Juice Leskisen "Syksyn sävelessä" ei puhuta syyskuusta, vain elokuu ja lokakuu mainitaan. Siitä huolimatta se tulee näin syyskuussa ajatuksiini, toisaalta se on yksi minun suosikkikappaleista.
Syksyn sävel, vaikka ko. kappaleessa ei suoranaisesti ole tätä perusrytmiä jota sadepisarat rytmittävät, tuo mieleen vesisateen ja vesipisaroiden soittaman konsertin. On todella jännä kuunnella tuota perusrytmiä, josta kasvaa kaikki musiikki. Olet kuullut vesipisaroiden soitantaa, mutta oletko todella kuunnellut?
On upeaa, kun vesipisarat tippuvat, vaikkapa vesirännistä ja niiden tahti on muuttuva. On nopeita jaksoja, välissä pari hidasta ja kappaleessa on selkeä toistuvuus. Kutsun tuota luonnon perusrytmiksi, sitä voi kuunnella myös talvella esim. saunankiukaan toimiessa instrumenttina. Lämpö on kapellimestari ja vesi soittaa itse itseään molekyylien hajotessa epäjärjestyksessä vesihöyrynä iholle. Ja kaikki on järjestyksessä.
Nyt, kun on syksy tästä konsertoinnista voi nauttia. Siihen voi lähteä mukaan koko olemuksen toimiessa yleisönä tälle loistavalle sinfonialle. Tulitikkuaski käteen, sillä se on hieno instrumentti ja voit osallistua tämän konsertin soittoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti