Ihminen on yksinään yksin, vaikka ympärillä olisi paljon ihmisiä. Peilaaminen oman käyttäytymisen suhteen palautuu takaisin lähettäjälleen, mutta miten tuon palautteen näet ja koet kertoo oletko löytänyt todellisen itsesi. Jos tarkkailet omaa itseäsi ulkopuolisin silmin, olet tiedostanut että yksinäisyydessä on ulottuvuus kaikkeuteen. Silloin tunnet muiden ihmisten olemassaolon pyhyyden, ja kaiken pyhyyden mitä maailmamme tarjoaa. Ykseyttä kaikkeen olevaan, et ole yksin.
Ole tarkkana
7 kuukautta sitten
Moro Kari!
VastaaPoistaEn ole blogin ylläpitäjä, mutta haluan kuitenkin vastata. Yksin olemisesta ei tule yksinäisyyttä, vaikka yhteys toisiin puuttuisi. Tämä johtuu siitä, että yhteys on aina olemassa, vaikka se tuntuisikin olevan poikki. Sillä eihän ykseydestä voi olla erillisenä, muuten se ei olisi ykseys. Vaikka kuinka tuntuu yksinäiseltä, se on vain harhaa.
Nuo rinnastukset ovat mielestäni ihan päteviä. Yhteys on ehkäpä vähän huono sana, sillä pohjimmiltaan ykseys ei tarkoita yhteyttä, vaan yhtä ja ainoaa. Yhteydessä taasen on vähintään kaksi osapuolta, jotka ovat jotenkin kiinni toisissaan. (Kiinni yhteydellä)
Mutta mikäli ei ihan viilata pilkkua, niin tuo ajatus on kyllä oikeilla jäljillä.
Yhteys on myös pohjimmiltaan ykseyden luoma harha, sillä jos on vain yksi, ei yhteyttä tarvita. Kaikki on jo siinä yhdessä. Erillisyyden luoma harha vain luo yhteyden vaikutelman, joka sekin on harhaa.
Kiitos Kari herättelevästä kysymyksestä, mukavaa että blogi sai sormesi näppäimistölle.
VastaaPoistaKiitos Joonas, vastaus Karin kirjoitukseen on syvällinen. Mitä tuohon sanoisi kuin, että odotan kommentointiasi jatkossakin.*_*
Yhteys on tietynlainen valinta tai olosuhteiden kautta avautuva tilanne siitä, että et ole yksin. Ykseys taasen kuvastaa sanana oivalluksen kautta avautuvaa tietoisuutta, että kaikki elämä ja olevainen on samasta alkulähteestä. Ihminen luopuu silloin yksinäisyyden ja erillisyyden harhasta. Sulautumisen jälkeen ei ole yksinäisyyttä eikä erillisyyttä, ei ole kärsimystä eikä kuolemaa. Se on omalla tapaa kuin kotiinpaluu matkalta, joka kuitenkin jatkuu...