Missä taivas on?

Kaikki loppuu aikanaan tässä muotojen maailmassa. On kausia, jolloin olet päiväkodissa, jolloin olet koulussa, jolloin olet opiskelemassa, jolloin olet töissä, jolloin olet työtön, jolloin olet sairaana, jolloin olet eläkkeellä. On kausia, jolloin olet energinen, jolloin olet uupunut, jolloin olet tyytyväinen, jolloin olet valmis muutokseen ja jolloin olet muutosta vastaan. Kaiken mitä teet, pitäisi perustua täydelliseen hyväksyntään. "Mikä on niin on" muistuttaa täydellisestä hyväksynnästä.

Eihän kaikkea voi hyväksyä? Jos ei hyväksy, mitä sitten? Katkeruus alkaa nostamaan päätään, tyytymättömyys koputtaa olkapäätä ja nykyhetki onkin menneisyyttä ja tulevaa täynnä. Kohtalo ottaa roolin joka vie kärsimykseen, käsikirjoituksen kirjoitat itse.

"Mikä on niin on" on tässä hetkessä olevan läsnäolon voiman lähtökohta, se on  täysin neutraali toteamus tilanteesta. Jos et voi täydellisesti hyväksyä tilannetta sellaisena kun se on, silloin et hyväksy olemassa olevaa hetkeä. 

Voit nähdä epäkohdat, mutta voit silti hyväksyä tilanteen. Silloin hyväksyntä  antaa sinulle muutosvoiman muuttaa asioita sellaiseen muotoon joka muuntaa tilanteen erilaiseksi. Paradoksina, vaikka näet epäkohtia, täydellisen hyväksynnän kautta voit niihin halutessasi vaikuttaa. Silloin toimit valonkantajana tässä maailmassa, opastastat ilman että tuomitset.  Mitä teet, jos et voi tilannetta muuttaa, kenties voit lähteä tilanteesta pois? Mitä jos sekään ei ole mahdollista? Silloin jää jäljelle vain täydellinen hyväksyntä, "mikä on niin on",  koska ymmärrät oman rajoittuneisuutesi ulkoisen tilanteen ratkaisemiseksi. Täydellinen hyväksyntä tekee maailmasta paikan, jossa kukat ovat niityillä eivätkä kuki levälauttoina Itä-merellä.

Merkitykset muuttuvat sen mukaan mitä teemme täällä muotojen maailmassa. Kun valitsemme jonkun tien, suljemme toisen pois. Kaikella on tarkoitus, ja monesti tie vie meidät juuri siihen paikkaan, joka on meille tarkoitettu. Joillekin tie ei ole suora, joillekin se on monien teiden kautta kulkeva matka. Oleellista kuitenkin  matkallamme on olla tietoinen siitä, että olemme jo perillä. Matka jota kuljemme on psykologisessa ajassa tapahtuvaa liikettä. Olemme liikkeessä, mutta olemme kuitenkin jo perillä ikuisessa tämänhetkisyydessä - nyt.

Täydellinen hyväksyminen antaa tekemiselle nautinnon, joka muuttuu edetessään intohimoksi - olemisen ilon tekemiseksi. Taivas on jo täällä, olet keskellä sitä kun olet tässä ja nyt.

"Kivusta nautintoon on matkaa pelottavan vähän - jos edes sitäkään", Apulanta.