jossa olimme kaikki unessa ja heräsimme, kun uni vihdoin loppui niin olimmekin hereillä - kaikki, jotka uskoivat minuun.
Heitin tikkaa poikani kanssa, joka on nelivuotias. Ethän sinä antaisi nelivuotiaan heittää tikkaa, koska tikat ovat terväviä. Joo, tikat ovat tosiaan teräviä. Päästään, tai oikeastaan nokastaan. No, minä neuvoin poikaani hyvin seikkaperäisesti siitä, miten tikkaa tulee käsitellä. Se on arka *lintu, koska se osuessaan ihoon sattuu. Voi tulla verta. Vertaa, sanoi poikani. No, koska poikani pyysi vertausta sanoin, että jos sinusta tulee verta on merkki siitä että pitää reagoida, mutta siinä ei ole mitään pahaa. Keho vain ilmoittaa, että huomio minut. Verentulo pitää tyrehdyttää. Sitä varten on tehty muumi-laastareita. Punainen väri kertoo, että olet nyt vaarassa ja vaara on ohi kun huomioit minut ja reagoit oikein.
Poikani kuunteli minua ja sanoi, että uskoi minua. Sitten hän alkoi heittämään tikkaa. Sanoin, että on synti heittää ohi. Se synti tarkoittaa sanan alkuperäisessä muodossa juuri ohi heittämistä. No, ymmärrätte varmaan että ohi meni - mutta vain yksi tikka. Keväällä tikat lentävät, kaikki eivät osu puuhun tai tauluun. Nelivuotiaalta tuo nyt ei ollut suurikaan synti. Keräsin tikat taulusta ja tauluntaustasta. Laskin ääneen 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9. Yksi puuttui.
Poikani ymmärsi ja sanoi, että nyt ei voi muuta kuin heittää niillä yhdeksällä tikalla. Sanoin, että nyt ei heitetä tikkaa vaan etsitään tikkaa. No, poikani löysi tikan. Se olikin taustan ihan reunassa. Hän oli riemuissaan, kun löysi tikan. Keväällä lintujenkin pongaus tuottaa kivan pongaamisen tunteen. Tiedät varmaan, kun vaikka syksyllä löytää hyvän sienipaikan .... sama tunne. Kun tunne virtaa antaa se virtaaa elämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti