Mikä on niin on

Mikä on niin on
Minä olen, kun Sinä olet

maanantai 14. maaliskuuta 2011

Maailma kallellaan

Luonnonkatastrofiin ei ole mahdollista varautua riittävästi, Japanissa on käytetty paljon voimavaroja luonnonkatastrofin ennakoimiseen ja tuhojen minimoimiseen. Kuitenkin ihmisen keinot ovat riittämättömiä, on hyväksyttävä riittämättömyys. Jotain varmasti tehdään tulevaisuudessa toisin, energiapolitiikka saattaa mennä uusiksi. Maanjäristysalueiden energiantuotanto ydinvoimalla on asia, jota jatkossa mietitään.

Yksittäisen ihmisen kärsimys tuntuu pienelle, kun ihmisiä kuolee ja monet menettävät kotinsa ja omaisuutensa. Ongelmat, joita täällä kotisuomessa miettii saavat perspektiiviä, se kasvattaa respektiä. Ja kaiken taustalta avautuu tietoisuus siitä, että yksittäisen ihmisen hätä on suuruudeltaan aina vakio. Yksittäisen ihmisen kokema henkilökohtainen draama on oma maailmansa, nyt näitä maailmoja on paljon.

Japani. Nousevan auringon maa, missä ymmärrys ihmisen pienuuteen on tällä hetkellä käsinkosketeltavaa. Maailmassa tapahtuu, maailmamme muuttuu. Jokaisen henkilökohtainen maailma, jokaisen katastrofin seurauksesta. Kun ulkoiset rakenteet murskautuvat, se kenties vie meitä lähemmäksi omaa sisäistä itseämme.  Se riippuu Sinusta, se riippuu suuruudesta myöntää pienuutensa. Kyse on antautumisesta, siitä mikä on niin on. Elämä jatkuu, tässä hetkessä - se on ikuinen.

4 kommenttia:

  1. Osuvia sanoja.. Japanin tilanne on ravisuttava, paljon kärsimystä, sydäntä särkevää.. Ihminen on pieni, se on totta.. ja että elämä jatkuu, tässä hetkessä..

    VastaaPoista
  2. Hieno blogisi tästä maailmaamme ravisuttavasta aiheesta ansaitsee kiitoksen.

    VastaaPoista
  3. Yksilön kannalta katastrofin viesti maailmalle tuo hiljaisuutta, hiljentää ajatukset. Vie ajasta ikuisuuteen, palauttaa tähän hetkeen.

    Kuullessamme katastrofista tai ollessamme katastrofissa mukana, yksilön perusta maailmastaan järisee, se on ikäänkuin henkilökohtainen maanjäristys. Sitten pinta huuhtoutuu pois ja elämän ydin alkaa paljastua. Elämäntilanne muuttuu, itse elämä astuu esiin pukeutuneena tragedian kostuumiin. Ulkoisen merkityksettömyys ja muotomaailman rajallisuus paljastuu konkreettisesti, tulevaa ei voi ennustaa kun sen perustana on mielen ylivalta. Menneeseen ei voi palata, on vain tämä hetki.

    VastaaPoista