kepakon päässä, ellei sielu laula,
käsiään taputtaen, yltyen,
kun kuolevainen verho rei'ittyy.
(William Butler Yeats, 1865-1939)
Nykyisin ei arvosteta vanhuutta, se koetetaan peittää. Kaikkien kohtalo on kuitenkin on loppuen lopuksi "keikkua takkiriepuna kepakon päässä". Kuinka sen teet, kertoo elämästämme täällä.
Muotojen maailmassa, tietoisena ja kiitollisena siitä että elämä on - ikuinen.
Tärkein henkinen apukeino pysyä nuorena vanhuudessa on; oppia aina uutta, - yleensä harrastaa jotakin ja aina pyrkiä johonkin.
VastaaPoistaKarl Hilty
Totta '_*
VastaaPoista