Eilen alkoi Etelä-Afrikassa jalkapallon mm-kisat, jalkapallofaneilla on seurattavaa kuukauden päiviksi. Jalkapalloilussa tuolla tasolla on suotavaa, että jalka on usein pallossa, muttei pallo jalassa. Kuitenkin yhteys palloon pitää olla, mutta ei kettingillä. Rautapallojen aika on ohi, Etelä-Afrikassakin. Onko kahleista päästy eroon? Kahleista jää aina jäljet jos ne ovat pitkään kiinnitettynä raajaan. Varsinkin, jos kahlehdittu tekee vastarintaa, silloin kahleet pureutuvat lihaan. Arvet ovat vielä Etelä-Afrikan yllä, mutta kaikki muuttuu jalkapallolla, näin uskon.
"Apartheid-hallinnon aikana Etelä-Afrikan ulkopolitiikan keskeisin tavoite oli puolustaa ja suojella valkoisten ylivaltaa ylläpitävää poliittista järjestelmää. Tämän politiikan seurauksena maa joutui syrjään kansainvälisestä politiikasta ja päätyi lopulta niin sanottuun "eristyksen diplomatiaan". Vuoden 1994 vaalien jälkeen tilanne muuttui ja maa otti keskeisen roolin Afrikan politiikassa."(Wikipedia).
Ja tämä linja on pitänyt, enää ei ole pallo jalassa vaan nyt Etelä-Afrikassa on tasa-arvo, siellä ei potkita enää rasistisesti ketään. Vai onko näin? Annetaanko vain sellainen kuva, sillä painostus Etelä-Afrikan harjoittamaa apartheid-politiikkaa kohtaan oli melko rankkaa. Parhaiten mieleeni on jäänyt kauppasaarto ja Steve Kekana, miehen levyjä ehdin silloin saamaan yhden käsiini - sen jälkeen saarto piti huolen siitä ettei muita tuotoksia ilmaantunut kauppoihin. Ressu Redford lämmitteli Steven kappaleen henkiin pari vuotta sitten, levy siis pyörii jälleen. Tässä kuitenkin linkki alkuperäiseen kappaleeseen:
Jalkapallo on maailman suosituin ja seuratuin palloilulaji, mikä siinä on niin kiehtovaa? Onko yksi selitys tuolle ilmiölle se, että siinä yhden pelivälineen kautta voi nauttia pelaamisesta useampi pelaaja ja kuitenkin pallon kanssa voi pallotella ihan yksistäänkin? Ja sitä on kiehtovaa seurata, ja se yhdistää ihmisiä fanaattisesti oman joukkueen kannatajaryhmiksi - ryhmääntyminen ja me-henki saa joukot liikkeelle. Joukossa tyhmyys tiivistyy, näinkin on joskus päässyt käymään. Toivottavasti näissä mm-kisoissa ollaan ihmisiksi ja jalkapallo saisi sen roolin joka sille tämän tapahtuman kautta kuuluu - ilon tuottamisen.
Jalkapallo on monessa maassa yksi keino päästä köyhyydestä eroon, jos osaa pelata oikein niin tulevaisuus järjestyy. Pallo voi näyttää siis suunnan parempaan elämään jos olet pallon kanssa yhtä, se vaatii täydellistä harmoniaa pallon ja läsnäolevan hetken kanssa. Samasta asiasta on kyse elämässäkin, meidän pitäisi olla pallon kanssa yhtä. Pallon kanssa sinuiksi pääseminen on myös hyvin palkitsevaa, sillä silloin kun hallitset palloa hallitset kroppaasi. Pallon ja pelaajan välille syntyy suhde, jossa kunnioitetaan toinen toistaan. Suhteen kummallisuus piilee siinä, että toinen on tietoinen itsestään ja toinen vain on. Kummalla on helpompaa, sillä joka potkii vai sillä jota potkitaan? Riippuu potkijasta ja potkittavasta, toinen on kuitenkin tässä leikissä se joka antaa liikkeelle voiman. Voiman antaa se, jolla voima on.
Jalkapallo on monessa maassa yksi keino päästä köyhyydestä eroon, jos osaa pelata oikein niin tulevaisuus järjestyy. Pallo voi näyttää siis suunnan parempaan elämään jos olet pallon kanssa yhtä, se vaatii täydellistä harmoniaa pallon ja läsnäolevan hetken kanssa. Samasta asiasta on kyse elämässäkin, meidän pitäisi olla pallon kanssa yhtä. Pallon kanssa sinuiksi pääseminen on myös hyvin palkitsevaa, sillä silloin kun hallitset palloa hallitset kroppaasi. Pallon ja pelaajan välille syntyy suhde, jossa kunnioitetaan toinen toistaan. Suhteen kummallisuus piilee siinä, että toinen on tietoinen itsestään ja toinen vain on. Kummalla on helpompaa, sillä joka potkii vai sillä jota potkitaan? Riippuu potkijasta ja potkittavasta, toinen on kuitenkin tässä leikissä se joka antaa liikkeelle voiman. Voiman antaa se, jolla voima on.
Tyhjän potkimista, sitä se periaatteessa on - pallon sisältö. Tyhjän potkiminen ei olisi ilman kuoria mahdollista, siksi kai täällä ollaan potkimassa palloa. Kuoret on ihmiselläkin, mutta sisältö saa meidätkin pullistumaan ja pomppimaan paikasta toiseen. Mutta kuka meitä potkii? Monesti kyseessä on ego, joka pomottaa meitä mielensä mukaan. Mielen, joka ei ole sen omaisuutta. Anastetulla "omaisuudella" siis pelaa ego, vaikka se todellisuudessa on minän "omaisuutta".
Ystäväni, jolla on alkoholin kanssa ristiriitainen suhde, kertoi palloon liittyen vertauksen omasta alkoholismistaan. Hän kertoi, että juomiseen hän ryhtyy aina kun kaikki on ulkoisesti kunnossa. Silloin hän on kuin ilmapallo, joka on pullea ja leijuu korkealla. Juomisputken edetessä pallosta alkaa kaikota ilma, ja loppuen lopuksi siinä ei ole sitä lainkaan. Tyhjät kuoret, itsetunto on aivan maassa, kuten vertauksena oleva pallokin. Raittiin jakson edetessä pallo alkaa jälleen täyttymään ja noidankehä umpeutuu saavuttaen juomisvaiheen. Hänelle sanon, että vaihda jalkapalloon. Se kestää potkimista ja se ei ole ilmassa kuin hetkittäin. Painovoima pitää pallon maassa ja pallon kanssa pelaaminen vaatii taitoa, toisin kuin ilmapallon kanssa leikkiminen. Leikille on aikansa, jalkapallolle omansa. Jalkapallon voi potkaista maaliin, mutta vain selvinpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti