Tässä maailmassa kysellään usein varmentajaa, takaajaa siitä kuka olet. Voiko sinuun luottaa, onko sinulla maksukykyä? Kuka sinä oikein olet? Pinnallisuus ja sen tunteminen, se on tämän maailman varmennus - ei siis todellisesti tunneta itseä eikä kaveria. Ollaan erillisiä, vaikka edustetaan aivan samaa elämää. Ei mennä pintaa syvemmälle, vaikka se on niin helppoa. Helppoa ja todellista olla tässä hetkessä, nyt.
Mitä onkaan aito itseluottamus/luottamus, joka ei tarvitse ulkoista varmennusta? Mistä se kumpuaa? Se kumpuaa sinusta, kun uskot sisäiseen itseesi. Itseluottamus, jotta se voisi syntyä ja tuoda maailmaasi hyvyyttä vaatii minätuntemusta. Minäänsä et löydä kuin tästä ja nyt. Takaajaa ei ole jos et tunnista minääsi, silloin maailmasi on vajaa koska sitä ei todellisuudessa ole. Silloin todellisuus onkin pelkoja, negatiivisia tunteita ja epävarmuutta. Silloin kun et ole, et ole löytänyt elämääsi. Silloin kun elämä ei ole, on kuolema.
Mitä onkaan aito itseluottamus/luottamus, joka ei tarvitse ulkoista varmennusta? Mistä se kumpuaa? Se kumpuaa sinusta, kun uskot sisäiseen itseesi. Itseluottamus, jotta se voisi syntyä ja tuoda maailmaasi hyvyyttä vaatii minätuntemusta. Minäänsä et löydä kuin tästä ja nyt. Takaajaa ei ole jos et tunnista minääsi, silloin maailmasi on vajaa koska sitä ei todellisuudessa ole. Silloin todellisuus onkin pelkoja, negatiivisia tunteita ja epävarmuutta. Silloin kun et ole, et ole löytänyt elämääsi. Silloin kun elämä ei ole, on kuolema.
Tarkkaillen omaa itseä, löydät itsestäsi piirteitä joita et muutoin tunnista. Näet ulkopuolisen roolihahmon, joka suorittaa rooliansa. Monesti rooli on koominen, varsinkin kun suoritusta ei puolustele. Tarkkailijana voit nauraa omalle itsellesi, roolisuorituksellesi. Tarkkailijan takaa kuuluu hyväntahtoinen nauru jossa tietoisuus hyväksyy Sinut. Se on Rakkaudellinen varmennus.*_*
Kiitos Kari, ja valoisaa vuotta 2011!
VastaaPoista