Huoletonna

Ihminen kantaa huolta, huolehtii. Ensinnäkin pitää miettiä, voiko asioihin vaikuttaa? Jos et voi vaikuttaa asioihin, niin miksi olisit huolissasi? Mitä sillä voitat, saat osaksesi vain kärsimystä. Entäpä asiat joihin voit vaikuttaa, silloinkaan ei ole mitään syytä olla huolissaan. Silloin vaikutat niihin, ja se siitä.

Kyky sulkea nykyhetkestä pois menneisyys ja tulevaisuus, se on tehokkaan toiminnan edellytys. Mennyttä ja tulevaa voi käsitellä jos ne ovat nykyhetken kannalta tärkeitä asioita, mutta kun käsittely on suoritettu pitää suunnata tämänhetkiseen, läsnäolevaan hetkeen.

Älä siis huolehdi, sillä huoli on surunuoli.

Myrskyn silmässä

Myrsky käy ympärilläsi, muutoksia tapahtuu. Jossain on maanjäristys ja sen seurauksesta tsunami. Ydinreaktorit vaurioituvat ja saastuttavat maailmaamme. Ruotsi julistaa sodan ihmisten suojeluun vedoten, Norja ja Tanska ovat jo mukana. Yksityisten ihmisten elämässä myrskyää myös, toiset romahtavat ja toiset katsovat asiaa objektiivisesti todeten: "mikä on niin on".

Myrskyn silmässä ihminen on tyyneydessä, sillä keskuksessa ei tuule. Siellä on rauha, mitä tahansa tapahtuukin. Pitää vain odottaa, että silmään laskeutuu rauha ja lempeys. Kun katseessa on rakkautta, maailman hulluus aukeaa elämäntilanteena, itse elämä opettaa. Rakkauden katse muuttaa maailmaamme, myrskytkin laantuvat kun rakastavia silmiä on riittävästi. Uusi maailma aukeaa.

Sahdinteko-ohje

• Ensin pitää laittaa tynnyri hyvissä ajoin paisumaan.
• On hankittava katajan oksia astioiden desinfiointia ja kuurnan petiä varten.
• Ostetaan säkillinen sahtimaltaita ja ruismaltaita kilo (sekoitetaan keskenään) sekä pari palaa hiivaa.
• Keitetään muuripadallisessa kiehuvaa vettä katajia noin tunnin ajan, jonka jälkeen vesi ajetaan tynnyriin ja lopulla desinfioidaan kuurna sekä muut astiat.
• Asetetaan kuurnaan verkko (ns. puukehikolla tuettu hyttysverkko), päälle peti  katajista tai oljista.
• Täytetään pata lähdevedellä uudelleen ja veden tullessa haaleaksi kastellaan saaviin laitetut maltaat ensimmäisen kerran, koko ajan hyvin sekoittaen jotta kastuvat tasaisesti.
• Toisella kerralla kastaessa on veden oltava lämmintä, kolmannella kuumaa ja neljännellä kiehuvaa. Kastelu suoritetaan noin tunnin välein, ämpärillinen kerrallaan. Maltaat hautuvat saavissa huovan alla hyvin peitettyinä, joka kastamiskerran jälkeen puolesta tunnista puoleentoista tuntiin.
• Sitten maltaiden hauduttua kaadetaan mäski pataan jossa sitä keitetään hiljaisella tulella puolisen tuntia; värin tultua sopivaksi ajetaan keitos tasaisesti kuurnaan jossa annetaan olla hetken ennen tapin avaamista. Sitten otetaan liemi astioihin joissa se jäähdytetään käymistä varten sopivaksi.
• Pataan laitetaan uusi vesi kiehumaan, jolla sitten kuurnassa olevaa mäskiä kastellaan sillä määrällä mitä on tarkoitus vierrettä ottaakin. Yleensä määrä on säkillisestä maltaita 40-55 litraa sahtia, riippuen siitä minkä vahvuista juomaa kulloinkin halutaan.
• Kun vierre on jäähtynyt sopivaksi niin otetaan alkupäästä pari litraa astiaan johon sekoitetaan hiiva palat ja vatkataan se käymään. Tämä sekoitetaan sitten vierteeseen joka laitetaan saaviin viileään, noin 18 asteen tilaan käymään. Siellä se hyvin peitettynä käy noin puolitoista vuorokautta, kunnes juoma ajetaan tynnyriin. Tynnyri kellariin ja perinnejuoma on parissa viikossa kypsynyt nautittavaksi. Huom! Tynnyrin kaatoaukon kansi ja henkitappi tiivistetään hyvin voilla tai margariinilla, ruisjauhoistakin voi tehdä taikinan.
• Noin viikon parin tynnyrissä olon jälkeen voidaan sahti ottaa pienempiin astioihin (kanistereihin) jästin jäädessä täten tynnyrin pohjalle.
• Välineet ja ainekset; kuurna, saavi, pata, mela sekoittamista varten, sahtimallassäkki, kilo ruisjauhoja, hiivaa, intoa, tulossa olevat häät tai syntymäpäivät.

Perinteet ovat tärkeitä, vaalittavia asioita. Itse olen saanut tämän ohjeen isältäni, olen tehnyt tätä perinnejuomaa muutaman kerran. Sahti on hyvää ja ruokaisaa, mutta sen kanssa pitää olla varovainen. Sanotaan, että sahti menee jalkoihin ja että ajatus pysyy terävänä. Voin vakuuttaa, että sahtikin, niin kuin kaikki alkoholi, vie lopulta ajatuksen alapuolelle. Joskus jopa pöydän alle...

Yhtäkaikki, laitoin reseptin kiertoon. Havaitsin, että ohjeita ei paljoakaan internetistä löydy. Nyt on yksi lisää, joten olkaa hyvä!

Nykyhetken eläkeläiset

Luokka täynnä lapsia, opettajatar kaikkien takana. Parasta on laitettu päälle, aamulla on hiukset kammattu ja letitetty. Tänään kun on koulukuvauspäivä.

Veikkaan, ettei tämä porukka ole tänään yhdessä. Veikkaan, että osa on eläkkeellä. Veikkaan, että osa ei eläkettä nosta.*_*

Päivästä tuntiin

Montako päivää olet vanha? Minä täytin tänä vuonna 17.000 päivää, on siinä jo päiviä kerrakseen. Kuitenkin, kaikki on vain yhtä ikuista hetkeä. Tuhansia päiviä ja vain yksi ikuinen hetki.

10-vuotias on nähnyt 3.650 aamua ja iltaa, 20-vuotias 7.300, 40-vuotias 14.600 ja 80-vuotias 29.200. Kokemusta kertyy, kun sekunnit naputtaa. 10-vuotiaalla on tunteja takanaan 87.600, 120-vuotiaalla miljoona tuntia on jo ohitettu. Kulku on vakaata, samassa hetkessä edetään.

Elämää ei voi pakata aikaan, muodon voi. Elämä on ikuinen, muoto on katoavaista.

Kirje Egolle

"Rakas Ego, ilmoitan täten että meillä on uusi johtaja. Saat pitää paikkasi, mutta vain äänettömänä osakkaana. Minä (henkinen minäni) aion ottaa oman elämäni ja tämän yrityksen haltuuni. Minulla on universumin paras konsultti, Jumala. Hänen kanssaan neuvottelen elämäni uudelleenrakentamisesta. Sinulla ei ole enää äänivaltaa päätöksissäni. En kanna sinulle kaunaa, mutta ei ole minun eikä yrityksen edun mukaista antaa sinun vaikuttaa päätöksiini." (Shirley Ross Korber).

Tarkkailija maailman yllä ja alla

Lähdin yksinäni kohtauspaikalle. Mutta kuka on tuo minä
    pimeässä?
Siirryn pois hänen luotaan, mutta en pääse hänestä.
Hän polkee rehvakkaasti maata, niin että tomu pöllyää;
jokaiseen lausumaani sanaan hän lisää omiaan kovalla
    äänellä.
Hän on minun oma pieni minäni, herrani, eikä osaa hävetä;
mutta minua hävettää tulla sinun ovellesi hänen seurassaan.
(Rabindranath Tagore, 1861-1941)

Istun puutarhatuolissa, lumikinosten välissä. Aurinko paistaa, kylmä puskee selkääni. Aurinko lämmittää kasvojani, kylmä grillaa takapuoltani. Ollaan keväässä, tasassa, josta on yhtä pitkä matka vuoden pimeimpään kuin valoisampaankin kohtaan. Ollaan puolessa välissä, kylmän ja kuuman.

Suljen silmäni, ajatuksetonna aivan. Aurinko värjää luomieni läpi punaista, tunnen tarkkailijan. Tarkkailija tarkkailee tunteideni ja tuntemuksieni kautta minua, minua joka istun hiljaisuudessa. Kevään tasassa, tietäen ihmiskunnan elävän hulluudessa. Hyväksyen kaiken, sillä mitä muutakaan voi kun tartuntapinta maailmantapahtumiin on ulottumattomissa. Hiljaisuus, se on se paikka mistä voin vaikuttaa ja tuoda maailmaani järjestyksen. Tarkkailja näkee punaista, luomieni läpi, auringon paistaessa niin kuin se aina paistaa, kun taivas on sees.

Tarkkailja irrottautuu kehostani ja mielestäni, ulkoisesta. Hän kohoaa ylös ja näkee nyt minut istumassa valkeiden kinosten keskellä. Hän kohoaa yhä ylemmäksi, tarkkailee maisemaa ja minun pienenevää olemustani. Olemusta, jossa on ollut vankina kymmeniä vuosia, olemuksen edes tietämättä hänestä mitään. 

Tarkkailja kohoaa, näkee maiseman laajemmin, näkee ympäröivät tiet, talot, metsät ja minä katoan vähitellen hänen silmistään. En kuitenkaan katoa, tiedän olevani vaikka en enää ole kuvassa.

Tarkkailijana, nousen yhä korkeammalle ja korkeammalle, avaruuteen saakka. Maisemassa sininen pallo, ja pallon pinnalla aika kuljettaa tapahtumasta tapahtumaan. Tarkkaillen yksityisestä yleiseen, yleisestä yksityiseen. Hälytysajoneuvoja joka puolella maailman teitä, valot vilkkuen. Maailma on mielettömyyttä täynnä, tarkkaillen kohti kotia joka on 'ei missään'. Siellä on koti, jossa tarkkailjasta tulee jälleen minä. Minä, joka on Elämä. Minä, joka rakastaa Sinua.

Avaan silmäni ja nousen, pitää mennä lämpimään.

Kepakon päässä

Iäkäs mies on pelkkä takkiriepu
kepakon päässä, ellei sielu laula,
käsiään taputtaen, yltyen,
kun kuolevainen verho rei'ittyy.
(William Butler Yeats, 1865-1939)

Nykyisin ei arvosteta vanhuutta, se koetetaan peittää. Kaikkien kohtalo on kuitenkin on loppuen lopuksi "keikkua takkiriepuna kepakon päässä". Kuinka sen teet, kertoo elämästämme täällä.

Muotojen maailmassa, tietoisena ja kiitollisena siitä että elämä on - ikuinen.

Käyttöikä

Ykkösdokumentissa tuli mielenkiintoinen ohjelma nimeltä "Hehkulamppuhuijaus". Jatkuvan kasvun tie on utopiaa, sillä kaikki loppuu aikanaan.

"Nykyään kulutetaan 26 kertaa enemmän kuin Marxin elinaikana. On kuitenkin todistettu, etteivät ihmiset ole 26 kertaa onnellisempia. Onni on aina subjektiivinen kokemus. Talouslaskun vastustajat pelkäävät, että talousjärjestelmä kaatuu ja palaamme takaisin kivikaudelle.

Paluu kestävään yhteiskuntaan jonka ekologinen jalanjälki ei ylitä planeetan kestokykyä, ei tarkoita paluuta kivikaudelle. Ranskan kaltaisessa maassa se tarkoittaisi paluuta 1960-luvulle. Se ei ole kivikausi.

Kasvuton yhteiskunta toteuttaa Gandhin visiota: Maailma on kyllin suuri tyydyttämään kaikkien tarpeet, mutta se ei koskaan riitä tyydyttämään muutamien ahneutta."

http://www.youtube.com/watch?v=9y_YT_DfOkg

Missä olet, mitä teet?

Mitä tapahtuu, kun siirryt joskus tai olet jo siirtynyt katsomoon? Näet elämän eri vinkkelistä, olet siirtynyt akitiivisesta roolista passiiviseen. "Stadionilla" olevat suorittavat erikoisosaamistaan, pyrkimyksenään voitto tai ainakin mahdollisimman hyvä sijoitus. Tietynlainen näkyvyys, tarpeellisuutensa todistus saa mahdollisuuden näyttäytyä. Sinä katsot tätä kaikkea katsomosta, olet etuoikeutettu tai syrjäytetty - kumpaa olet, se riippuu Sinusta.

Aikakäsitys muuttuu. Kun olet työssä, päivä saattaa mennä todella nopeasti. Kun olet vapaa, etuoikeutettu tai jos tunnet että  sinut on syrjäytetty, päivä saattaa olla hyvin pitkä. Miten päiväsi koet, riippuu Sinusta. Ne ovat joko tylsiä tai niistä kaikuu ikuisuuden pohjavire. Töissä ollessasi viikot matelevat, katseesi suuntautuu tavoitteena olevaan vapaaseen tai lomaan. Vapauduttuasi "vahtivuorosta", joko etuoikeutettuna tai syrjäytettynä, viikot kuluvat nopeasti, joko pettymyksen pohjvireessä tai ikuisessa tässä hetkessä. Yhtäkaikki, aikakäsityksemme muuttuu sen mukaan mikä on paikkamme tässä yhteiskunnassa, niin kauan kuin oivallus ulkoisesta pinnasta avautuu. Ulkoista pintaa ei koe osana elämän ykseyttä, jos ei ole kokenut sisäistä itseään, itse elämää - kamara peittää alleen timantit ja jalokivet.

Olet sitten työssä tai et, oleminen on suorassa yhteydessä vastustamisen määrään. Jos hyväksyt olemassa olevan hetken sellaisena kuin se sinulle elämäntilanteen kautta aukeaa, se tuo elämän ilon maailmaasi. Leikkiä on elämämme täällä, leikkiympäristö vain on ajansaatossa erilainen. Kaikki on muutoksen tilassa, muotomaailmassa muodot muuttuvat evoluution lakien kautta. Hyväksyntä tuo leikkiympäristöösi iloa ja naurua, on leikkiympäristösi sitten millainen tahansa. Hyväksynnän ja läsnäolon voiman kautta leikkiisi virtaa Rakkautta, joka heijastuu siihen mitä teet.

Merihevoset auttavat muistamaan

Hippokampusta (kreik. hippos, hevonen; campos, merieläin) tarvitaan mm. henkilökohtaisesti koettujen tapahtumien ja muistojen tallentamiseen eli episodisessa muistissa. Episodinen muisti on tärkeä osa minuutta, se on henkilökohtaisen ajan muisti, jonka avulla pystymme suhteuttamaan menneitä, nykyisiä ja tulevia tapahtumia sekä ennakoimaan tulevaa. Ilman episodista muistia eläisimme vain nykyhetkessä. (Wikipedia).

Mielenkiintoista, että hippokampus on se aivojen osa jota käytämme itsemme ja minuutemme rakentamisessa aktiivisesti. Episodisen muistin saa omaan "hallintaansa", jos tietoisesti elää tätä hetkeä? Vai onko se mahdollista? Hallinta? Tuskin hippokampusta voi hallita, mutta kenties sen aktiivisuus episodisen muistin suhteen on jossain korrelaatiossa egomme rakenteisiin. Jos tietoisesti poistamme psykologisen ajan merkityksen omasta elämästämme ja annamme ajattelun sijasta hiljaisuudelle tilaa, niin silloinhan episodisen muistin rooli pienenee. Sitä käytetään vain silloin, kun tarvitaan henkilökohtaisen elämänhistorian tietoa, silloin kun halutaan tehdä suunnitelmia eteenpäin.

Hippokampusta tarvitaan myös ympäristön havainnointiin, sen muistamiseen. Hippokampukseen on tallennettu kognitiivinen kartta ympäristöstä, jonka avulla voimme liikkua paikasta toiseen eksymättä. Taksikuskeilla on havaittu hippokampuksen kehittyneen keskimääräistä suuremmaksi, koska he joutuvat työkseen hahmottamaan reittejä ja ympäristöä. Ajat kuitenkin muuttuvat, nyt tekniikka on tullut auttamaan kulkijaa. Mitä siis tapahtuukaan hippokampukselle? Gps.

Upea mieli, aivan uskomaton! Jumalallista "tekniikkaa", merihevoset auttavat muistamaan.

Jossain

Jossain päin maailmaa käytetään vettä virtsan ja ulosteiden huuhteluun.
Jossain päin maailmaa juodaan kuralammikoista.
Vesi on tärkeää.
Sinä olet.

A ja Ö

Suomen kielestä löytyy hienoja, yllättäviä sattumuksia. Ovatko ne sattumuksia, jos kaikella on tarkoitus? 

Päivä alkaa aamusta, päivä loppuu yöhön. 

Aakkosista "piste iin päälle" 

aikaan ja aikaa ilmaiseviin määreisiin.

Kuorrutusta, tarkkaa matematiikkaa.

Aloitus ja lopetus. 

Aamu alkaa A:lla, yö päättyy Ö:hön. 

Taitavaa.

Jäljet

Seurasin "jumalallisia" jälkiäni, ne olivat kokooni ja askelpituuteeni nähden täysin sopivat. Ne olivat omia jälkiäni, joita olin tehnyt eilen kävellessäni järven lumipeitteisellä jäällä. Kävely on helppoa, kun kulkee omia jälkiään. Kokeilin myös muiden jäljissä kävelyä, ko. jälkien koko oli minulle liian pieni ja askel liian lyhyt. Toinen jalka oli kiertynyt sisäänpäin, toinen myötäili tätä kiertoa. Ne eivät olleet minun jälkiäni, eteneminen ei ollut soljuvaa vaan siinä oli vastusta.

Jäljet pysyvät hetken näkyvissä, hieman siitä riippuen mikä on vuodenaika ja mikä on alusta. Lumeen painautuneet jäljet häviävät melko nopeasti, ja jo muutaman kuukauden kuluttua kuljen näitä jälkiäni veneellä. Kaikki on katoavaista, mutta jokaisessa hetkessä näkyvissämme on jälkiä. Jäljet kuuluvat  tähän hetkeen, ja kun haluat seurata omia jälkiäsi, niin silloin palaat muistoihisi. Aina ei ole konkreettisia jälkiä näkyvissä niin kuin minulla tänään.

Maantiellä kävellessänikin löysin eilisiä jälkiäni. Niitä ei ollut mieltä lähteä seuraamaan, koska tie oli aurattu ja kulkuni ei ollut jäljistäni riippuvaista. Kuitenkin, jäljet opettivat minua, antoivat muutosmahdollisuuden. Kiinnitin huomiota askelpituuteeni, joka oli melko lyhyt. Pidensin jokaista askeltani, eiliset jäljet opettivat minua jalostamaan kävelyyni uutta. Tänään etenin ripeästi, ilman kiirettä. Eilen etenin kiireettä, ilman ripeyttä. Jokaiseen hetkeen on oikea tapa edetä, jokainen jälki on tärkeä. 

Jäljet ovat sitä tärkeämpiä mitä enemmän olet kadoksissa, muistot ja ajattelu ovat myös jälkiä. Havaitsemalla tämän asian, havahduttua siihen tosiasiaan että elää muistoissa ja alituisessa ajattelun maailmassa. Silloin havahtuu, pysähtyy. 

Jäljet ovat oppimista varten, jäljet tekevät meistä tietoisempia siitä keitä me olemme tai luulemme olevamme. Siksi jäljet ovat tärkeitä, jotta löytäisimme perille - tähän hetkeen.

Diktaattori

Maailma muuttuu, mutta kaikki eivät ole valmiita siihen. Takerrutaan vanhaan, uidaan vastavirtaan ja aiheutetaan suurta kärsimystä. 

Mitä tapahtuisikaan, jos Muammar Gaddafi myöntäisi sen 'mikä on'? Mitä jos hän pystyisi luopumaan roolistaan? Mitä jos hän kansan omistamisen sijasta todella omistautuisi kansalleen? Mitä jos hän kokisi kiintymättömyyttä, tuomitsemattomuutta ja vastarinnattomuutta? Näitä ominaisuuksia tarvitsee diktaattori, joka haluaa pitää vallassansa tietoisuutta - sillä valtakin on pintaa vain. 

Myöntämällä pinnan, pääsee pinnan alle, pystyen vasta silloin todella hengittämään. Todelliseen hengittämiseen tarvitaan antautumista sille 'mikä on niin on', silloin tiedostaa hengittävänsä ja antaa muidenkin hengittää.

Maailma kallellaan

Luonnonkatastrofiin ei ole mahdollista varautua riittävästi, Japanissa on käytetty paljon voimavaroja luonnonkatastrofin ennakoimiseen ja tuhojen minimoimiseen. Kuitenkin ihmisen keinot ovat riittämättömiä, on hyväksyttävä riittämättömyys. Jotain varmasti tehdään tulevaisuudessa toisin, energiapolitiikka saattaa mennä uusiksi. Maanjäristysalueiden energiantuotanto ydinvoimalla on asia, jota jatkossa mietitään.

Yksittäisen ihmisen kärsimys tuntuu pienelle, kun ihmisiä kuolee ja monet menettävät kotinsa ja omaisuutensa. Ongelmat, joita täällä kotisuomessa miettii saavat perspektiiviä, se kasvattaa respektiä. Ja kaiken taustalta avautuu tietoisuus siitä, että yksittäisen ihmisen hätä on suuruudeltaan aina vakio. Yksittäisen ihmisen kokema henkilökohtainen draama on oma maailmansa, nyt näitä maailmoja on paljon.

Japani. Nousevan auringon maa, missä ymmärrys ihmisen pienuuteen on tällä hetkellä käsinkosketeltavaa. Maailmassa tapahtuu, maailmamme muuttuu. Jokaisen henkilökohtainen maailma, jokaisen katastrofin seurauksesta. Kun ulkoiset rakenteet murskautuvat, se kenties vie meitä lähemmäksi omaa sisäistä itseämme.  Se riippuu Sinusta, se riippuu suuruudesta myöntää pienuutensa. Kyse on antautumisesta, siitä mikä on niin on. Elämä jatkuu, tässä hetkessä - se on ikuinen.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kiina-ilmi%C3%B6_%28elokuva%29 

Uni ja herääminen

Tässä on  Samuel Taylor Coleridgen (1772-1834) hieno runo.

Entä jos nukut?
Ja entä jos nukkuessasi
näet unta?
Ja entä jos,
unessasi,
menet taivaaseen
ja poimit sieltä
oudon,
kauniin kukan?
Ja entä jos,
herättyäsi,
pitelet tuota kukkaa kädessäsi?

Opasviitta

Katson opasviittaa, pystytetty Sinulle ja Minulle. Viitassa lukee "mikä on niin on". Olet jo perillä, se opastaa tähän hetkeen, hetkeen josta aukeaa vapauden tie.

Pysähdy, sillä vasta tuolloin tuo opasviitta ilmentyy. Sinut kenties pysäytetään, laitetaan selkä seinää vasten tai ajetaan tilanteeseen josta ei ole ulospääsyä. Silloin, ulospääsy onkin antautumista olemassaolevalle. Yht'äkkiä onkin valinnan mahdollisuus, silloin kun kaikki tiet on suljettu. Tämä hetki avaa valinnan mahdollisuuden ajan ja ajatusten tuolle puolen, kahleet poistuvat ja elämään astuu vapaus. Elämä saapuu muodottomuudesta muotoosi, olemisen autuas ilo.

Muodottoman ja muodollisen liitto, olemassaolevan täydellinen hyväksyntä. Antautuminen sille mikä on, olet löytänyt perille. Paikkaan, joka on ikuinen. Paikkaan, jossa muodon syvin olemus paljastuu "ei miksikään". Oivallus, "mikä on niin on".

Kellopeli

Täällä muotojen maailmassa pelataan kellopeliä. Harvoin kiinnitetään huomiota siihen mikä on tarkka aika juuri nyt, sen sisältö unohdetaan tai sen ydin on kadoksissa. Eletään ajan harhassa, käytetään kellonaikaa vain tarkistuspisteenä vaikkapa jonkin työn aloittamisajankohdan mukaan tai sitä verrataan lopettamisajankohtaan. Tehdään laskutoimitus, paljonko aikaa on kulunut tai paljonko sitä vielä on jäljellä. Eletään kellon kautta egoa ylläpitävää menneisyyttä ja tulevaisuutta, vaikka voitaisiin nauttia joka sekunnista ja niiden sisällä olevasta ikuisesta, läsnäolevasta tästä hetkestä. 

Kellopeli kuitenkin loppuu joskus, koska peleillä ja kaikella täällä maailmassa on tapana joskus loppua. Aloitetaan ja lopetetaan, synnytään ja kuollaan. Tämä hetki lopettaa ajan, se lopettaa kärsimyksen ja kun kuolet jo eläessä niin kuoleman merkityskin muuttuu. Kuolema ennen kuolemaa, elämä itse astuu elämääsi. Voit siis kuolla ja elää tai voit pelata kellopeliä niin kauan kuin aikasi loppuu. Tämä hetki lopetaa ajan. 

Voit pelata tätä peliä myös pasianssina, ja sen olemus aukeaa kenties konkreettisemmin. Tämä on helppo peli, erittäin yksinkertainen. Käytä tavallista 52 kortin pakkaa ja jaa kortit kellotaulun muotoon. Aloita ykkösestä, kellotaulu on meille kaikille hyvin tuttu. Kun pääset kierroksen loppuun jaa vielä keskelle kortti. Tämä keskimmäinen kortti merkkaa numeroa 13 ja tässä pelissä tätä hetkeä. Aloita uusi kierros ja jaa pakka loppuun. Asetelma on valmis kellopeli-pasianssiin, joka aloitetaan keskeltä. Ota keskustasta kortti ja jos se vaikkapa on kakkonen kuuluu se kello kahden kohdalle. Ota kakkostunnin kohdalta alimmainen kortti ja katso minne se vie. Peli jatkuu niin pitkään, kunnes tämä hetki lopettaa ajan - silloin kun neljä kuningasta määrää ajan loppuvaksi.

Meille kaikille on määrätty tässä elämän kellopelissä tietty määrä aikaa, ja vaikka saisit käyttöösi maksimäärän aikaa tulee hetki jolloin tämä hetki lopettaa ajan. Pasianssin voit pelata myös peilikuvana, jolloin kello yksi on  kello 11, kello kaksi onkin kello 10 jne.. Tämä syventää pelin mielenkiintoa, sillä niin kuin sanoin, kyseessä on yksinkertainen peli. Silloin kun totuttua joutuu muuttamaan, ajatteluun tulee katkoja - ja katkot tuovat pelaamiseen läsnäolon voimaa.

Lopeta aika, pelaa kellopeli-pasianssi. Olemisen Iloa Elämääsi! *_*

Kellopelillä voi myös soittaa...