Mikä on niin on

Mikä on niin on
Minä olen, kun Sinä olet

tiistai 31. elokuuta 2010

"Sulle, mulle ja tolle"- linkkiluettelo

Linkkiluettelosta pääset Eckhart Tollen kirjojen esittelyihin sekä netti-tv-sivulle. Snatam Kaurin tarjoaa hiljaisuutta musiikin välityksellä.

maanantai 30. elokuuta 2010

Sairauskassan korvaukset

Ovet joista kuullaan ja joista huutoosi vastataan. Ollaan kuulolla, ovet auki. Korvauksia haetaan, jotta tullaan kuulluksi ja jotta saadaan hyvitystä. Hyvitystä jostain, joka kuuluu korvauksien piiriin. 

Sanaleikkiä. Sanoissa on paljon merkityksiä. Joskus ne ovat loogisia siihen nähden, mitä niillä alunperinkin tarkoitetaan. Monimuotoinen suomenkieli, suomiesten kieli. *_*

Syrjällään normaaliin

Seuraavaksi Eppu Normaalin pohdintaa ajasta kappaleessa "85".

Silmämme avataan ja suljetaan
Me maailman pyörällä kuljetaan
Ylöspäin ja alas ja ympäri hei
Maailman pyöräni vei
Elämäni oli tylsää niin
Sitä tylsyyttä katselin silmät kii
Silmäni avasin ja maailman näin
Maailmaani katsomaan jäin

On vuosi '85, kauan on aikaa on siis
Siitä kun viimeksi ylöspäin pyörähdin pyörässä näin

Täällä metrossa maailman lauluja kirjoitan,
Lauluja siitä mitä mä nään ja mitä tunnen sisällä pään
Ja missä kuljin milloinkin, mietin nyt, silloinkin,
Mietin kenelle lauluni teen, missä oon, minne meen

Syrjällään oikeaan

Lueskelin kirjaa "Mitä voi sanoa? Keskustelukirjeitä kuolemasta". Kirjailijat Hannu Raittila ja Juhani Syrjä käyvät dialogia kuolemasta.

Suora lainaus Juhani Syrjän kirjoituksesta sivulta 46:

Lomalle kronologiasta voi päästä ajattomaksi hetkeksi, sitten viriää harvinaista tapausta juhliva tietoisuus, jonka ansiosta puhtaaseen olemassaoloon vajoamisen voi muistaa. Paratiisi on koko ajan meissä, mutta sinne ei pääse pyrkimällä.
   Yhteyden ajattomuuteen voi saada myös vaaratilanteessa. Katolta luisuminen voi kestää kauan. On aikaa miettiä jarrutustekniikoita ja alastuloa. Hätäytymätön mieli vaeltaa tiedostoissa ja luo parasta mahdollista tekniikkaa. Kliseet ovat tiedon taskuja. Eletyn elämän voi joku todella nähdä kulkevan filminauhana silmiensä edessä. Ihminen on elämänraivonen ja kokemuksesta oppiva eläin kuin susi.

Syrjällään ollaan, kun mietitään asioita eri näkökulmista. Oivalluksia on siellä täällä, syrjällään olo on tärkeää jotta taiteen kautta saadaan esiteltyä asioita joita on muuten vaikeaa pukea sanoiksi.

Hannu Raittila kirjoittaa Syrjälle rohkeaa tekstiä ja toisin päin. Syrjältä voi tippua normaaliuden ulkopuolelle, mutta tietty varovaisuus paistaa kirjoituksista läpi. Ollaan aiheessa, jossa mennään ihmisen käsityskyvyn ulkopuolelle, silloin egolla alkaa olla tuliset paikat. Ymmärtäminen kun vaatii ajasta luopumista, kuolema pitää kutsua kastejuhlaan.

Hannu Raittila kiteyttää keskustelun kuolemasta hienosti yhteen lauseeseen: "Kaikki, mistä voidaan puhua, on elämää." 

Niin, kaikki on elämää...  

sunnuntai 29. elokuuta 2010

Kaksoiskuva

Katsot silmiini, näet kaksoiskuvan. Se sinä olet, sinä ja minä.

Bobombom duaa

Bobombom duaa
Bobom heijeijeijei
Bom duaa
Bobombom duaa
Bobom heijeijeijei

Vain elämää, ei sen enempää
On kaikki tää, koita ymmärtää
Vain elämää, ei sen enempää
Myös kesä tää kohta taakse jää

Bobombom duaa
Bobom heijeijeijei
Bobombom duaa
Bobom heijeijeijei

Kaiku ja peili

Kaiku vastaa mitä sinne huudetaan, peili kuvastaa kuvan jonka sinne lähetät. Sisäinen kaiku ja peili, sama logiikka. 

Lähettäjä saa takaisin sitä mitä lähettää, se on hienoa. Mitä siis haluat lähettää, kirouksiin vääntyneet kasvot vai nauravat silmät? Postia itsellesi.

Rakasta itseäsi, sillä kirje itseltä sisältää lähettäjän viestin.

Sudenkorento

Kansanperinteen mukaan sudenkorento elää aamusta iltaan, tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Sudenkorento elää lajistaan riippuen muutamasta päivästä jopa kuukausiin. Kansanuskomuksen mukaan sudenkorento voi ommella nukkuvan silmät kiinni, mikä olisi aika ihme  hyönteiselle.

Samana päivänä voi kuitenkin syntyä ja kuolla, välissä voi olla vuosia. Näin kävi näyttelijä Ingrid Bergmanille, joka eli 67 vuotta aloittaen ja päättäen taipaleensa 29. elokuuta. Sellainen oli Ingridin elokuvan alku ja loppu kalenterin mukaan, mitähän tuohon väliin sisältyi?  Toukka- ja siipivaihe, ne ainakin. 

Onko näyttelijä lähempänä itseään, kun saa elää hahmojensa kautta läpi monta persoonaa? Onko se rikasta vai köyhää? Mikä oli hänen aito rooli elokuvassa "Elämä"? Voiko sen vuokrata pimenevien iltojen ratoksi - toisen elämän?

Yhtä ja samaa elokuvaa, siinä olemme kaikki. Elokuvan nimi on Elämä, se ei ole kenenkään omaisuutta. *_*

lauantai 28. elokuuta 2010

Paradoksin voima

Meidät on opetettu tahtomaan, haluamaan asioita. On tavallisia, arkisia haluamisia ja sellaisia, jotka vaativat tavoitteita. Ne vaativat kalenteria, kenties vuosien päähän eteenpäin. On siis tavoitteita, jotka toteutuvat kun olet tarpeeksi määrätietoinen. Tätä yhteiskunnassa arvostetaan, eikä sitä voi moittia. Se on juuri sellaista, kun maailma tänä päivänä on. Niin, se on optimaalia. Normaalia. Ihmisen pitääkin tahtoa, asettaa tavoitteita elämässään jotta hänellä on elämälleen tarkoitus.

Tämä määrätietoinen tahtominen ja tavoitteiden asettaminen vie monesti meidät pois tämänhetkisyydestä. Matkalla päämäärään saatamme kuitenkin kokea jotain välähdyksiä onnellisuudesta, tehdessämme unelmistamme totta. Tulee hetkiä, jolloin nauttii siitä että on matkalla eikä mieti valmistumis- tai muuttopäivää. Nämä hetket kultaavat muistot, kärsimyksen mielellään unohtaa. Unohtaa ja kuoppaa, sillä "otsasi hiessä tulee sinun leipäsi ansaita". Tämä oravanpyörä, joka kuitenkaan ei ole pyörä, vaan lineaarinen eteneminen tavoitteen asettamisesta tavoitteen saavuttamiseen, tapahtuu psykologisessa ajassa. Se on unennäköä, josta herääminen on vaikeaa tai oikeastaan liian helppoa. 

Muotojen maailmassa ei ole totuttu ajatukseen että mitään voisi saada ilman pitkäjänteistä ajanhallintaa. Nyt siirrymme sellaisiin rakenteisiin, kun mieli. Mielen muokkaamisessa paradoksin käyttäminen on hyödyllistä. Silloin sinun on kuitenkin jo hyvä tietää, mitä et tahdo. Silloin sinun pitää olla valmis kutsumaan viikatemies paikalle vikatoimaan egosi rakenteita, jotta pääset eroon omasta itsestäsi ja saat syimmän itsesi paljastumaan ja ottamaan paikkansa tässä elämässä. Siten elämään astuu elämä. 

Paradoksina sinun siis pitää kuolla, että saat elämän. Pienet kuolemat tuovat aina palasen elämää mukanaan, mutta tätä et voi suunnitella. Et voi asettaa tavoitteita tulevaan, valmistumispäivää et voi määritellä. Sillä jos niin teet, olet aina kauempana tavoitteestasi. Tavoitteesi on tämä hetki, nyt. Mutta miten siihen voi päästä, siihen missä jo on?

Ihmisen mieli on veikeä tapaus. Mitä enemmän haluat olla ajattelematta, arvostelematta, luokittelematta ja nimeämättä asioita, sitä helpommin ne alkavat kuin kiusallaan tulla esiin. Havahtuminen on kuitenkin se ensimmäinen askel, silloin tarkkailija on jo mukana elämässäsi. Mieli toimii paradoksin voiman kautta, se on siirtymävaiheessa hyvä keino purkaa egon rakenteita. Se on myös keino, jolla saat vahvistettua egon rakenteita. Siksi havahtuminen on tärkeää, sillä tarkoitus ei ole mennä ojasta allikkoon. 

Yksi tärkeä asia on olla tuomitsematta, vaikkapa omia ajatuksiaan. Miten voisit luopua ajattelusta, jos et hyväksy ajatteluasi. Sinun pitää täydellisesti hyväksyä ajatuksesi, jotta voit olla ajattelematta. Itsetuntemus ilman analysointia on tärkeä askel kohti kotia, joka olet.

Oletko huomannut joskus, kun sinulla on kiperä ajatustehtävä. Sanot itsellesi, ajattele. Ja mitä tapahtuu? Ajatus ei luista lainkaan. Kun haluat päästä tähän hetkeen, salli tietoisesti itsellesi ajattelu - silloin saat tilaa. Salli arvostelu, mutta tee se tietoisesti. Voit käyttää imperatiivia, kun näet jotain jota haluat arvostella. Anna itsellesi lupa arvostella, mutta tee se tietoisesti. Kokeile mitä tapahtuu! Jos tunnet vihantunteita jotain asioita kohtaan, vihaa tietoisesti sitä. Vihaa. Kokeile mitä tapahtuu! Et lyö ketään, minä takaan sen. 

Älä tuomitse itseäsi, ole sille lempeä, sillä näin opit tuntemaan itsesi joka et ole. Havahtuminen avaa sinulle valinnanmahdollisuuden, sillä sitä ei ennemmin ole. Haluatko kärsimystä vai vapautua siitä? Haluatko, että viikatemies vikatoi vastarinnastasi huolimatta, vai tietoisesti.

perjantai 27. elokuuta 2010

If, pohjolassa, hämeessä tai pohjantähden alla

Mitä epätodennäköisempää on, että lähiaikoina sairastuisit, vammautuisit tai kuolisit, sinut vakuutetaan  mielellään näiden uhkien varalta. Mutta jos olet jo kokenut jotain ennenmainittua, on vaikeaa saada vakuutus. Vakuutus vaatii vakuuksia siitä, että voitto vakuutuksen antajalle on taattu. Vakuuttaja pelaa tulevaisuuden uhkilla ja mielikuvilla, pelko on sen mannekiini. Ehtoja tarkastetaan maksettujen korvaussummien pohjalta. Vakuuttelu on rahakasta hommaa, eräs taiteenlaji.

Saako henkivakuutuksesta rahat, jos kuolee ja jatkaa elämänä elämää? Ennakkotapauksista en ole kuullut. Japanissa kylläkin on paljon ikä-ihmisiä, jotka nostavat eläkettään vaikka ovat kadoksissa. Heillä tuskin on henkivakuutusta, sillä omaiset pitävät heistä hyvää huolta. *_*

Pakkopaita

Pakkopaita päällä estradille, se on vaikeaa. Elokuvassa nimeltä elämä, ei jaeta oskareita jos vaatetus on väärä.

Tunne lukko, tunnelukko

Tunnelukko on lapsuudessa opittu haitallinen uskomus, joka ohjaa ajatuksiamme, tunteitamme ja käyttäytymistämme. Tunnelukot laukaisevat voimakkaita vihan, pelon, surun ja ahdistuksen tunteita. Tunnelukon voi aiheuttaa lapsuudessa tapahtunut hylkääminen, arvostelu, ylisuojelu, kaltoin kohtelu, syrjintä, hyväksikäyttö tai laiminlyönti. Tunnelukko saa aikuisen luomaan uudelleen niitä lapsuutensa oloja, jotka olivat vahingollisia. (http://fi.wikipedia.org).


Hyvä kirja tutustua oman itsen tunneilmastoon on lukea "Avaa tunnelukkosi - vapaudu elämään täydesti". Sitä kautta pureudutaan tunnistamaan tunnelukkoja, jotka ovat syntyneet varhaisessa lapsuudessa. Tunnistaminen vaatii tuomitsemattomuutta, havainnointia siitä mitä sinussa on. Se on vapauttavaa ja näet, että olet itse itsesi luomus.

Seuraavasta linkistä pääset tutustumaan asiaan suorittamalla tunnelukkotestin. Jäkimmäinen linkki vie tunnelukkoterapiaan.

http://www.mentores.fi/index_tiedostot/Page2265.htm

http://www.skeematerapia.fi/

Taivaspaikka

Oletko synnitön? Oletko ampunut ohi maalista? Ohi ampuminen on synti, tarkka-ampujan painajainen.

Tähän on olemassa testi. Voidaanko testillä sulkea sinulta taivaspaikka? Missä on taivaspaikka, jos paratiisi löytyy tässä ja nyt?

Taivastestiin: http://cometell.me/taivastesti/?adcode=googlefi&gclid=CIDA4JD42KMCFYQF3godcmcU8A

Oleminen ihmisenä

Käsillä, esillä, maailmassa, tietoisuudessa ja maailmassa sekä tietoisuudessa tämänhetkisyyden kautta. Olemisen eri asteita. 

Kouluasteet, joita ei ole kirjattu opetussuunnitelmaan. Asteet, jotka suoritat tai et. Asteet, jotka luet tai jätät lukematta. Kielen tajuaa, kielestä riippumatta. Kieli, joka oli  yksi ja sama kaikilla, ennen Baabelin tornia. Tornin kertomushan on Raamatun selitys ihmisroduista ja ihmiskunnan jakautumisesta eri kansoihin, joilla on omat kielensä.  

Käsillä on kaikenlaista olevaa, esillä on mitä käytellään, maailmassa oleminen perustuu pitkälti maailmankuvaan. Ihmiskuvassa nämä kaikki vaikuttavat, lisäksi siihen tulee ihmisenä olemisen henkinen olevuus ja joillekin myös hengellinen. 

Kaiken ollessa kohdallaan, mikään ei ole enää samaa. Harmaudesta kasvaa värit, hiljaisuudesta kumpuaa sävel, tunnottomuudesta sykkii riemu. Niin, ihmiskuva on tarkkailijan silmissä. Silmissä, jotka sulautuvat ihmisen silmiin ja silmiksi. Silmät, jotka näkevät kauneuden.

Mikä onkaan ehjä ihmiskuva? Kuva, jollaiseksi Jumala meidät loi vai se jollaiseksi itse itsesi loit? Onko niissä eroa? Kysymyksiä, joihin vastaat tai et. Kaikkeen ei tarvitse vastata, kaikkeen on hyvä olla vastaus. Vastaus kumpuaa, jos sitä kolkuttaa. Vastauksen saa, jos siitä ei tee itsetarkoitusta - vastaamisesta. 

Rakkaus. Pohjalla, taustalla ja kaiken yllä. Sulautuneena matkalaiseen, antaen elämän sykkeen kaikelle mitä on. Tunteiden tunteminen, päällimmäisenä aito ilo. Muut vain makujen tunnistamista varten, ei ajatusten ruuaksi. Kaiken päällä risti, leikkaupiste - tämä hetki, josta kumpuaa olemiseen Rakkauden  syvin muoto - Ilo olemisesta, olemisen ilo.

Kyllä

Kyllä-asenne - kaikkeen. Asenne positiivisuuteen, kulkee tietä missä ei ole "mustia käsiä" eikä rajoituksia. Siellä on aitoa suvaitsevaisuutta, ei vastustusta. Siellä on tietoisuuden tie, joka vie turvallisesti perille. Lipuen kohti määränpäätä, joka sinä olet.

http://www.snatamkaur.com/web2.html 

Tyyneys

Jumala, anna minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa ne jotka voin ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan.

Tyyneysrukous on yleinen nimitys alun perin nimettömälle rukoukselle, joka laitetaan yleensä teologi Reinhold Niebuhrin nimiin.

Asioiden hyväksyminen sellaisina kun ne ovat, "mikä on niin on". Täydellinen vastarinnattomuus pitää olla hyväksynnän pohjalla, muuten päätös on "tahrainen". Tahrat heijastuvat teoissamme, jos tahroja on. Pitää siis joko hyväksyä asiat täydellisesti, tai muuttaa asia sellaiseksi että sen voi hyväksyä "tahrattomana". Kaikkea ei voi muuttaa, jotain voi. Tämän erottaminen onnistuu, kun tyyneys laskeutuu tarkkailijana olemukseesi. Tyynellä voit aistia tulevan myrskyn tai menneet tyrskyt. Tyyneys on ulkoinen muotosi, kun olet läsnäoleva. Sisäinen vastine ulkoiselle tyyneydelle on hiljaisuus, se on tyyneyden lähde.

torstai 26. elokuuta 2010

Jep

Jep. Siellä nainen piilottaa suklaapatukan lääkekaappiin. Dietillä. Jep. Siellä mies huitaisee toista kasvoihin. Jep. Siellä poika tekee pahojaan, päästää kaverinsa polkupyörän takarenkaasta ilmat pois ja taivuttaa pumpun akselin väärän. Jep. Siellä äiti itkee, kun lapsi valvoo. Jep. Siellä mies murehtii, kun sain lopputilin - miettii synkeitä. Jep. Kauppias kauppaa käytettyä tavaraa uutena, uuden hinnalla. Jep. Nainen miettii miten saisi nöryytettyä miestään. Jep. Mies soittaa tyttöystävälleen, tunti olisi aikaa ennen kuin pitää olla kotona päivällisellä. Jep. Mies autopurkaamolla nostaa varaosan kärryihin - kuititon hinta ja kassa taskussa. Jep. Vahus on vihainen, elämä on ehtoossa. Jep. Kateellinen katsoo toisen omaa, haluaisi sen itselleen. Jep. Työkaveri moittii johtajalle toista, ylentää itsensä. Jep. Uneton kääntää kylkeään, ei uskalla nukkua jos ei enää herää.

Jep. Jep. Sinua tarkkaillaan. Syvin itsesi ei sinua tuomitse. Et sinä ole tietoinen itsestäsi, vaikka olisit käynyt itsetuntemuskurssin ja istunut psykoterapiassa. Mutta se, että tutustut itseesi, tuomitsematta ja arvostelematta itseäsi. Havainnoiden kuka olet, vie lähemmäksi sitä mikä et ole.

Mieletön

Huomista aiemmin ei ole ollut, eikä tule olemaan mitään uutta. On vain tämänhetkisyys. Se on silloin, kun se on ollut ja kun sitä voisi eniten odottaa. Huomista ja eilistä. Huomisen kautta menneeseen, onko se mahdollista? Miksei? Sillä kaikki mahdollistuu, jos tähtäin on kalibroitu tähän hetkeen. 

Hullua, ei vaan mieletöntä. Muuten se ei onnistu, pitää olla mieletön. Hullut ajattelevat liikaa,  tekevät salaliittoteorioita. Elävät katkeruudesta, syyllisyydestä ja mieli käy ylikierroksilla. Stressaavaa, niin tuttua kiireiselle ihmiselle. Ajattelun kautta syntyy kärsimystä, mielettömällä ajattelua ei ole. Mieletöntä on olla tuomitsematta, kiintymättä ja vastarinnatta, sillä mielettömyys sisältää kaikki nämä elementit. Se ei ole vaarallista, se on elämää kunnioittavaa.

Mieletön sanana on ymmärretty väärin, se johtuu ajattelusta. Mieletön ei ajattele, hän käyttää mieltään muuhun kuin ajatteluun. Miten mielettömyyttä sitten voisi kuvata ajattelulla? Ajattelun kautta mielettömäksi nimeäminen on hulluutta, mielettömyys ei ole ajattelemattomuutta. 

Mieletöntä ajattelua. Onko sitä? On. Se on sitä, että mieli on syvimmän itsesi käytössä - työkaluna. Se ei ole egon leikkikenttä joka pelaa menneisyydellä ja tulevaisuudella tunteiden varjoleikkiä,  se ei ole hengissäsäilyttämistila - egon teho-osasto. 

Mielettömän mieli ei tee ajattelemattomuuksia, vaan Rakkauden töitä tietoisuuden ohjauksessa.

Hereillä

Ollessasi hereillä, tarvitset lepoa. Nukkuessasi tarvitset unta, alkulähdettä.

Läsnäolo tässä hetkessä ei eroa alkulähteestä, olemisen ilosta. Kaikki on yhtä ja samaa, kun olet hereillä.

Kuolemanjälkeinen elämä

Kuolema on egolle vakava asia. Kuolemasta keskustelu jää pinnalliseksi, sillä siitä ei monikaan voi keskustella oman henkilökohtaisen kokemuksensa kautta. Voidaan tietenkin puhua surusta, jonka kuolema aiheuttaa. Voidaan puhua biologisesta prosessista, jossa organismi lakkaa toimimasta. Voidaan puhua kuolemasta irrallisena tapahtumana, mutta yhtä kaikki - keskustelu on kuitenkin elämästä keskustelua. 

Oletetaan, että kaksi valaistunutta keskustelevat kuolemasta. Koska heillä on henkilökohtainen kokemus kuolemasta ja he kuitenkin ovat elossa, keskustelu jää hyvin lyhyeksi. Miksi keskustella kuolemasta, jonka jo on kokenut ja sen olemus on valjennut. Se on harha, joka on oivallettu egon kuoleman kautta. Miksi keskustella asiasta, jota ei ole?

Elämä on, ikuista. Syvin itsesi ei kuole koskaan. Elämän astuessa olemukseesi sinulla ei ole peruspelkoa kuolemasta, sillä egoa ei ole. Se, että kuolet menneelle ja tulevalle tuo sinut tähän ikuiseen hetkeen. Läsnäolon voiman kautta olet osana kaikkeutta, josta olet tullut muotojen maailmaan. 

Tämä maailma voi olla helvetti tai paratiisi, voit olla unessa tai hereillä. Unesta pitää kuitenkin herätä, jotta kuolemaa ei ole. Vaikka muoto joskus häviääkin, syvin itsesi on ikuinen. Minä olen.