Sama hetki

Jokaisella aikavyöhykkeellä on  eri aika, mutta sama ikuinen ja läsnäoleva hetki. *_*

Lääketeollisuuden lonkerot

"Lääketeollisuus on maailman tuottoisinta, eikä se halua ihmisten parantuvan koska siltä katoaisivat markkinat."

Kannattaa katsoa seuraava elokuva, sillä se kyseenalaistaa nykyisen kaltaisen kapea-alaisen syöpähoidon ja käypä-suositusten mielekkyyden. Kun silmät avautuvat, silloin hyväksikäyttö ei ole mahdollista.  Vai onko meillä vaihtoehtoa? Se riippuu Sinusta, ja Minusta.

http://bambuser.com/channel/H2O+Tampere/broadcast/1548437

Lumiukko ja lumiakka

Lumiukko ja lumiakka löysivät luojansa, he olivat samasta lähteestä. Lähteestä, josta pulppusi lumihiutaleita, muodot ja porkkanat. Muuta ei tarvittu, jotta he olivat yhtä. He sulivat pois ja elivät ikuisesti, sillä niin käy kun kesä saapuu. Lumi sulaa vedeksi ja vesi jatkaa kulkuaan, elämä on - aina.

Murhe

Murhe on murha, joka ei ole harkittua vaikka sen perusta onkin ajattelussa. Tuomiona voisi olla tappo, läsnäolevan hetken kuolema. 

Murhe ei koskaan ole tilanteesta johtuvaa, se johtuu ajatuksista. Et ole onneton, koska olet, vaan siksi että sinulla on sellainen olo. Tarkkaile tätä oloa, ilman ajattelua. Ilman tuomitsemista ja arvostelua, mikä tässä tilanteessa on vikana? Onko tässä hetkessä jotain vikaa? Tämä hetki on aina täydellinen.

Näyttelijä estradilla

Mieli luo oletuksia omasta ja toisen identiteetistä. Todellista ihmissuhdetta ei oikeastaan ole, on vain mielikuvien kautta tapahtuvaa vuorovaikutusta.

Mieli muodostaa oletusidentiteetin sen mukaan, kenen kanssa olet tekemisissä. Jos olet ostoksilla, kassa luo itsestään yhteiskuntaroolin mukaisesti kuvan itsestään kaupan kassana ja sinusta asiakkaana. Sinä taas luot kuvan itsestäsi juurikin asiakkaana, ihmisestä kassakoneen toisella puolella kassana. Todellista vuorovaikutusta ei ole, on neljän mielen luoman identiteetin välinen kanssakäyminen. Todellisesti ette kohtaa lainkaan, olette rolienne vankeja. 

Ihminen, joka on samaistunut rooliinsa ei voi nähdä toista. Hän näkee, mutta ei kuitenkaan näe. Lääkäri näkee potilaan ja sairaskertomuksen, mutta ei ihmistä. Tarkkaillen omia roolejaan eri vuorovaikutustilanteissa oivaltaa sellaista, jota ulkoinen ei sinulle pysty tarjoamaan. Ulkoisen roolituksen nähdäkseen pitää ottaa etäisyyttä siitä itsestäsi joka luulet olevasi, jotta kuva tarkentuu.

Omistamisen harha

Kun kaikilla on omat leikkikalut, ei resurssiriitoja esiinny. Kommunismissa leikkikalut ovat yhteisiä, kapitalismissa omia. Kummassakin systeemissä joku jää kuitenkin ilman, kumpikin systeemi ruokkii omalla tapaa haluamisen harhaa. 

Silloin, kun monesta tulee yksi kaikki on sinun ja harhaa ei ole.

Jäävuoren huippu

Kuka olet? Oletko se, joksi itsesi ajattelet. Oletko se, joka luulet olevasi? Oletko olevinasi vai oletko todellisesti?

Ihmiselle tulee kausia, jolloin elämä ei tyydytä. Hän alkaa etsiä vastauksia, kiinnostuu hegellisyydestä ja vaihtoehdoista. Joskus kiinnostuksen herättäjänä on jokin suuri elämänmuutos, joskus pelkkä tyhjyyden tunne. Jotain puuttuu, jotain joka tekee minusta täydemmän.

Pysähtyminen, kellojen ja ajatusten. Silmien avautuminen sille mitä näkee tässä ja nyt, luokittelusta ja kategorioista luopuminen. Arvostelusta ja tuomitsemisesta irtipäästäminen, tekemiseen sulautuminen. Keinoja uuteen tiedostamisen tasoon, tasoon joka ei vaadi mitään vaan hyväksyy sen 'mikä on'.

Itsesi määritteleminen ajatuksin on minuutesi rajoittamista, koska ajatukset ovat vain jäävuoren huippu. *_*

Egon risti

Myönteinen minäkuva, se on joillakin. Kääntöpuolella on kuitenkin pelko omasta mitättömyydestä. Kielteinen minäkuva, se on joillakin. Kääntöpuolella toive olla muita parempi tai paras. 

Aina kun tunnet itsesi paremmaksi tai huonommaksi kuin joku toinen, kyseessä on egosi joka et pohjimmiltasi ole.

Mielen rakennemuutos

Menneisyydessä ei ole voimaa, jos pääsee mielen egokiinnitteisestä rakenteesta eroon. Mielen rakennemuutos muuttaa sisällön koska sisältöä ei enää ole, siksi rakenteen pitää muuttua. Mikä sitten antaa menneisyydelle voiman syrjäyttää läsnäolevan nykyhetken? Kauna.  Onko se rakennetta vai sisältöä? Sisältöä. Miten päästä käsiksi rakenteeseen? Anteeksiannolla.

Mitä kauna on? Menneisyyden ajatuksia ja tunteita, joista ei haluta päästää irti. Jeesus sanoo; "anna anteeksi vihamiehillesi". Tässä lauseessa on perustavaa laatua olevaa viisautta, se on askellus pois egokiinnitteisestä mielestä kohti tiedostavaa elämää. Kaiken ydin muutokseen on anteeksiannossa. *_*

Muutosvaali?

Vaalit on käyty ja poliittinen ilmapiiri muuttuu kertaheitolla. Muutosta halutaan, mutta mihin suuntaan nyt lähdetään? Kun valitaan tietty tie, toinen tie suljetaan. Kaikella on merkitystä, merkitykset avautuvat ajan saatossa. Kaikki on muutoksen tilassa, huolimatta siitä kuka milloinkin on vallankahvassa kiinni. Kenties maksamme tulevaisuudessa euroilla, kenties markoilla. Kuulumme jatkossakin Eurooppaan, vaikka emme Euroopan Unioniin kuuluisikaan. 

Peruuttamalla ei pääse eteenpäin, sanoi Katainen. Peruuttamallakin voi ajaa eteenpäin, jokainen tietää sen. Peruuttaminen vaatii taitoa, ja on hyvä jos osaa käyttää peilejä avuksi. Toivotaan, että matkamme Suomessa jatkuu tämänhetkisyyttä arvostaen ja emme kurota liiaksi tulevaisuuteen tai menneeseen. Läsnäoloa, sitä tarvitaan hyvemminvointivaltiossa.

Auttaminen

Seison ystäväni kanssa kallion jyrkänteellä. Ystäväni horjahtaa; otanko hänestä heti kiinni vai autanko vasta myöhemmin? Milloin hän eniten tarvitsee apuani? Ajoituksella on merkitystä, joskus myöhemmin on liian myöhään. Apua pitää antaa silloin, kun on avunannon aika.

Kulkuri

Nyt on kevät. Kesä on tulossa, kulkurikin taasen pärjää. Kesällä ei tarvitse kattoa päänsä päälle, ei seiniä eikä lattiaa. Kattona taivas, seininä luonto ja lattiana äiti maa. Kesä on kuitenkin pohjoisessa lyhyt, tulee syksyn myrskyt ja talven pakkaset. Kulkurin pitää talvisuojaan seisahtaa. 

Minulla on helkama, sen mallimerkintä on "kulkuri". Se on kesäpyörä, kapeat vanteet rengastettuna asfalttikäyttöön. Kulkurilla on miellyttävä ajaa tasaista, mutta soratie on sen koitinkivi. Kulkuri on vanha jo, mutta vanhentunut on moottorikin. Moottori tykkää kun sitä käytetään, ja kumma juttu on, että sen teho kasvaa ja paino tippuu mitä enemmän se kilometrejä ajokaudella puuskuttaa. 

Ihanaa, pian kulkuri pääsee moottoria huoltamaan. Kulkuri rakastaa tätä ohjaamaani komediaa.*_*

Ateistin taivas

Uskotko jumalattomuuteen? Ateismikin on uskonto, siinä uskotaan että kuoleman jälkeen ei ole elämää. Ateisti uskoo kadotukseen, lopulliseen kadotukseen, ja sen hän uskonsa mukaan osakseen saakin. Ateisti saa siis uskonsa mukaan, uskolla on merkitystä.

Ateismi syntyi valistuksen seurauksesta, ajattelu on sen kantavana voimana. Ateisti on siis valistunut, teisti taasen jopa valaistunut. *_*

Viruspäivitys

Saamme syntymässä maalliselle matkallemme hienon asuinpaikan, kehon. Tietoisuuden kautta se toimii, tietoisuuden kautta se pysyy kunnossa. Tietoisuuden kautta se korjaa itse itseään, hyvänä esimerkkinä kehon sisäinen puolustusjärjestelmä; kuume ja siihen liittyvä valkosolujen määrän lisääntyminen. Vanha kansa sanookin, että mikä ei tapa niin vahvistaa. Näissä sanoissa on suurta viisautta, vuosisatojen mittaan kertynyttä kokemuksellista tietoa. 

Muistan, että minun lapsuudessani ei rokotettu tuhkarokkoa, vihurirokkoa eikä sikotautia vastaan. Silloin, jos jossain perheessä tauti jylläsi sinne mentiin kyläilemään - jotta saataisiin tuo tauti tarttumaan itseen. Tietona oli, että kun tämän välttämättömän taudin sairastaa lapsena se on lievä ja se sairastetaan vain kerran. Aikuisiällä sairastettuna tauti on jo paljon raskaampi, ja seuraukset jälkitauteineen voivat olla vakavia. Mikä ei tapa, se vahvistaa... kaikella on tarkoitus, myös näillä ns. lastentaudeilla. Olisiko näitä "päänahkoja" tarkoitus kerätä, että saa sarjan täyteen ja palkintona pitkän iän? Mille tielle ollaan lähdetty, kun lähes kaikkeen kehitetään rokotteet? Miten se vaikuttaa tuohon kaikkeuden luomaan järjestelmään, jonka kautta ihmisen on tarkoitus vahvistua eikä heiketä?

Fyysisellä kivulla ja kärsimyksellä, joita sairaudet aiheuttavat on myös "herätystehtävä". Sairaus laittaa ihmisen polvilleen, parhaimmillaan se pysäyttää ajattelun. Esittää kysymyksen elämäntarkoituksesta? Miksi minä? Monesti, kun parannutaan sairaudesta ollaan sen jälkeen helpottuneita tervehtymisestä. Mutta miten nopeasti ihminen unohtaakaan sairautensa aiheuttaman kivun ja kärsimyksen, kun hän on jälleen terve. Miten nopeasti hän palaa samalle tielle, missä hän oli ennen sairastumistaan ja matkassa saattaakin olla enemmän katkeruutta kuin ennen sairastumista. Mitään muutosta ei tapahtunutkaan, mutta poikkeuksiakin on. On ihmisiä, joilla on ollut vakava sairaus, ja he ovat parantuneet siitä. Ja jotain on tapahtunut, ei ole enää sitä vahvaa egoa. Sulkeutuneesta on saattanut muotoutua avoin, sydämettömästä sydämellinen, kiittämättömästä kiitollinen, arvostelevasta suvaitsevainen, katkerasta anteeksiantava...

Haluan tällä blogillani avata näkemystä sellaiseen asiaan, mistä harvoin keskustellaan. Mikä onkaan sairauksien kautta avautuvan kärsimyksen ja kivun tarkoitus meidän tietoisuuden tilaamme?  Onko niiden syvempi tarkoitus jäänyt unholaan? Tiedän, että näitä asioita ajatellaan silloin kun itse sairastutaan. Tiedän, että moni uskoo sokeasti lääketieteeseen. Voisimmeko kuitenkin ensisijaisesti uskoa omaan syvimpään itseemme? Sillä siellä on vastaukset kysymyksiin, joita ei ole edes esitetty ja joita ei tarvitse edes esittää. Siellä on vastaukset, joissa elämä on pääosassa. Elämä, joka ei tunne kärsimystä ja joka on ikuinen.  

Yksin yksinään, ykseydessä kaikkeen

Ihminen on yksinään yksin, vaikka ympärillä olisi paljon ihmisiä. Peilaaminen oman käyttäytymisen suhteen palautuu takaisin lähettäjälleen, mutta miten tuon palautteen näet ja koet kertoo oletko löytänyt todellisen itsesi. Jos tarkkailet omaa itseäsi ulkopuolisin silmin, olet tiedostanut että yksinäisyydessä on ulottuvuus kaikkeuteen. Silloin tunnet muiden ihmisten olemassaolon pyhyyden, ja kaiken pyhyyden mitä maailmamme tarjoaa. Ykseyttä kaikkeen olevaan, et ole yksin.

Varjosilla

Tänään aurinko sulattaa lumipeitettä, niin myös pihamaalla olevasta varaston katosta. Katselen lumoutuneena miten vesipisarat tippuvat  vesikouruun, jokaisella pisaralla on varjo seuranaan. Yksi pisara onkin kaksi, toinen märkä ja toinen ei oikeastaan mitään. Valossa se on mahdollista, olla varjosilla.

Valon osuessa sinuun, pisaraan, sinusta tulee kaksi. Varjo ja sinä, "ei mitään" ja "jotain". Varjosi näkyy vain valossa. Muotosi kuvastuu varjossasi, muotosi jota et voi koskettaa koska se ei ole mitään. Se on mahdollista vain sielun tasolla, kosketus omaan syvimpään itseen. Kenties tämän elokuvan tarkoitus onkin ymmärtää se, ettei voi ymmärtää. Silti tuo varjo kertoo, että olet, jos et olisi, niin ei olisi varjoakaan.

Varjo ilman sinua on utopiaa, utopia ilman muotoa on "ei mitään". Lumi sulaa pisaroina katolta, aurinko ja huhtikuu. Valo herättää, et ole yksin.*_*

Kokemuksia kuolemanrajalta

Kuolemanpelko poistui

Terapeutti Ally Watkins Cornwellista Englannista kärsi komplikaatioista synnyttäessään poikaansa vuonna 1992. Sairaalassa 24-vuotias nainen menetti tajuntansa ja lakkasi hengittämästä.

– Olin kuollut yli kaksi minuuttia. Kesken kaiken heräsin toisenlaisessa tilassa. Olin tietoinen siitä, että sairaalan henkilökunta yritti elvyttää minua. Kuulin ääniä ja paniikin, mutta itse tunsin rauhaa, Watkins kertoo.

– Fyysinen kehoni rajat hämärtyivät ja olin vapaa. Leijuin ruumiin yläpuolella ja minua ympäröi kirkas valo. Tuntui kuin katoaisin ja se oli upeaa. Sitten kuitenkin ymmärsin, että vauvani kuolisi hapenpuutteeseen, ellen alkaisi hengittää.

Watkins kertoo, että pelko lapsen hyvinvoinnista sai hänet palaamaan ruumiiseensa. Hetken päästä hän tuli tajuihinsa ja hänen poikansa syntyi.

– Kerroin kokemuksestani miehelleni, ja hän uskoi minua. Hän kertoo huomanneensa miten kokemus on vaikuttanut elämääni. Se on poistanut pelkoni. En enää käytä aikaani epäilyihin ja huolehtimiseen. Enkä enää mieti mitä muut ihmiset ajattelevat minusta. Nyt tiedän, että pääsemme kuoleman jälkeen upeaan paikkaan. En enää pelkää kuolemaa. 

Älä hukkaa hetkeäkään

40-vuotias kotiäiti Julie Di Mascio kertoo vuoden 1997 kokemuksestaan.

– Sain kuolemanrajakokemuksen, kun entinen kumppanini pahoinpiteli minut henkihieveriin. Hän kuristi minua ja tunsin kuinka erkanin kehostani. Kipu ja pelko lähti minusta. Tunsin olevani irrallaan lattialla makaavasta naisesta. Tunsin tyhjyyttä: minun olisi pitänyt elää yli 27-vuotiaaksi, Di Mascio kertoo.

– Silloin hahmo ilmestyi taakseni. En tiedä kuka hän oli, mutta hän näytti minulle elämäni siihen pisteeseen asti. Muistan ajatelleeni, etten ollut vielä täyttänyt kohtaloani. Sitten heräsin tajuttomuudestani.

Di Mascio sanoo, että kokemuksensa ansiosta hän uskalsi jättää väkivaltaisen kumppaninsa.

– Kuolemanrajakokemus teki minusta ystävällisemmän ja viisaamman. Ymmärrän paremmin tekojeni seuraukset.

Nainen ei yleensä kerro kokemuksestaan ihmisille, sillä pelkää näiden pitävän häntä hulluna.

– En tiedä oliko se mitä näin totta, mutta se sai minut tutkailemaan elämääni. En halua enää hukata sekuntiakaan.

Kokemus muutti täysin

IT-johtaja Russel Wain, 28, joutui moottoripyöräonnettomuuteen vuonna 2002.

– Jouduin teho-osaston hengityslaitteeseen. Vanhempiani pyydettiin varautumaan pahimpaan. Kun minut irrotettiin laitteista, lakkasin hengittämästä ja olin kliinisesti kuollut kaksi minuuttia, Wain kertoo.

– Heräsin pimeässä tunnelissa ja tunsin tuskaa. Edessäni oli kirkas valo, jota kohdin kävelin. Kun valo ympäröi minut, kipu katosi, oloni oli miellyttävä ja tunsin kuuluvani sinne. Sitten miehen ääni sanoi "Ei ole vielä sinun aikasi. Sinun täytyy mennä takaisin". Sen jälkeen olin teho-osastolla ja näin kuinka lääkärit yrittivät pelastaa henkeni. Äitini itki ja isä piteli häntä sylissään. Tunsin leijuvani kattoa kohti ja äkkiä heräsin kehossani.

Ensin Wain ei voinut uskoa kokemaansa, mutta vakuuttui lopulta kuolemanrajakokemuksen olleen todellinen.

– Kun kerroin sairaalanhenkilökunnalle ja vanhemmilleni mitä olin nähnyt, he myönsivät, että juuri niin oli tapahtunut.

Wain kertoo tapahtuneen muuttaneen häntä ihmisenä.

– Minusta on tullut nyt rauhallisempi ja rakastavampi. Suhtautumiseni muihin ihmisiin on muuttunut. Olen nykyään ymmärtäväisempi ja empaattisempi.

Wain pitää kokemustaan lahjana.

– On lohdullista tietää minne pääsee kuollessaan. Olen nähnyt sen ja se on todellista autuutta.

http://www.mtv3.fi/helmi/kuudesaisti/artikkeli.shtml/2010/02/1061691

7,5 miljoonaa

...syytä olla kiitollinen, ennen ja jälkeen arvonnan. Nyt.