Jokainen on kokenut hetkiä, jolloin tekeminen on vapaata egosta. Silloin tekemiseen virtaa olemisen iloa, tekemisen riemua. He, jotka ovat erityisen hyviä jossakin mitä tekevät kokevat tekemisestä virtaavan ilon useimmin kuin ne, jotka eivät syystä tai toisesta ole omaa erityislahjakkuuttaan löytäneet.
Silloin, kun olet löytänyt erityislahjasi tekemisestä tulee henkinen harjoitus, joskus jotkut ovat onnellisia kun se löytyy leipätyön kautta. Silloin sinua voidaan pitää työnarkomaanina, mutta ei tajuta sitä että olet koukussa juurikin siihen mikä ei ole sinulle vahingollista - päinvastoin. Normaali, yksityinen elämä voi tuntua silloin harmaalta. Läsnäolo ja olemisen ilo eivät seuraa tuolloin töistä kotiin, mutta ihmiset joilla on jo kontakti läsnäoloon ja olemisen iloon työnsä kautta, heillä on jo tietoisuus siitä mitä eläminen oikeasti tarkoittaa. Ollaan askeleen päässä kokonaismuutoksessa, jossa 'minä olen' - ikuisesti. Mitä hienosäätöä vielä tarvitaan?
Sen oivaltaminen, että on tärkeämpää miten tekee kuin se mitä tekee avaa olemisen ilon kaikkeen mitä teet. Kun miten on ensin, olet löytänyt olemisen ilon kaikkeen mitä teet. Mieti siis niitä hetkiä, jolloin nautit tekemisestä. Mitä erityistä sieltä löytyy, sellaista joka saa nautinnon virtaamaan tekemiseen ja olemiseen. Kaava on siirrettävissä kaikkeen mitä teet, kun löydät kaavan miten teet.*_*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti