Tuoppi olemisen iloa

Juopolla on erilainen näkökulma maailmaan, hän katsoo asioita eri vinkkelistä. Se on aivan luonnollista, onhan hän suurimman osan ajastaan juovuksissa ansaitakseen tittelinsä. Näkökulma muuttuu, kun vinkkeli on erilainen. 

Charles Bukowski on kruunattu juoppojen kuninkaaksi, ainakin joidenkin mielestä. Tämä baarikärpänen katsoo maailmaa juopuneen silmin, selkeyttävää tässä Bukowskin humalassa on hänen oma selviytymisensä alkoholin avulla. Hän(kin) muunsi todellisuuttaan alkoholin kautta, sillä hän ei ollut tyytyväinen siihen mitä maailma hänelle selvinpäin edusti. Hän oli oman aikansa kapinallinen, joka alkoholista huolimatta tai juurikin sen kautta, oli hyvin tuottelias kirjailija ja runoilija. Olisiko hän antanut jotain vielä enemmän, selvinpäin? Kuka tietää, tietääkö kukaan? Mitä olisi tapahtunut, jos hän olisi juonut tuopin olemisen iloa? Olisiko siinä ollut humala, johon Bukowski olisi jäänyt ikiajoiksi. Kyllä ja ei, sillä olisi ollut vaikutusta - 'Bukowski' olisi kuollut ja löytänyt olemisellensa tarkoituksen.

Onneksi Bukowskeja on maailmassa paljon, heitä joille alkoholi maistuu ja joille se ei maistu. Huumeita on monia, kaikki meistä nauttivat jotain, ja se on meidän tapamme muuntaa todellisuuttamme. Me olemme tavalla  tai toisella valmiita nauttimaan tuopin jos toisenkin, koska juotava on.

Alkoholi vie ulkoisesta sisäiseen, mutta  se ei pidä nousuhumalan kautta uskoteltua lupaustaan hyvemmästä maailmasta, se pettää koska sitä petetään, sillä se ei ole mikään todellinen läsnäololääke. Läsnäoloa - sitähän siltä haetaan - läsnäolon tunnetta ja hyvää oloa. Toleranssin kasvaessa on juotava yhä enemmän ja enemmän, kunnes tullaan siihen vaiheeseen, että jo yksi olut-pullollinen riittää humaltumiseen.

Suosittelen juomista, mutta myös merkin vaihtamista "isoon tuoppiin olemisen iloa". Se on terveellistä, siinä on elämän maku. "Ilo ilman alkoholia on teeskentelyä" on väärässä järjestyksessä, alkoholi ilman iloa on teeskentelyä. Sitä ei välttämättä tarvita, mutta se ei ole täysin poissuljettuakaan - itsessään alkoholissa ja muissa nautinnoissa  ei ole mitään vikaa, kun pohjina on tuoppi olemisen iloa.

Olen työskennellyt päihdeongelmaisten parissa. Päihdeongelma ei katso sosiaalista asemaa, juoppoja löytyy jokaisesta yhteiskuntaluokasta ja kun juominen jatkuu patologisena vuosikymmeniä, ollaan siinä pisteessä ettei näitä luokkia enää ole. On vain juoppoja, jotka ovat saman katon alla. Juoppoja, joilla on vain yksi rakastettu -  Kuningas alkoholi. Se on kaikkien näiden miesten ja naisten hallitsija.

Yksi mielenkiintoinen yhtälö minulle on näistä päihdetyövuosista auennut; prosenttuaalisesti yllättävän paljon juopoista, tai voisi sanoa langenneista, omaa huippu-urheilutaustan. Pitää olla paras, ja jos se ei onnistu, pitää tuntea itsensä parhaaksi. Hyvät ihmiset ovat langenneet paremmuuden ansaan.

Juopontietä kulkevilla on usein kenties myös muista poiketen suurempaa taipumusta herkkyyteen ja taiteellisuuteen, mutta myös masentuneisuuteen. Masentuneisuus voi olla juomisen syy tai seurausta, usein se on yhdistelmä kumpaakin. Tarpeeksi kun juo, saattaa ahdistus jossain vaiheessa helpottaa, siis jos sattuu kuulumaan ryhmään joka on vielä hengissä.

Alkoholidementiakin armahtaa, kun ajattelu ei enää suju. Lähimuisti on mennyt ja menneisyydestä on vain humaltuneita muistikuvia. Silloin juoppo on tavoittanut juopon valaistumisen, jolloin maailma ei enää tavoita. Selvennykseksi, on myös muitakin valaistumisia ja valaistumiseen johtavia teitä. 'Aito' valaistuminen ei kuitenkaan perustu ulkoiseen, se tulee sisältä.

Paljon muutosvoimaa hyvyyteen menetetään alkoholin kautta, sillä nämä herkät ja täydellisyyttä tavoittelevat ihmiset ovat yhteiskunnalle riippakiviä. Harvat saavuttavat tekemisessään silloin "Bukowski"-asteen, jolla elättäisi itsensä ja olisi tuottava tekijä yhteiskunnan silmissä. Näin ei tarvitsisi olla, sillä juomalla "ei mitään" pääsee baariin, jossa on mahdollista juoda tuoppi olemisen iloa. Aivot voi laittaa narikkaan, ja ottaa mukaansa kun tuoppi on tyhjä. Sisäinen tyhjyys muuntuu täyteydeksi, jolloin juomisenhimoa ei enää ole. On vain jano, silloin kun janottaa. 

"Elämä on parasta huumetta". Sieltä kumpuaa humala, jossa ei ole krapulaa ja jossa tuoppi on aina täynnä olemisen iloa. *_*