Maailma muuttuu, mutta kaikki eivät ole valmiita siihen. Takerrutaan vanhaan, uidaan vastavirtaan ja aiheutetaan suurta kärsimystä.
Mitä tapahtuisikaan, jos Muammar Gaddafi myöntäisi sen 'mikä on'? Mitä jos hän pystyisi luopumaan roolistaan? Mitä jos hän kansan omistamisen sijasta todella omistautuisi kansalleen? Mitä jos hän kokisi kiintymättömyyttä, tuomitsemattomuutta ja vastarinnattomuutta? Näitä ominaisuuksia tarvitsee diktaattori, joka haluaa pitää vallassansa tietoisuutta - sillä valtakin on pintaa vain.
Myöntämällä pinnan, pääsee pinnan alle, pystyen vasta silloin todella hengittämään. Todelliseen hengittämiseen tarvitaan antautumista sille 'mikä on niin on', silloin tiedostaa hengittävänsä ja antaa muidenkin hengittää.
Libyassa oleva Gaddafi-kultti erottaa sen muista pohjoisen Afrikan maista.
VastaaPoista----------
Kaiken voitto hukka on.
Ikuisesti omistaa,
yksin sen min kadottaa.
Henrik Ibsen
HIenosti maalailit tuon pinnan ja syvyyden... samankaltaista kokemusta ehkä..: http://koevedoksia.blogspot.com/2010/11/varo-virtaavaa-vetta.html
VastaaPoistaKiitos kommenteista, ja hienoista runoista. Parsifal: Ikuisesti omistaa, yksin sen min kadottaa...totta tosiaan.
VastaaPoistaHaneli: Upeaa, samankaltaisuutta...hieno ja koskettava runo.
Kari: Suomessa yksi puolue on julistanut itsensä Rakkauden puolueeksi. Mutta...Rakkaudella ei ole puoluetta, ennenkuin Rakkaus perustaa sellaisen tai liittyy johonkin jo olevaan jäseneksi. Sinussa ja minussa asuva Gaddadi tuskin äänestäisi ketään, näin ajattelisin gaddafilaisuudesta.
VastaaPoistaNiin, ketä äänestää? Kas, siinäpä pulma!