Missä taivas on?

Kaikki loppuu aikanaan tässä muotojen maailmassa. On kausia, jolloin olet päiväkodissa, jolloin olet koulussa, jolloin olet opiskelemassa, jolloin olet töissä, jolloin olet työtön, jolloin olet sairaana, jolloin olet eläkkeellä. On kausia, jolloin olet energinen, jolloin olet uupunut, jolloin olet tyytyväinen, jolloin olet valmis muutokseen ja jolloin olet muutosta vastaan. Kaiken mitä teet, pitäisi perustua täydelliseen hyväksyntään. "Mikä on niin on" muistuttaa täydellisestä hyväksynnästä.

Eihän kaikkea voi hyväksyä? Jos ei hyväksy, mitä sitten? Katkeruus alkaa nostamaan päätään, tyytymättömyys koputtaa olkapäätä ja nykyhetki onkin menneisyyttä ja tulevaa täynnä. Kohtalo ottaa roolin joka vie kärsimykseen, käsikirjoituksen kirjoitat itse.

"Mikä on niin on" on tässä hetkessä olevan läsnäolon voiman lähtökohta, se on  täysin neutraali toteamus tilanteesta. Jos et voi täydellisesti hyväksyä tilannetta sellaisena kun se on, silloin et hyväksy olemassa olevaa hetkeä. 

Voit nähdä epäkohdat, mutta voit silti hyväksyä tilanteen. Silloin hyväksyntä  antaa sinulle muutosvoiman muuttaa asioita sellaiseen muotoon joka muuntaa tilanteen erilaiseksi. Paradoksina, vaikka näet epäkohtia, täydellisen hyväksynnän kautta voit niihin halutessasi vaikuttaa. Silloin toimit valonkantajana tässä maailmassa, opastastat ilman että tuomitset.  Mitä teet, jos et voi tilannetta muuttaa, kenties voit lähteä tilanteesta pois? Mitä jos sekään ei ole mahdollista? Silloin jää jäljelle vain täydellinen hyväksyntä, "mikä on niin on",  koska ymmärrät oman rajoittuneisuutesi ulkoisen tilanteen ratkaisemiseksi. Täydellinen hyväksyntä tekee maailmasta paikan, jossa kukat ovat niityillä eivätkä kuki levälauttoina Itä-merellä.

Merkitykset muuttuvat sen mukaan mitä teemme täällä muotojen maailmassa. Kun valitsemme jonkun tien, suljemme toisen pois. Kaikella on tarkoitus, ja monesti tie vie meidät juuri siihen paikkaan, joka on meille tarkoitettu. Joillekin tie ei ole suora, joillekin se on monien teiden kautta kulkeva matka. Oleellista kuitenkin  matkallamme on olla tietoinen siitä, että olemme jo perillä. Matka jota kuljemme on psykologisessa ajassa tapahtuvaa liikettä. Olemme liikkeessä, mutta olemme kuitenkin jo perillä ikuisessa tämänhetkisyydessä - nyt.

Täydellinen hyväksyminen antaa tekemiselle nautinnon, joka muuttuu edetessään intohimoksi - olemisen ilon tekemiseksi. Taivas on jo täällä, olet keskellä sitä kun olet tässä ja nyt.

"Kivusta nautintoon on matkaa pelottavan vähän - jos edes sitäkään", Apulanta.

Minä olen Rakkaus, joka sinäkin olet

Rakkaus hymyilee hampaatonta hymyä ilman hampaita ja helmihampain. Rakkaus juoksee tuulen lailla ja kävelee tuntien jalkapohjiensa lämmön. Rakkaus hikoilee ja tuntee viilentyvän raikkauden ihollaan. Rakkaus kirjoittaa ja puhuu, rakkauden sanoin. Rakkaus on lempeä ja asettaa rajattomuuden rajan. Rakkaus maistaa makean ja suolan, maiskuttaa, ottaen ilmaa makurauhasten mausteeksi - ilmaa ruokaansa. Rakkaus juo mauttoman maukasta ja raikasta vettä, elämänvettä. Rakkaus nikkaa silmää, laskee leikkiä ja numeroita. Rakkaus halaa sitä joka päästää Rakkauden luokseen, Rakkaus ei pakota rakkauteen. Rakkaus iloitsee olemisesta, koska 'minä' on ja "mikä on niin on". 

Rakkaus on elämä, joka sinäkin olet. Rakkaus tuo antamisen ja vastaanottamisen sydämeen, Rakkaus sykkii sydämentahtiin tum ja viivaa. Rakkauden rajattomuus näkee, mikä on liikaa ja liian vähän. Rakkaus kuiskaa ja jylisee tietoisuutta, antaa hiljaisuudelle ja "ei-mitään" muodon. Rakkaus naksuttaa  sormiaan musiikintahtiin ja laulaa, rakkauden kielellä. 

Rakkaus on tuomitsemattomuutta, vastarinnattomuutta ja kiintymättömyyttä - myötätuntoa läsnäolevassa hetkessä. Rakkaudessa on kaikki ja kaikkeus, kun pysähdymme ikuiseen tähän hetkeen. 

Minä haluan vain läsnäoloa, en muuta. Minä olen Rakkaus, joka sinäkin olet.

Tiikerin puhelu Puhille

Tikru Tiikeri soittaa Nalle Puhille, jolla on jälleen hunajat lopussa. Tikru sanoo, että hunajaa voisi saada paljon enemmän kun tyytyisi vähempään. Nalle ei tätä heti tajua, vaan miettii että tämä on Tikrun yritys saada hänet pomppimaan kanssaan läheiseen yhden hehtaarin metsään murentamaan jos mitäkin. Tikru kuitenkin osaa vakuuttaa asian olevan juurikin niin kuin hän sanoo.

"Noh, kun pomppii ylös ja alas, silloin näkee maiseman ajoittain jopa pidemmälle kuin tämä metsä missä me ollaillaan. Metsän takana on vähemmän, tai ainakin paljon vähemmän, talleja ja niikereitä kuin täällä. Niin, jos kerran siellä on teitä ja meitä vähemmän, niin silloin siellä on hinajaa enemmän. Sillä sinä olet niin kova syömää hinajaa ja minä olen niin kova pomppiloimaan rukkia kuttuluun, että näin sen on oltava."

Nalle nuoleskelee huuliaan. Hän katsoo tyhjää hinaja-purkkiaan ja sanoo mietteliäällä, vakaalla äänellä:

"Olet oikeassa, minulla on purkki täynnä tyhjää ja maarukin sen jo tietää. Mennään vain käymään siellä missä on vähemmän meitä ja enemmän hinajaa."

Tikru katselee Puhia, kun hän ahmii hinajaa uudessa metsässä.

"Noh, miltä she maistuilee?"

"Tämä on hyvää, vaikka en olisi uskonut että se voi maistua samalta tässä ja nyt täällä kuin yhden hehtaarin metsässä tässä ja nyt. Vaikka paikka on vaihtunut, hinaja on ihanaa, mikään ei ole muuttunut. Paitsi..."

"Paitsi?"

"...että, onhan täällä Nalle ja Tiikeri, ne eivät vain tienneet hinajasta ja pomppimisesta täällä mitään ennen kuin tulivat tänne. Mutta täällä on tilaa ja hinajaa on. Meidän pitää kertoa tästä metsästä ystävillemme, sillä heitä minä kaipaan tänne."

"Totta, heille pitää kertoilla missä ollaillaan, jotta hekin voivat täällä ollailla. Kenelle Puh soittoillaan ensin?"

"Varmaan sille, joka vastaa puhelimeen", Puh sanoo tietävän näköisenä ja jatkaa syömistään."

Voiko vähemmän olla enemmän?

Pieniä pilkahduksia yleisessä keskustelussa siitä, voiko vähemmän olla enemmän? Onko tämä vihreää, punaista vai voisiko se olla sateenkaaren väriä? Keskustelua, omia oivalluksia, kokemukseen perustuvaa käytöksen muuttamista vaiko huonoa onnea pörssissä? Mikä vie tielle, jossa vähemmän onkin enemmän?

Nyt on muodikasta puhua "kohtuullistamisesta" tai "downshifting"-ajattelusta? Henkinen hyvinvointi on noussut tapetille, kun lama on tehnyt tehtäväänsä. 

Da, lama tekee hyvää.

http://www.kulutus.fi/artikkelit/downshifting-%E2%80%93-hidasta-elamaa/

http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=5&ag=37&t=&a=8719

Living in Precence

Onko joku menossa alkukuusta New Yorkiin? Tuolla voisi olla mielenkiintoista käydä: http://www.eckharttolletv.com/order/nyc/

Jumalviisaus

Jumalviisautta on ihminen aina etsinyt, silloin kun etsitään elämän tarkoitusta. Se ei kuitenkaan löydy ulkopuolelta, se löytyy sisältä. Ensin on sisäinen, sitten ulkoinen.

Tarkkailemalla omaa itseäsi arvostelematta ja tuomitsematta, reflektiivisesti havainnoiden, pääset tietoiseksi oman itsesi todellisesta luonteesta. Oivallus illuusion harhasta, jonka olemme luoneet muodostaessamme itsemme joka luulemme olevamme ja joka pinnallisella tasolla olemme niin kauan kun tämän oivallamme. Jumalviisaus aukeaa, kun 'minä olen'. Lähteestä ei voi kantaa vettä, jos etsit lähdettä ulkopuolelta. 

Olet jo perillä, nyt.

Liikkuvat kuvat

Rattaat pyörivät, vaikka ovat paikallaan. Aika kulkee eteenpäin, vaikka ikuinen hetki pysyy samana. Veikeitä kuvia, liikkuvat kuvat jotka ovat paikallaan...

Apteekkarin päiväuni

Montako lääketehdasta on maailmassa? Ovatko ne kaikki moraalisesti ja eettisesti samoilla linjoilla? Saattavat olla, saattaa olla etteivät ole. Kuka tietää, tietääkö kukaan? 

Yhtäkaikki, sinänsä arvoton keho ja mieli ovat niille arvokkaita siinä vaiheessa, kun ne sairastuvat. Ylevät periaatteet ihmiskunnan terveyden ja hyvinvoinnin kasvattamisesta voivat kokea inflaation, jos arvohierakiassa raha on ykkösenä. Mutta mitä sitten, jos se on myös kakkosena nimikkeellä oheistuotteet. Huolestuttavaa, jos kolmantenakin on ykköskriteerinä raha - terveystuotteet ja preventio. Niin, terveys saattaa olla vasta neljäntenä tai kenties viidentenä tässä listassa. Terveys  sanana toki on mukana joka tasolla, sairaus on kuitenkin se mikä tuottaa. Tietenkin, saatan olla väärässä ja saatan olla oikeassa.

Luonnosta löytyy apu lähes jokaiseen vaivaan, mutta eihän meidän muistimme kanna niin kauas. Olemme vieraantuneet luonnosta, siksi luonnottomuutta pidetään luonnollisena. Apteekki on ottanut luonnon roolin, mutta roolitkin loppuvat aikanaan.

Aihetta sivuava blogikirjoitus tästä linkistä: http://muutoksenblogi.blogspot.com/2010/09/eun-mepeille-yrttikiellosta.html

Henkinen oivalluskyky

Muutamia poimintoja sydäntietoisuus-sivuston artikkelista. Linkki sivustolle löytyy "Sulle, mulle ja tolle"-otsakkeen alta.

Ikuisen nyt-hetken kokeminen eli tietoisuuden virtaaminen ei tarkoita sitä, että ihmisestä tulisi huonomuistinen. Kaikki tieto säilyy muistissa, ainoastaan tietoon liittyvä psykologinen sidonnaisuus katoaa. Psykologisen muistin tyhjentyessä, asiamuisti paranee. Mitä täydemmäksi ihminen haluaa, sitä tyhjempi hänen on oltava. Viisas on täysin tyhjä. Kun astia pysyy aina tyhjänä, voi siihen sisältyä kaikki.

Mitä enemmän ihminen on valmis kuolemaan hetki hetkeltä itselleen, sitä enemmän Elämän Energia pääsee virtaamaan hänen kauttaan. Ajaton nyt-hetki on loputonta kuolemaa, joka tekee mahdolliseksi ikuisen elämän. Kun ihminen heittäytyy Elämän Voiman varaan kuollen täysin sitovalle itselle, on hän yhtä Jumalan kanssa.

Mielen toiminta perustuu aikaan, menneisyyteen ja tulevaisuuteen, siksi mieli ei voi toimia muuten kuin erillisyyden tilassa. Ajattelu on erillisyyttä eli osittuneisuutta. Ajattelu on aikaa. Ajattelu on tietoa. Tieto tarvitsee ilmentyäkseen vastakohtaisuuden. Tieto perustuu vastakohtiin. Tietoa ei voi olla ilman ei-tietoa. Siksi tieto on osittunutta eli rajoitteista. Mieli, tieto ja aika muodostavat oman vastakohtiin ja ajan piirin kuuluvan ulottuvuutensa. Vastakohtiin perustuva tietoisuus on rajoittuneisuutta.

Puhdas tietoisuus ei ole osittunutta. Puhdas tietoisuus on suoraa näkemistä, jossa osittuneisuus on lakannut. Suora näkeminen on ykseyttä, joka on oma ajaton ulottuvuutensa. Tietoisuus ei perustu osittuneeseen tietoon. Tietoisuus on jakamaton kaikki. Tietoisuus on henkisen oivalluskyvyn vakaa pohja, joka ei perustu vastakohtiin ja aikaan. (Jaakko Muhonen / Rakkauden tie / Henkinen oivalluskyky)

Iso kuusi

Edellä kulkee iso mies, oksat viuhuvat. Metsässä on oksia, ryteikössä risuja. Raivattavaa on paljon, mutta onko se tarpeen? Metsänhoidollisesti kyllä, sillä "pettu"-leipää tarvitaan. Tarvitaan paljon muutakin, siksi on metsistä pidettävä huolta - niiden pitää tuottaa.

Täällä kasvaa iso kuusi, todella iso. Sen runkoa ei ylety halaamaan käsikädessä kaksikaan isoa miestä, se on muistutus siitä mitä on - silloin kun annetaan olla.

Millainen olisikaan maisema Suomessa, jos täällä ei olisi metsähoitosuunnitelmia. Millaisessa maassa asuisimme, jos puut saisivat elää "aamusta iltaan". Ihminen muokkaa ympäristöä, raha kiihottaa. Ei ole aikaa odottaa satoa, ei ole aikaa rakentaa isoista puista vain omaan tarpeeseen. Joskus oli aika ja joskus se tulee, jolloin tehtiin ja tehdään vain tarpeeseen.

Pinnallisuus

Kynnet raapivat lakattua pintaa, haalivat lisää ja etsivät elämään tarkoitusta. Raavinta lakkaa ja sitä toistetaan, vaikkei pinnan alle kynsin pysty. Sitä se on, pinnallisuus. Haetaan syvällisyyttä materiasta, mutta siitä on luovuttava - enemmin tai myöhemmin.

On antauduttava ja todettava "mikä on niin on", koska kaikki pinnallinen loppuu aikanaan. Pinnallisuus sulaa ajan reessä yhtä nopeaa, kun jäljet reen kulusta peittyvät uuteen lumeen kunnes sekin sulaa pois.

Aurinko lämmittää lakattua pintaa. Lakattukin alkaa, halkeaa ja murenee. Kaikki lakkaa aikanaan, lakankin pinta aukeaa. Syvyys kolkuttaa kulkijaa, ennemmin tai myöhemmin. Oletko valmis syvyyteen, joka sinä pohjimmiltasi olet?

Tavoite

Limboten tai hypäten yli.  Tässä hetkessä.

Nosta rima korkealle, kaikki on mahdollista.

Kävele ali, nyt.

Tanssi kuulle

Hieno taide-elämys. *_*

http://www.youtube.com/watch?v=ZkLrFpo0lHA&feature=player_embedded#!

Kohtaaminen

Muistot palutetaan mieleen, muistellaan. Menneet hetket palautuvat tässä hetkessä, sillä siinähän ne tapahtuvat. 

Muistelun (ego) ja sponttaanin hetken ('minä') palautuminen läsnäolevassa tämänhetkisyydessä erottaa toisistaan niiden luonteen erilaisuus. 

Ajattelun ja ajattelemattomuuden liitto on tässä ja nyt, niillä on yhteys silloin kun ne kohtaavat pisteessä. Silloin muistelussa on kaksi laajaa yhteensulautunutta elementtiä, ajallisuus ja ajattomuus. 

Lineaarisen ja vertikaalisen kohtauspaikkana on aina tämä hetki.

Elävöittäminen

Jatkan mustavalkoisesta väreihin, animoin.

Vaikka värit näkyvät, tunnetko ne? Vaikka olet kaiken keskipisteessä, perillä jo, ymmärrätkö sen? Näetkö värien sävyt ja vivahteet, luetko niiden sanoman? Nekin ovat kaiken keskipisteessä, perillä jo, niinkuin sinäkin. Minäkin olen ja 'minä on'.

Ajattelet, sinähän olet. Mitä ajatteletkin, sulje silmäsi. Katso ajatustasi suljetuin silmin, vain sinä ja ajatuksesi - ja 'minä' tarkkailen. 

Ajatus, suljetut silmät, tarkkailija ja kasvava uteliaisuus. Ajattelija ajattelee ja tarkkailija tarkkailee, antaa ajatuksellesi värin. Väri on todellinen, ajatus on ajattelijan luoma. Tietoisuus on värejä täynnä. Mitä sinä katsotkin, tappisolut tapittaa.

Elävöittäminen on tässä ja nyt, elämä on. Värit vievät perille, punainen lankakin hyödyntää vain ompelijaa. *_* 

Syntymähetki

Syntymä. Läsnäolotar on, kun synnytään. Paikalla, tässä ja nyt - kun synnyt.

"Hyvää syntymäpäivää", eikö enempää? Syntymähän on ajaton, ikuinen. Elämä on. Läsnäolotar synnyttää olemisen iloa, ei määreitä eikä kiloja. *_*

Kaskivilja

Optimaalisesti kasketussa maassa on korkeat ravinnepitoisuudet, eikös Venäjällä kaskettu viime kesänä? Taisi kuitenkin palaa ihan luonnonmukaisesti, mutta voisihan puut vielä hyödyntää - vaikka niitä ei enää ole. Kaskiviljaa en ole kaupoista löytänyt. Kenties vielä joskus, kenties.

 

Innovaation lämpötila

Kaiken oppii ja kaiken voi tehdä toisin. Kaikesta voi oppia, kaiken kun tekee toisin. 

Vaihtoehtoja, niitä on paljon "ei-mitään" aarrearkussa. Tyhjältä näyttää ilmakin, läpinäkyvältä. Ilman sitä emme kuitenkaan voisi hengittää. Ilman näkee, kun se väreilee. 

Uudet ideat ja innovaatiot väreilevät myös, kun heitetään joukkoon tarpeeksi erilaista "lämpötilaa". Seppäkin saa raudan taipumaan, kun se on kuumaa.

Mustavalkoinen televisio

Muistatko mustavalkoisen television? Olitko jo silloin syntynyt? Ota väri pois televisiostasi, kun ensi kerralla sitä katsot ja maistele - tunnet nykyisyyden ja menneen eron.

Televisiosta tulee paljon ohjelmia jotka tavoittavat todellisuutta paremmin mustavalkoisena kuin värinä. Vain suorissa lähetyksissä on väriä alleviivaavaa tämänhetkisyyttä, menneet nauhoitukset ovat totuudenmukaisempia mustavalkoisina. Ne ovat eilistä, värittämällä tämä totuus unohtuu. Eletään menneessä hetkessä nykyisyyden unohtuessa ympärille, väritelevisio on menneen värittäjä.  

Aito tämänhetkisyys on television ympärillä ja sinussa, sillä suorin yhteys on aina tässä ja nyt. *_*

Mustavalkoistahttp://www.youtube.com/watch?v=MHVSCribt3U

Tuoppi olemisen iloa

Juopolla on erilainen näkökulma maailmaan, hän katsoo asioita eri vinkkelistä. Se on aivan luonnollista, onhan hän suurimman osan ajastaan juovuksissa ansaitakseen tittelinsä. Näkökulma muuttuu, kun vinkkeli on erilainen. 

Charles Bukowski on kruunattu juoppojen kuninkaaksi, ainakin joidenkin mielestä. Tämä baarikärpänen katsoo maailmaa juopuneen silmin, selkeyttävää tässä Bukowskin humalassa on hänen oma selviytymisensä alkoholin avulla. Hän(kin) muunsi todellisuuttaan alkoholin kautta, sillä hän ei ollut tyytyväinen siihen mitä maailma hänelle selvinpäin edusti. Hän oli oman aikansa kapinallinen, joka alkoholista huolimatta tai juurikin sen kautta, oli hyvin tuottelias kirjailija ja runoilija. Olisiko hän antanut jotain vielä enemmän, selvinpäin? Kuka tietää, tietääkö kukaan? Mitä olisi tapahtunut, jos hän olisi juonut tuopin olemisen iloa? Olisiko siinä ollut humala, johon Bukowski olisi jäänyt ikiajoiksi. Kyllä ja ei, sillä olisi ollut vaikutusta - 'Bukowski' olisi kuollut ja löytänyt olemisellensa tarkoituksen.

Onneksi Bukowskeja on maailmassa paljon, heitä joille alkoholi maistuu ja joille se ei maistu. Huumeita on monia, kaikki meistä nauttivat jotain, ja se on meidän tapamme muuntaa todellisuuttamme. Me olemme tavalla  tai toisella valmiita nauttimaan tuopin jos toisenkin, koska juotava on.

Alkoholi vie ulkoisesta sisäiseen, mutta  se ei pidä nousuhumalan kautta uskoteltua lupaustaan hyvemmästä maailmasta, se pettää koska sitä petetään, sillä se ei ole mikään todellinen läsnäololääke. Läsnäoloa - sitähän siltä haetaan - läsnäolon tunnetta ja hyvää oloa. Toleranssin kasvaessa on juotava yhä enemmän ja enemmän, kunnes tullaan siihen vaiheeseen, että jo yksi olut-pullollinen riittää humaltumiseen.

Suosittelen juomista, mutta myös merkin vaihtamista "isoon tuoppiin olemisen iloa". Se on terveellistä, siinä on elämän maku. "Ilo ilman alkoholia on teeskentelyä" on väärässä järjestyksessä, alkoholi ilman iloa on teeskentelyä. Sitä ei välttämättä tarvita, mutta se ei ole täysin poissuljettuakaan - itsessään alkoholissa ja muissa nautinnoissa  ei ole mitään vikaa, kun pohjina on tuoppi olemisen iloa.

Olen työskennellyt päihdeongelmaisten parissa. Päihdeongelma ei katso sosiaalista asemaa, juoppoja löytyy jokaisesta yhteiskuntaluokasta ja kun juominen jatkuu patologisena vuosikymmeniä, ollaan siinä pisteessä ettei näitä luokkia enää ole. On vain juoppoja, jotka ovat saman katon alla. Juoppoja, joilla on vain yksi rakastettu -  Kuningas alkoholi. Se on kaikkien näiden miesten ja naisten hallitsija.

Yksi mielenkiintoinen yhtälö minulle on näistä päihdetyövuosista auennut; prosenttuaalisesti yllättävän paljon juopoista, tai voisi sanoa langenneista, omaa huippu-urheilutaustan. Pitää olla paras, ja jos se ei onnistu, pitää tuntea itsensä parhaaksi. Hyvät ihmiset ovat langenneet paremmuuden ansaan.

Juopontietä kulkevilla on usein kenties myös muista poiketen suurempaa taipumusta herkkyyteen ja taiteellisuuteen, mutta myös masentuneisuuteen. Masentuneisuus voi olla juomisen syy tai seurausta, usein se on yhdistelmä kumpaakin. Tarpeeksi kun juo, saattaa ahdistus jossain vaiheessa helpottaa, siis jos sattuu kuulumaan ryhmään joka on vielä hengissä.

Alkoholidementiakin armahtaa, kun ajattelu ei enää suju. Lähimuisti on mennyt ja menneisyydestä on vain humaltuneita muistikuvia. Silloin juoppo on tavoittanut juopon valaistumisen, jolloin maailma ei enää tavoita. Selvennykseksi, on myös muitakin valaistumisia ja valaistumiseen johtavia teitä. 'Aito' valaistuminen ei kuitenkaan perustu ulkoiseen, se tulee sisältä.

Paljon muutosvoimaa hyvyyteen menetetään alkoholin kautta, sillä nämä herkät ja täydellisyyttä tavoittelevat ihmiset ovat yhteiskunnalle riippakiviä. Harvat saavuttavat tekemisessään silloin "Bukowski"-asteen, jolla elättäisi itsensä ja olisi tuottava tekijä yhteiskunnan silmissä. Näin ei tarvitsisi olla, sillä juomalla "ei mitään" pääsee baariin, jossa on mahdollista juoda tuoppi olemisen iloa. Aivot voi laittaa narikkaan, ja ottaa mukaansa kun tuoppi on tyhjä. Sisäinen tyhjyys muuntuu täyteydeksi, jolloin juomisenhimoa ei enää ole. On vain jano, silloin kun janottaa. 

"Elämä on parasta huumetta". Sieltä kumpuaa humala, jossa ei ole krapulaa ja jossa tuoppi on aina täynnä olemisen iloa. *_*