Se on totta, mutta se ei vahingoita minua. Suvaitsevaitsevaisuus. Se on tärkeää.
Tunnen erään, joka ei halua nimeään julkisuuteen. Hän ei ole julkisuuden kipeä, hän tietää että julkisuus ei häntä mitenkään alleviiviivaa ja tee hänestä hyväksyttävämpää. Ilmankos hän on sopusoinnussa itsensä kanssa, hän tietää että vaikka hän asuu miehen kanssa ollessaan itsekin ulkoisilta merkeiltä myös mies, on hän sisimmässään nainen. Se on tietoisuutta omasta kehosta, oma keho on silloin minän käytössä.. Hän ymmärtää, että vaikka hän sisimmältään on nainen hän ulkoisesti on mies. Se on tietoisuutta. Eikö?
'Eräs' ei halua että hänen "työkalunsa" silvotaan naisen työkaluksi. Ei saksetkaan ole enää sakset, jos niistä tekee puukon. Käyttötarkoitus ei ole itsetarkoitus, vaan ulkoisen muodon tuottama tekemisen ilon lopputulos. Puukolla leikataan tuppi nyrkissä ja saksilla heilutetaan teriä. Tämä on lapsille vaikeaa, mutta aikuinen ihminen ymmärtää sen. Vastaukset ovat edessäsi,,, kun et ala tuijottamaan pilkkuja *-'
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti