Tänään aurinko sulattaa lumipeitettä, niin myös pihamaalla olevasta varaston katosta. Katselen lumoutuneena miten vesipisarat tippuvat vesikouruun, jokaisella pisaralla on varjo seuranaan. Yksi pisara onkin kaksi, toinen märkä ja toinen ei oikeastaan mitään. Valossa se on mahdollista, olla varjosilla.
Valon osuessa sinuun, pisaraan, sinusta tulee kaksi. Varjo ja sinä, "ei mitään" ja "jotain". Varjosi näkyy vain valossa. Muotosi kuvastuu varjossasi, muotosi jota et voi koskettaa koska se ei ole mitään. Se on mahdollista vain sielun tasolla, kosketus omaan syvimpään itseen. Kenties tämän elokuvan tarkoitus onkin ymmärtää se, ettei voi ymmärtää. Silti tuo varjo kertoo, että olet, jos et olisi, niin ei olisi varjoakaan.
Varjo ilman sinua on utopiaa, utopia ilman muotoa on "ei mitään". Lumi sulaa pisaroina katolta, aurinko ja huhtikuu. Valo herättää, et ole yksin.*_*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti