Efferentti ja afferentti

Muistiini palautui hetki, kun olin noin kymmenvuotias. Hetken palautti tuoksu, sitä ei palauttanut muisteleminen. Muistan tarkkaan, mitä tuossa hetkessä 36 vuotta sitten tapahtui. Nenäni toimii vielä. *_*

Sanotaan, että hajuaisti on kaikista aisteistamme paras muistamaan ja palauttamaan muistoja esiin. Mutta entäpä silloin, jos sinulla ei ole hajuaistia? Niitäkin ihmisiä on. Onko silloin jokin muu aisti terävöityneempi kuin keskimäärin? Onko aisteilla vakio maksimiteho? Turhan höpinää, aistien hevosvoimat.

Hajut ja tuoksut voivat viedä mielisairaalaan, näin kävi yhdelle potilaalle toimiessani mielisairaanhoitajana 80-luvun lopulla. Eräällä miehellä oli hajuharha, hänen hajuaistinsa oli äärettömän herkkä. Hänelle siis saattoi tahtomattaan haistatella, sillä hän haistoi omien puheittensa mukaan hyvän ja pahan. Hajujen sävyjä hän ei voinut kuvantaa muuta kuin subjektiivisella tasolla, hän ei voinut "näyttää" muille näitä aistimuksiaan. Kuvailu ja kuvantaminen ovat eri asioita, uskottavuutta ajatellen. Yhtä kaikki, se oli hänelle täyttä totta. 

Tämä subjektiivinen aistikokemus, jota aistiharhaksi kutsuttiin, määritteli paljolti hänen tekemisiään. Oli paikkoja jonne hän ei kertakaikkiaan voinut mennä, pahoja paikkoja. Hajuaisti määritteli hänen reviirinsä, hieman samoin kuin eläimillä. 

Hajuaisti on yhteydessä makuaistiin, sen voi todentaa helposti. Kun sinulla on nuha, et maista ruokien makua niin hyvin. Jos laitat sieraimesi tukkoon pyykkipojalla ja haukkaat ruokaa, voit todentaa tämän asian seuraavalla aterialla. Etusormi ja peukalokin riittävät, jos pyykkipojat ovat töissä tai vapaalla. Mikään ei maistu miltään, maku- ja hajuaistilla on siis yhteys toisiinsa. 

Aistit ovat atrimia, niillä saamme yhteyden ulkoiseen aistiravintoon. Se miten tämän ravinnon pureskelemme vaikuttaa hyvinvointiimme, aistitkin voivat saada ilmavaivoja.

Kaikissa aisteissamme on efferentit ja afferentit hermosyyt, vievät ja tuovat "kaapelit". Ihminen ei tiedä paljoakaan majapaikastaan, omasta kehostaan ja aivoistaan. Ihminen on mielenkiintoinen tarkkailukohde, joka avaa ihmetyksen elämän uskomattomasta monimuotoisuudesta.

Täydellistä "suunnittelua", sitä me olemme.