Tarkkaillen pintaa syvemmälle

Ego tarkkailee itseään ajatusten kautta, mielen toimiessa moottorina. Silloin jokainen uskomus jonka muodostat itsestäsi onkin osa entistäkin vahvempaa egoa. Tunnet tuntevasi itsesi, vaikka se onkin vain ajattelun muotouttama harhakuva ulkoisesta ja muokatusta itsestäsi. Jotain puuttuu.

Itsetuntemusta arvostetaan korkealle tässä maailmassa. Tunnistat omat vahvuutesi ja heikkoutesi, pyrit muuntamaan itseäsi ihanneminän suuntaan. Onko se vapaata olemista, vai onko siinä kahleet? Mielesi on jatkuvassa ylirasitustilassa muokatessaan sinua sellaiseksi kuin sinun pitäisi olla. Kärsimys on jatkuvana seuralaisena, sillä itsetuntemus on vain pinnan tuntemista. Syvyys siitä kuka todella olet jää vastausta vaille.

"Tarkkailija", joka jokaisesta meistä löytyy, ei muodosta uskomuksia eikä ajatuksia. Tarkkailija on ajatuksia vailla ja tarkkailee vain silloin, kun mielesi on hiljaa. Egon kautta tulee kuitenkin pintaan ajatuksia, mutta tarkkailija vain tarkkailee. Mieli on sen alkuperäisessä käyttötarkoituksessa, tietoisuuden työkaluna. Mieli tekee havaintoja siitä, kuka et ole. Kyse on ulkopuolisesta tietoisuudesta, siitä kuka todella olet. Tarkkailussa ei ole tuomitsemista, vastarintaa eikä kiintymistä, se on vapaata havainnointia siitä kuka uskot olevasi. Tarkkailussa ei analysoida mennyttä, eikä visioida tulevaa. Tarkkailu tapahtuu tässä ja nyt.

Kun tulet tietoiseksi egostasi, tulet tietoiseksi siitä kuka et ole. Kukaan ei voi kertoa sinulle kuka sinä pohjimmiltasi olet, mutta tarkkailija tuo sinuun "minä olen"-tietoisuuden. Sinussa aukeaa olemisen ydin, joka yhdistää ulkoisen sisäiseen. Itsetuntemus on silloin syvyyttä, johon pintakin kuuluu.