Aistihavaintojen maailma

Ajan, muutoksen, alkujen ja loppujen maailma. Se on syntymän ja kuoleman maailma, jossa uskotaan puutteeseen, menetykseen, erillisyyteen ja kuolemaan. Se on toiminnassaan tasapainoton ja tulkinnoissaan epätarkka. (Ihmeiden oppikurssi)

Todellinen tieto

Tieto on totuus, joka noudattaa Rakkauden lakia. Tieto löytyy sisäisestä itsestämme ja se on oppimisen yläpuolella, koska se on ajan ja tapahtumien yläpuolella. Sillä ei ole alkua eikä loppua, ei vastakohtaa. Se pelkästään on. (Ihmeiden oppikurssi)

Kirjailijan kynästä

"Tunnen välisti olevani hiukan enemmän kuin ihminen - ja sehän, ihminen, meidän täytyisi voittaa itsessämme: hänen vakavuutensa, heikkoutensa! Tai tunnen olevani vähemmän kuin ihminen: ajatuksetonta, mutta elävää luontoa." (Joel Lehtonen,  27.1.1881 - 20.11.1934).

Anorektikko

Keski-ikäinen anoretikko-nainen, painoi tavatessamme 37 kg. Paino alkoi tippua, kun suhde miesystävään kariutui. Vuonna 1989 hän teki päätöksen ettei enää halunnut elää. Hänet löydettiin kylpyammeesta, ranteet olivat auki - ranskalainen itsemurha. Muistan hänen sanoneen: "Niin kauan kun on rahaa on rakkautta, mutta kun rahat loppuvat lentää rakkaus ikkunasta ulos." Voi kuinka olisinkaan halunnut häntä auttaa, tässä hetkessä, silloin minulla ei ollut antaa kuin teetä ja sympatiaa sekä hieman maitoa.

Tutustuin tuohon naiseen hänen ollessaan avo-osastohoidossa, olin nuori mielisairaanhoitaja. Muistan miten nainen suuttui, kun yövuorossa aamuyöllä keitin hänelle maitoa ja lisäsin voinapin tuohon keitokseen. Jälkeenpäin olen tästä noloissani, miten aliarvioinkaan häntä. Aivan kuin se olisi ollut rasvanpuute, joka oli perimmäisin syy hänen laihuuteensa. Perimmäinen syy oli peilikuva, joka jostain kumman syystä ei vastannut kuvaa siitä naisesta joka hän hänen omissa silmissään oli. Hän tunnisti henkilön, joka hän ei halunnut olla. Hänellä oli käytössään peilitalon silmät, kumpa olisin pystynyt antamaan hänelle tuolloin uuden näkökulman omaan itseen. Itsensä tarkkailu on joskus pettävää, varsinkin jos ulkoinen on tärkeämpää kuin sisäinen.

Apinoimalla läsnäoloon

Jokainen on varmaan joskus ollut tilanteessa, jossa on matkinut toista tai toinen on matkinut sinua. Matkimalla matkinut, tehnyt saman ilmeen kuin toinenkin, toistanut toisen lauseen, vaihtanut asentonsa samaksi kuin toinenkin, maiskuttanut jos toinen on maiskuttanut jne.. Se on ärsyttänyt ja johtanut siihen, että toinen on kieltänyt matkimisen.

Mitä voisikaan olla tietoinen matkiminen, jossa yhteisestä sopimuksesta määritellään kumpi matkii ensin ja sitten vaihdettaisiin rooleja. Matkimisleikki, kun siitä poistettaisiin sopimuksella kielteisyys, toisi ihmiset toinen toistaan lähemmäksi. Päästäisiin samaan rytmiin, miltä tuo tuntuisi? Sitä voisi kokeilla, sillä silloin kuin matkitaan oma ajattelu saa aivan erilaisen tason. Ajattelet ja teet kuten toinenkin tekee, konkreettiseti samoja asioita. Olet mukana toisen rytmissä, olet sitä kautta mukana toisen elämässä.

Harjoitusta voi helpottaa siten, että seuraavaksi et konkreettisesti matki, vaan annatkin ainoastaan täyden huomiosi toiselle. Huomiot toisen täydellisesti ilman, että lisäät siihen omia ajatuksiasi. Puhdas havainnointi ja mielenkiinto mitä toinen tekee tai sanoo, vuoronvaihto tapahtuu luonnollisesti aktiivista passiiviin vaikkapa keskustelussa. Mukava läsnäololeikki, josta kumpuaa olemisen iloa.

Hyperbola

Tämänpäivän Helsingin Sanomissa on kirjoitus monikielisyyden eduista. Siinä on mielenkiintoinen väite siitä, että monikielinen dementoituu neljä vuotta myöhemmin kuin yksikielinen! 

Mihinkähän tukimukseen tuo tieto perustuu, kun en oikein ymmärrä miten tuon väitteen voisi todistaa oikeaksi. Niin, tietenkin jos elät ensin elämäsi yksikielisenä ja sitten kaksikielisenä... silloin se voisi olla mahdollista. 

Suomessa ei ole pelkoa aikaisesta dementoitumisesta, sillä peruskolutukseen kuuluu  suomen lisäksi ainakin toistaiseksi ruotsi ja kolmantena kielenä englanti. Alumiiniastiatkin ovat melko harvinaisia, ainoa miinus on tupakoinnin väheneminen. Tupakointi kuulemma ehkäisee dementiaa, näin muistan jostain joskus lukeneeni. Mitenkähän tämän väitteen voisi sitten todistaa oikeaksi? Niin, tietenkin jos elät ensin.... *_*

Rakastuminen

Rakastuminen on egon rakkautta, mutta siinäkin on heijastus sisäisestä tietoisuudesta. Heijastus siitä, että rakkauden voima on valtava ja tunne kuolemattomuudesta on käsinkosketeltava. Koko olemuksesi muuttuu, kun rakastut toiseen ihmiseen. Kireäkin ihminen sulaa, kun tapaa toisen johon rakastuu, hymyssä ei ole jännitystä eikä liikkeissä ole jäykkyyttä. Rakastuessa on kuin sulaa voita, sukat pyörii jalassa. 

Rakastuminen menettää voimaansa kuitenkin omistamisen kautta, halutaan omistaa toinen. Halutaan saada toinen osaksi itseä, tilanne on toinen jos olet löytänyt sisäisen itsesi. Haluat omistautua, et omistaa. Silloin kun löydät sisäisen itsesi ja sieltä virtaavan tietoisuuden Rakkaus muuttaa muotoaan. Rakkaudesta tulee kokonaisuus, jolla ei ole vastakohtaa. Rakastat kaikkea, mutta kaikki eivät rakasta sinua. Ihmiselle, jolla on hyvin vahva ego olet myrkkyä josta on päästävä eroon. Ego ei kestä läsnäolon voimaa, sillä silloin egoa ei voi olla.

Maharishi Mahesh Yogi

Maharishi puhuu samoista asioista kuin hetkismissäkin puhutaan, tosin hän kutsui sitä transsendenttiseksi meditaatioksi.  

Kuka hän oli?

"Maharishi Mahesh Yogi (12. tammikuuta 1918 Intia – 5. helmikuuta 2008 Vlodrop, Alankomaat) oli intialainen ajattelija, joka kehitti transsendenttisen meditaation tekniikan. Hän on julkaissut aiheesta lukuisia kirjoja, ja hänen oppinsa tulivat maailmanlaajuisesti suosituiksi." (Wikipedia).

Ylen uutisointia Maharishin kuolemasta:

http://www.yle.fi/uutiset/kulttuuri/2008/02/meditaatioguru_maharishi_mahes_yogi_on_kuollut_278381.html

TM- tekniikka

"Transsendenttisen Meditaation tekniikka antaa mielesi asettua sisäänpäin ja saat kokemuksen ajatusten alkulähteestä, tietoisuuden hiljaisimmasta ja rauhallisimmasta tasosta, joka on sisin Itsesi."

http://meditaatio.org/ 

Sade

Kun pisara sulautuu mereen, se vaikuttaa mereen reunoja myöden. Vaikutusta tuskin huomaa, mutta jos pisaroita on miljardeja  se ei jää huomaamatta. Vaikutukset näkyvät muotomaailmassa, kun sisäinen hiljaisuus sataa kauttamme tähän maailmaan.

Tarkkaillen pintaa syvemmälle

Ego tarkkailee itseään ajatusten kautta, mielen toimiessa moottorina. Silloin jokainen uskomus jonka muodostat itsestäsi onkin osa entistäkin vahvempaa egoa. Tunnet tuntevasi itsesi, vaikka se onkin vain ajattelun muotouttama harhakuva ulkoisesta ja muokatusta itsestäsi. Jotain puuttuu.

Itsetuntemusta arvostetaan korkealle tässä maailmassa. Tunnistat omat vahvuutesi ja heikkoutesi, pyrit muuntamaan itseäsi ihanneminän suuntaan. Onko se vapaata olemista, vai onko siinä kahleet? Mielesi on jatkuvassa ylirasitustilassa muokatessaan sinua sellaiseksi kuin sinun pitäisi olla. Kärsimys on jatkuvana seuralaisena, sillä itsetuntemus on vain pinnan tuntemista. Syvyys siitä kuka todella olet jää vastausta vaille.

"Tarkkailija", joka jokaisesta meistä löytyy, ei muodosta uskomuksia eikä ajatuksia. Tarkkailija on ajatuksia vailla ja tarkkailee vain silloin, kun mielesi on hiljaa. Egon kautta tulee kuitenkin pintaan ajatuksia, mutta tarkkailija vain tarkkailee. Mieli on sen alkuperäisessä käyttötarkoituksessa, tietoisuuden työkaluna. Mieli tekee havaintoja siitä, kuka et ole. Kyse on ulkopuolisesta tietoisuudesta, siitä kuka todella olet. Tarkkailussa ei ole tuomitsemista, vastarintaa eikä kiintymistä, se on vapaata havainnointia siitä kuka uskot olevasi. Tarkkailussa ei analysoida mennyttä, eikä visioida tulevaa. Tarkkailu tapahtuu tässä ja nyt.

Kun tulet tietoiseksi egostasi, tulet tietoiseksi siitä kuka et ole. Kukaan ei voi kertoa sinulle kuka sinä pohjimmiltasi olet, mutta tarkkailija tuo sinuun "minä olen"-tietoisuuden. Sinussa aukeaa olemisen ydin, joka yhdistää ulkoisen sisäiseen. Itsetuntemus on silloin syvyyttä, johon pintakin kuuluu.

Rakkauden liekki

Hän ei vilkuile taaksensa,

koska tietää jättävänsä 

jälkeensä vain tuhkaa. 

Tuhkasta nousee uutta elämää, 

elämää jossa hän astelee. 

Hedelmällinen tämä hetki, 

elävän läsnäolon voima. 

Rakkauden liekkinä roihuten, 

hän hyväksyy ehdoitta tämänhetkisen, 

ja näkee todellisen hetken.

Myyntiedustajan taskulamppu

Mies katsoo valokuvaa vaimostaan, se on kulkenut Suomea ristiin ja rastiin jo 30 vuotta. Kuva on ajansaatossa haalistunut, murtunutkin osittain. Se on tutustunut monien hotellien yöpöytiin, sillä siinä on sen paikka jos ikävä yllättää, niin siinä se on. Vieressä, aina. Kuva herättää ikävään virvoitusta ja luo tarkoitusta kiertolaisen elämään. Se on kuin kuun valo, joka lainaa valonsa auringolta jotta yölläkin olisi valoisaa. Siinä on voimaa, jonka kautta jaksaa vielä pari päivää yössä, myyntiedustajan työssä.

Niin. Valokuva kehittää valoa ja valoisia ajatuksia. Se edustaa paljoa edustajalle, jolle se on annettu. Valokuvan takana on tämänhetkisyyden voima, se on vangittuna kuvaan. Kuvan henkilö ei koskaan vanhene, mutta itse kuva ajansaatossa katoaa. Aste asteelta se menettää värinsä, aste asteelta siihen tulee ryppyjä. Kunnes tulee aika, jolloin kuvaa ei enää ole. On vain elämä, joka ei koskaan häviä. On vain ikuisuus ja tämä hetki.

Ystävyys

Ystävyydessä luottamus ja hyvyys ovat ne piirteet, jotka piirtyvät ystävyyden kasvoille ja antavat sille olemassaolon ja ilon.

Kun ystävä on aidosti kiinnostunut mitä sinulle kuuluu ja kun hän kertoo sinulle elämästään ja haluaa kuulla sinun elämästäsi, se on rakkautta. Se, että olette tietoisia toisistanne ja siitä, että olette yhtä ja samaa elämää antavat ystävyydelle muodon. Ystävä tietää ystävänsä edustavan pohjimmiltaan samoja asioita kuin sinäkin, hänen sydämensä lyö samaan tahtiin ja hypähtää välilyönnin silloin kun sinunkin sydämesi hypähtää. Teillä on sama tahti, sillä soitatte samaa kappaletta jota elämä ympärillänne tanssii.

Ystävä, kun sen löytää on kultaakin arvokkaampaa. Ystävä, kun sen menettää, olikin kissankultaa vain.

Raapustamisen lyhyt historia

Ensin piirrettiin hiekkaan, sitten raapustettiin luolan seiniin. Linnulta tippui sulka, ja siitä keksittiin kynä. Kirjoituskone... Nyt tietokone. Seuraavaksi varmaan yleistyy puhekynä, oiva idea vaikkapa Nokian puhelimeen...

Tärkeintä on kuitenkin, mitä suoltaa itsestään ulos. Välineellistynyt maailma, se ei kuitenkaan muuta sitä joka olet. Syvintä itseäsi ei kukaan välineistä, sillä se on jo täydellinen.

Samaistumis-empatiakyky

"Jokainen lapsi samaistuu leikeissään. Aikuisen tehtävänä on ohjata tuo synnynäinen taito myötäelämiseksi, muutoin maailmasta tulee liian raaka elettäväksi. Jokainen voi palauttaa samaistumis-empatiakykynsä, jonka menetti lapsuutensa jälkeen. Kaikki oliot haluavat olla onnellisia, tämä mahdollistuu empatian ja myötäelämisen tuomassa ymmärryksessä ja rauhassa."

Kyse on läsnäolon voimasta, tämänhetkisyyden tuomasta tietoisuudesta.

http://muutoksenblogi.blogspot.com/2011/01/kriisialueen-empatian-opetus.html

Sisäinen vapaus

Vankiloita on monenlaisia. Yksi tämänpäivän vankila on lääketieteen luoma diagnoosijärjestelmä, jonka mukaisesti ihmistä aletaan luokitella tai hän itse luokittelee itsensä diagnoosinsa kautta. Ego saa ravintoa, kun egoon liitetään jotain "arvokasta", joka saa minun olemaan jotain erityistä. 

Kuvitellaan vaikkapa Einoa, joka saa diagnoosin vaikkapa korkeasta verenpaineesta. Kun Eino esitteli ennen itsensä Einoksi, nyt hän esittelee itsensä Einoksi jolla on korkea verenpaine. Vankiloita on siis paljon sellaisia jotka itse itsellemme luomme. Yksi on tuo diagnoosivankila. Näitä asioita kannattaa joskus jokaisen miettiä, olemmeko todella vapaita vai elämmekö omassa vankilassamme vai vankilassa jonka yhteiskunta on henkilökohtaisesti meille varannut? Olemmeko vankeja vai tiedostammeko vapautemme?

Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki, kirjoitti Hellaakoski aikoinaan.

Sopeutuminen

Ihminen edustaa sopeutumisen huippua. Luen kirjaa, joka kertoo poliittisen vangin tarinaa toisen maailmansodan aikana. Ulkoinen vapaus voidaan sinulta riistää, mutta sisäistä vapautta ei koskaan. Sinä olet niin vapaa kuin sielusi on, kun se on. Helpottaa paljon, kun vapautesi on sinun henkilökohtaista omaisuutta. Silloin sopeutuminen on merkkejä siitä, miten elät kulloisessakin elämäntilanteessa - ei muuta.

"Mies sijoitetaan vankikoppiin, yksinäiseen koppiin, suljetaan sinne ehkä koko jäljellä olevan elämän ajaksi. Mitä hän ensimmäiseksi tekee? Alkaa sopeutua."(s.30).

Poliittisen vangin päiväkirja

Korkein oikeus tuomitsi kesällä 1941 luutnatti Arvo Turtiaisen kolmeksi vuodeksi kuudeksi kuukaudeksi kuritushuoneeseen - hän kieltäytyi osallistumasta Neuvostoliittoa vastaan käytävään sotaan. Ihminen 503/42 on vangin päiväkirja, salaa kirjoitettu. (Kirjan takakannesta lainattu teksti).

Elämä on ikuinen

Katsoin viikatemiehen kanssa kehystettyä, lasitettua maailmankarttaa. Sormeni oli etelässä taulun vasemmassa alalaidassa, viikatemiehen sormi oli oikealla ylälaidassa. Yht'äkkiä lasiin tuli railo, etelästä pohjoiseen aukesi railo tuo. Minun ja viikatemiehen kosketus sen sai aikaan, maailma jakautui. Toinen puoli oli minun ja toinen viikatemiehen. Ystävyytemme on solmittu lasivalalla, olemme kumpikin omalla tontillamme. Maailmamme on jaettu kahtia, on maailma jossa on kuolema ja maailma jossa kuolemaa ei ole. Kumpikin tiedämme sen. Elämä on ikuinen.

Proverbs chapter 17/1

"Better a dry crust with peace and quiet than a house full of feasting with strife."

"Parempi leipäkannikka ja rauha kuin juhlapidot ja riita."

Lamppu päällä

Relatiivisesti ajatellen aurinko nousee aamulla ja laskee illalla, tämä on totuus johon olemme tottuneet ja joka on meidän havaintomaailmamme sisällä. Absoluuttisesti tämä on vale, sillä jos olisit avaruudessa ja tarkastelisit tätä ilmiötä se olisi aivan toisenlainen. Aurinko ei silloin nouse eikä laske, se paistaa yhtäjaksoisesti. Aurinko paistaa hetkismissäkin, aina.

Nytnytnyt

Kaikki tapahtuu nyt. Kaikki mitä on tapahtunut ja tulee tapahtumaan tapahtuu nyt. Kaikki tapahtuu psykologisen ajan ulkopuolella, nyt. Nykyhetkessä on kiinnikkeet menneeseen ja tulevaan, tässä hetkessä on ikuisuus...*_*

Viestit kehollesi

Jokainen negatiivinen emootio, jota et kohtaa kasvotusten jättää jälkeensä tuskaa ja kärsimystä. Emootio, kehollesi mielesi lähettämä tunne pitää kohdata ilman arvostelua ja tuomitsemista. Sellaisena kuin se on. Silloin kärsimys alkaa vähenemään, kunnes sitä ei enää ole. Emootioita on aina vähemmän ja vähemmän, ole tietoinen mitä kehossasi tapahtuu. Silloin olet. Silloin minä on.

Tekeminen ilman egoa

Jokainen on kokenut hetkiä, jolloin tekeminen on vapaata egosta. Silloin tekemiseen virtaa olemisen iloa, tekemisen riemua. He, jotka ovat erityisen hyviä jossakin mitä tekevät kokevat tekemisestä virtaavan ilon useimmin kuin ne, jotka eivät syystä tai toisesta ole omaa erityislahjakkuuttaan löytäneet. 

Silloin, kun olet löytänyt erityislahjasi tekemisestä tulee henkinen harjoitus, joskus jotkut ovat onnellisia kun se löytyy leipätyön kautta. Silloin sinua voidaan pitää työnarkomaanina, mutta ei tajuta sitä että olet koukussa juurikin siihen mikä ei ole sinulle vahingollista - päinvastoin. Normaali, yksityinen elämä voi tuntua silloin harmaalta. Läsnäolo ja olemisen ilo eivät seuraa tuolloin töistä kotiin, mutta ihmiset joilla on jo kontakti läsnäoloon ja olemisen iloon työnsä kautta, heillä on jo tietoisuus siitä mitä eläminen oikeasti tarkoittaa. Ollaan askeleen päässä kokonaismuutoksessa, jossa 'minä olen' - ikuisesti. Mitä hienosäätöä vielä tarvitaan?

Sen oivaltaminen, että on tärkeämpää miten tekee kuin se mitä tekee avaa olemisen ilon kaikkeen mitä teet. Kun miten on ensin, olet löytänyt olemisen ilon kaikkeen mitä teet. Mieti siis niitä hetkiä, jolloin nautit tekemisestä. Mitä erityistä sieltä löytyy, sellaista joka saa nautinnon virtaamaan tekemiseen ja olemiseen. Kaava on siirrettävissä kaikkeen mitä teet, kun löydät kaavan miten teet.*_*

Sotkanpesä

Huonekaluissa on tarina, silloin kun ne ovat olleet käytössä. Naarmu siellä, naarmu täällä. Niissä on ajantuoma henki, niiden kauneus on monikerroksellinen. 

Jokin kohta huonekalussa kertoo jostain toistuvasta huonekalun käyttötavasta tai jostain tietystä tapahtumasta tietyssä hetkessä. Vanhanajan huonekalut kestävät kymmeniä vuosia, enemmänkin kun niitä huolletaan ja niitä ajoittain entisöidään. Niissä ei ole lastulevyä, niiden sisus on kovaa puuta. Uusia laadukkaita huonekaluja toki myydään nykyäänkin, mutta ne maksavat paljon. Monesti vanha on kuitenkin aivan yhtä hyvä, parempikin, jos arvostaa huonekalujen henkeä. 

Ikeaan en mene, sillä Askokin sen jo tietää. Tietää, että iskusta voi huonolaatuinen esine rikkoontua. Ja matkan varrella on kolhuja, se on selvä. Silloin on hyvä panostaa laatuun, kun kerätään kotiin elävyyttä ja muistoja - sotkanpesät ovat erikseen.*_*

Elämänmielekkyyden tie

Yhteiskunnassamme on suuri hätä, mutta se on nyt suljettu koteihin. Ihmiset eivät soita sotatorvia kaduilla, he nuolevat haavojaan kotonaan. Onko sota ohi, kun haavoittuneita on niin paljon? Se, että kaikilla on koti on hyvä. Se, että kaikilla olisi elämä on vieläkin parempi. Ihmisen koti tulee olla korvien välissä ja usein se ei löydy kotoa, koska elämänmielekkyys puuttuu.

Ongelmaksi nykyhetken keskustelussa on muodostunut syrjäytynyt joukko, jolla on yksinäisyyttä ja usein myös päihde- ja mielenterveysongelmia. Miten heidät saisi pois kotoaan ja etsimään elämäänsä mielekkyyttä? Yksinäisten ja kadoksissa olevien joukko on suuri ja jotkut ovat yksinäisiä vaikka eivät ole yksin.

Tämänpäivän Aamulehti kirjoittaa, että Tampereella on tavoite ettei yksikään koditon olisi enää koditon vuoteen 2015 mennessä. On laskettu, että kun saadaan kodittomat pois kaduilta ja laitoksista niin yhteiskunnan kustannukset pienenevät. Puhutaan tuetusta asumisesta, siirtymisestä "normaaliin" asumismuotoon. Mutta mikä on normaalia sinulle ei ole normaalia kodittomalle ja/tai laitoksissa pitkään asuneelle. Normaalius käsitteenä on hyvin häilyvä käsite. Kaikki eivät keskiarvoon mahdu, vaikka osaltaan sitä edustavatkin. Toinen on normaali marginaalisesti ja toinen vain osana laskennallista tulosta. Kumpi on normaalimpaa? Missä onkaan ihminen?

Jokaisella olisi jotain annettavaa, kun annetaan mahdollisuus yhteisöllisyyteen. Sitten kun tavoitteenmukaisesti kaikilla on koti pitäisi meidän seuraavaksi huolehtia ihmisten elämänmielekkyydestä. Tulisi rakentaa kaikille avoimia viriketoimintakeskuksia, ei vain tietylle marginaalille tarkoitettuja tukipalveluita. Ihmiset pitää huomioida heidän omien tarpeittensa pohjalta, niin miehet kuin naiset, niin lapset ja nuoret kuin keski-ikäiset ja vanhuksetkin.  Viriketoiminnalle voisi keksiä toisen nimikkeen, sillä siinä on laitosmainen kaiku. Ihmiset saisivat nimetä "me-keskukset" sen mukaan, mikä tuntuisi hyvältä. 

Yksinäisyys on joskus hyvä, mutta yhteisöllisyyttä ihminen kaipaa. Ykseyttä toisten kanssa, sillä miten muutoin voi kokea olevansa samaa elämää kuin toinenkin? Elämänmielekkyys on tie itse elämään, lähimmäistä pitää Rakastaa... sillä niin peili kuvastaa kuin sinne kuvastetaan.

Impressio, auringonnousu

1872, Claude Monet

Ja hieman erilainen versio kirpputorilta...

Valaistunut Elämä

Se mahdollistuu vastarinnattomuuden, tuomitsemattomuuden ja kiintymättömyyden kolmiyhteyden kautta. Se on todellista vapautta. *_*

Vastarinnattomuuden valo

Kun et vastusta sitä "mikä on niin on", silloin sinussa on vastarinnattomuuden valo.

http://hetkismi.blogspot.com/2010/04/vastustus-ja-vastarinnattomuus.html

Kiintymättömyyden valo

Materiasta, ulkoisesta luopuminen. Kiintymättömyys ulkoiseen ja kiintymättömyys ajatuksiin, tietoon ja psykologiseen aikaan. Kiintymättömyys ajatusrakennelmiin, parisuhteeseen, irtaimistoon ja asuntoon. Kiintymättömyys kärsimykseen, vaatii kiintymisestä luopumista. Kuitenkin voit omistautua kaikelle, kun omistaminen ja haluaminen eivät ole sinussa mukana. Silloin sinulla on kaikki, silti sinulla ei ole mitään ja juurikin sen takia sinulla on kaikki. Koko maailma on sinun, omistatumisen kautta. Siinä on kiintymättömyyden valo.

http://hetkismi.blogspot.com/2010/05/kiintymattomyys.html 

Tuomitsemattomuuden valo

Jos antaa väärän ja valheellisen kuvan itsestään tai lähimmäisestään, silloin portti sisäiseen itseen maastoutuu muotojen maailman muotoihin. Silloin tekee elämästään maanpäällisen helvetin, ja läsnäolon voima jää kokemuspiirissämme vaikeasti tavoitettavaksi. Silloin on kytkenyt itsensä joka luulee olevansa varjoihin, koska teot eivät kestä totuuden valoa. 

Valossa olet yhtä sielusi kanssa, kuolemasta et sitä koskaan tule löytämään. Siksi on tärkeää pysyä totuudessa, jotta on mahdollista kätellä oma sisäinen itsensä. Olemisen ilossa on mahtavaa elää verrattuna kadotettuun elämään.*_*   

http://hetkismi.blogspot.com/2010/05/tuomitseminen-ja-tuomitsemattomuus.html 

Pääkallon paikka

Monta on golgattaa ollut 'golgatan' jälkeen. Kärsimyksen jälkeen kärsimystä, aina toinen toistaan helpompia - siis silloin, kun kärsimyksen viesti on ymmärretty ja jalostunut. Jokainen golgatta on pääkallon paikka, uuden aloittamisen mahdollisuus. Aina hieman pienempänä, jalostuneempana toivottavasti jalommaksi. Jokainen golgatta tukee toinen toistaan matkalla syvimpään itseemme, pienempään egoon. Ja kärsimystä ei enää ole. On vain olemisen ilo.

Se on aina

Elämäntilanne ja vuoden vaihtuminen, niissä on yhtäläisyyttä. Elämätilanteet vaihtuvat, vuodenajat ja vuodet vaihtuvat. Elämme jatkuvassa muutoksessa, koska muutos on elämän kannalta välttämätöntä. Jotain pitää loppua, että uusi voi alkaa. Emme voi jäädä menneeseen, toisaalta emme voi hypätä minkään ylikään. Ja kaikki tapahtuu tässä hetkessä, nyt. Mennyt on joskus tapahtunut tämänhetkisyydessä, tuleva tulee tapahtumaan tämänhetkisyydessä. Ikuinen tämä hetki, se ei muutu. Se on aina.

Uudenvuodenpuhe

Suvaitsemattomuus oli presidentti Tarja Halosen teemana hänen uudenvuodenpuheessaan, aiheen innoittamana päätin kirjoittaa tuosta pari riviä. 

Niin, ollaan sitten suvaitsevaisia tai suvaitsemattomia on sanat negaatioita täynnä. Kun suvaitaan ollaan ylpistyneitä ja kun ollaan suvaitsemattomia ollaan itsekkäitä. Kumpikaan ei mairittele sanoina, paradoksaalisesti olemalla suvaitsemattomia ollaan kenties jo hieman asiaan perehdytty. Kenties siinä on enemmän hyväksyntää kuin suvaitsevaisuudessa? Hyväksytään ajatus, että ollaan itsekkäitä eikä tekopyhiä. Sanotaan asiat niin kuin ne näyttäytyvät, kenties ollaan lähempänä itsetuntemusta kuin arvataankaan? Suvaitsemisessa saattaa olla pohjalla enemmän välinpitämättömyyttä toista ihmistä kohtaan kuin suvaitsemattomuudessa. Mielenkiintoista pohtia tätä asiaa hieman eri vinkkelistä, kaikki ei välttämättä ole niin kuin äkkiseltään luulisi.

Suvaitsemattomuudessa piilee kuitenkin vaara, jos jostain ei päästä eroon, niin silloin ollaan valmiita käyttämään äärikeinoja. Ihminen etsii ajatustensa kautta vaihtoehtoja, joilla saa asian ratkaistua. Hän muuttaa tilanteen sellaiseksi, että se on tyydyttävämpi häntä itseään ajatellen. Tästä Halonen varmaan halusi meitä varoittaa, empaattisuutta hän peräänkuuluttaa. Demokratiassa on varjopuolensa, suvaitsemattomuus on yksi näitä lieveilmiöitä.

Niin, suvaitsemattomuus johtaa äärikeinoihin. Se on perussuomalainen totuus, totuus jonka muuttamiseen tarvitaan tietoisuutta. Yksi keino on miettiä suvaitsevaisuutta ja suvaitsemattomuutta siitä näkökulmasta, että onko kumpikaan niistä parempi toistaan?

Elämän pitää perustua hyvyyteen, ei kilpailuun ja paremmuuteen. Ihmisen pitäisi kilpailla ainoastaan hyvyydestä, eikä heitellä kivillä niitä jotka ovat heikompia vahvuudessaan tai vahvempia heikkoudessaan. Sillä päästäisiin eroon koko sanaparista suvaitsevaisuus - suvaitsemattomuus. *_*

Turvallisuudentunteen lähteellä pelko

Turvallisuuden juuret, missä ne kasvavat?

Millaisessa maaperässä juuret ovat?
Pinnalla vai syvällä?
Mullassa vai hiekassa?
Kosteassa vai kuivassa?

Kumpi tuo turvaa sinulle?

Puukollinen vai puukoton?
Lukollinen vai lukoton?
Pelokas vai peloton?
Suljettu vai avoin?
Vahvuus vai heikkous?
Raja vai rajattomuus?
Ymmärrys vai oivallus?

Tunnistus

Elämän tunnistaminen lähimäisessäsi rakkaudellisesti mahdollistuu, kun vuorovaikutuksessa yksilön erillisyys katoaa ja olemisesta kasvaa ykseyden kukka. Läsnäolon voiman kautta avautuvat kukan terälehdet, joissa itse elämä on. Silloin epäoleellinen paljastuu, epäaito kristalisoituu. Jotta harha voidaan tunnistaa, pitää siirtyä ristin pisteeseen, vaakatason ja pystysuoran risteykseen. Psykologisen ajan ja ikuisen tämänhetkisyyden kohtauspaikkaan, sinne missä läsnäolo ja voima on. Siellä missä on muoto ja muodottomuus, siinä on tunnistuksen paikka. 

Sulautua toisen olemukseen, tuntea ja reagoida samoin. Muodostaa yhteys, kaivaa salaisuudet esiin. Toiveet ja haaveet, menneisyyden aaveet ja katkeruus. Sukkuloida toisessa. Tunnistaa minut, jotta voit olla itsesi kanssa sinut. *_*

Rakkaudellinen varmennus

Tässä maailmassa kysellään usein varmentajaa, takaajaa siitä kuka olet. Voiko sinuun luottaa, onko sinulla maksukykyä? Kuka sinä oikein olet? Pinnallisuus ja sen tunteminen, se on tämän maailman  varmennus - ei siis  todellisesti tunneta itseä eikä kaveria. Ollaan erillisiä, vaikka edustetaan aivan samaa elämää. Ei mennä pintaa syvemmälle, vaikka se on niin helppoa. Helppoa ja todellista olla tässä hetkessä, nyt.

Mitä onkaan aito itseluottamus/luottamus, joka ei tarvitse ulkoista varmennusta?  Mistä se kumpuaa? Se kumpuaa sinusta, kun uskot sisäiseen itseesi. Itseluottamus, jotta se voisi syntyä ja tuoda maailmaasi hyvyyttä vaatii minätuntemusta.  Minäänsä et löydä kuin tästä ja nyt. Takaajaa ei ole jos et tunnista minääsi, silloin maailmasi on vajaa koska sitä ei todellisuudessa ole. Silloin todellisuus onkin pelkoja, negatiivisia tunteita ja epävarmuutta. Silloin kun et ole, et ole löytänyt elämääsi. Silloin kun elämä ei ole, on kuolema.

Tarkkaillen omaa itseä, löydät itsestäsi piirteitä joita et muutoin tunnista. Näet ulkopuolisen roolihahmon, joka suorittaa rooliansa. Monesti rooli on koominen, varsinkin kun suoritusta ei puolustele. Tarkkailijana voit nauraa omalle itsellesi, roolisuorituksellesi. Tarkkailijan takaa kuuluu hyväntahtoinen nauru jossa tietoisuus hyväksyy Sinut. Se on Rakkaudellinen varmennus.*_*