jotta voi oivaltaa.

Liikenteessä monta vaaraa ompi eessä

Ruotsissa siirryttiin oikeanpuoleiseen liikenteeseen vuonna 1967, päivää kutsutaan H-päiväksi. Pitää myöntää, että siinä on ollut riskinsä. Kuvitelkaa, että Suomessa siirryttäisiin vasemmanpuoleiseen liikenteeseen. Sehän olisi pakotusta sellaiseen, joka varmasti lisäisi ensin alkuun onnettomuuksia. 

Suomeen tuodaan Englannista käytettyjä autoja, joissa ohjaamo on oikealla. Ne on alunperin tarkoitettu vasemmanpuoliseen liikenteeseen. Ohitustilanteessa nuo autot saattavat olla vaarallisia Suomessa, kun normaalisti hanttimiehen puolelta määritellään ohittamisajankohtaa. Posti ei ohittele, joten postinjakajilla tuo on turvallista.  Joskus, ainakin maaseudulla tuon huomaa aamulehden kolahtaessa luukkuun vasta puolelta päivin.

En tiedä, kun minulla ei ole henkilökohtaista kokemusta asiasta. Tämä on arvuuttelua, riskien kartoitusta. Yksinkertaisesti kuitenkin, vasemmalta oikealle ja oikealta vasemmalle siirtyminen, ei välttämättä ole ongelmatonta. Politiikassa tätä kutsutaan loikkaamiseksi, sekin tuottaa hämmennystä. Pelisääntöjä pitää olla, kun liikutaan kentällä. Niin politiikassa kuin liikenteessäkin.

Urho Kaleva Kekkonen täyttää tänään 110 vuotta, kummalta puolelta hän ajaa? Vasemmalta vai oikealta?  Onko hänellä kortti voimassa? Onko Kekkosella muuten ajokorttia laisinkaan, kun en muista nähneeni hänen koskaan ajavan autoa. No, eihän sitä kortilla ajeta, taitohan ratkaisee ja vireystila. *_*

Ainoa rakastaa jokainen

Ainoaan Jean Sibelius rakasti, sävelsi ja soitti. Teki seitsemän sinfoniaa, olikohan se Ainon syy vai seuraus? Ainolla oli kuitenkin merkitys, se on kuultavissa Jannen teoksissa. Hän ei ollut ainoa, joka oli Ainoon rakastunut. 

Juhani Aho jäi kuitenkin nuolemaan näppejään, otti kynän ja kirjoitti teoksen "Yksin". Aino innoitti siis Juhani Ahonkin kirjailijan uraa, aikasmoinen muusa. 

Ainon vei musiikki ja sikarin tuoksu, ei vienyt rautatie, ei tehnyt virhettä eikä erehdystä, vaikka os. olikin järnfelt.  Jätti kotinsa ja muutti Ainolaan, jossa Janne Ainoaan kenties tänäänkin rakastaa.

Seitsemän oikein, yksin, rautatie ja paljon muuta. Ainoa kiitän, ymmärrän: Kiitollisuus on ymmärryksen sisar. 

Holistinen veikko

Kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa, eli mäyräkoirassakin on enemmän kuin 12 pulloa. No, se on totta, kun juot nuo 12 on sinulla nyt 12 tyhjää pulloa. Ensin oli täydet ja sitten tyhjät, sehän tekee yhteensä 24. Koko kori mäyräkoiran hinnalla, mutta eri aikaan.

"Hik", miettii mies varjoisten katujen, "olisko nuo tyhjät pullot redusoitavissa täysiks?" 

Holistinen ajattelija, enemmän kuin osiensa summa.

1000 vuotta aikamatkoilla

Ajan ajattomuudessa, aikakoneella. Matkaa on pieni ikuisuus, matkakorvauksena iankaikkisuus.

1.9.1927

Mies istuu pienen keittiön pöydän ääressä katajainen lusikka kädessään, katsoo tyttöjään. Kolme tyttöä, hyviä plikkoja - vaimo ja kaksoset. Tänään on uusia perunoita ja haukea, ruisleipää ja voita. Tänään on Rakkautta tupa täynnä. *_*

834 vuotta aikamatkailua

Kolme tapahtumaa. Kolme matkaa. Tässä hetkessä, nykyisyydestä menneeseen ja takaisin. Aikakone on, minä olen.

51 vuotta sitten

Suomen ensimmäinen kamerakierros alkoi, sohvaperunat istutettiin.

295 vuotta sitten

Aurinko laski Ranskassa.

71 vuotta sitten

Oikosulku Puolassa.

Multa tuli jo

Se tuli jo keväällä, minä sain sen. Ostamalla ja kantamalla kotiin, yhden auringon maahan.Viisi säkkiä aurinkoa, kesällä yksi aurinko oli kuitenkin ihan tarpeeksi. No, säkit jäivät avaamatta ja multa - se jäi käyttämättä.

Multakin on ilon kasvualusta, nyt tässä hetkessä ja keväällä kun istutan siihen taimet. Kauneutta, sitä on maailma täynnä.

Syksyn Sävel - Juice

Katu täytyy askelista

elämä on kuolemista

pane käsi käteen ollaan hiljaa

pyydä minut aamuteelle

anna vettä kuihtuneelle

nyt on elokuu ja minä olen viljaa

En ilosta itke en surusta itke, jos itken

niin itken muuten vaan

ja muualla oon, ennen kuin huomaatkaan

Häntä rakastin paljon

sua rakastan joskus enemmän

ole mulle vähän aikaa hän

Ota minut sinun uniin

vaikka nousen toisiin juniin

nyt on lokakuu ja minusta näkee sen

Kun tulen kiinni sinuun

jumalatkin uskoo minuun

vaikka itse aina usko en

En ilosta itke en surusta itke, jos itken

niin itken muuten vaan

ja muualla oon, ennen kuin huomaatkaan

Häntä rakastin paljon

sua rakastan ehkä enemmän

ole mulle vähän aikaa hän

Tytydytyty tytydytyty tytydytytty ty ty ty ty *_*

Juice Leskisen "Syksyn sävelessä" ei puhuta syyskuusta, vain elokuu ja lokakuu mainitaan. Siitä huolimatta se tulee näin syyskuussa ajatuksiini, toisaalta se on yksi minun suosikkikappaleista. 

Syksyn sävel, vaikka ko. kappaleessa ei suoranaisesti ole tätä perusrytmiä jota sadepisarat rytmittävät, tuo mieleen vesisateen ja vesipisaroiden soittaman konsertin. On todella jännä kuunnella tuota perusrytmiä, josta kasvaa kaikki musiikki. Olet kuullut vesipisaroiden soitantaa, mutta oletko todella kuunnellut?

On upeaa, kun vesipisarat tippuvat, vaikkapa vesirännistä ja niiden tahti on muuttuva. On nopeita jaksoja, välissä pari hidasta ja kappaleessa on selkeä toistuvuus. Kutsun tuota luonnon perusrytmiksi, sitä voi kuunnella myös talvella esim. saunankiukaan toimiessa instrumenttina. Lämpö on kapellimestari ja vesi soittaa itse itseään molekyylien hajotessa epäjärjestyksessä vesihöyrynä iholle. Ja kaikki on järjestyksessä.

Nyt, kun on syksy tästä konsertoinnista voi nauttia. Siihen voi lähteä mukaan koko olemuksen toimiessa yleisönä tälle loistavalle sinfonialle. Tulitikkuaski käteen, sillä se on hieno instrumentti ja voit osallistua tämän konsertin soittoon.