Facebook

Minä olen tullut siihen tulokseen, että facebookissa ihmiset luovat itselleen ihanne- identiteettiä. Identiteettiä, joka kuvastaa heidän ihanneminäänsä. Olen kuitenkin havainnut, että jotkut ovat siellä ihan aitojakin, en tuomitse, en arvostele, kunhan totean.

Minulla on yksi hyvä ystävä, jonka ihanneminään en sovi. Olen lähettänyt hänelle kolme viestiä, joihin en ole saanut vastausta. Ihanneminä, joka ystävälläni on, ei minua halua ihanneminänsä kaveriksi. Viimeisessä, kolmas kerta toden sanoo, viestissäni kirjoitin hänelle: ”Kaverinsa saa valita, ystäviään ei.” Se kuvaa mielestäni facebookkia ihan realistisesti.

Facebook on keräilyharrastus useille, varsinkin nuoremmille ihmisille. Kerätään kavereita, mutta ei ystäviä. Montako keräilymerkkiä sinulla on? Minulla on 149, jaa, sinulla on vasta 49. No, tätä on harrastettu vuosisatoja. On kerätty kiviä, käpyjä, tulitikkuaskin etikettejä, tyhjiä pulloja, kelloja, tyttö- ja poikaystäviä, korkkaamattomia neitsyitä ja vielä aika yleinen harraste – rahaa. Nyt siis kavereita, niitäkin on mahdollista harrasteen omaisesti kerätä. Voi tätä maailmaa, ja sen hulluutta. Totean vaan, en arvostele, en tuomitse.

Kasvokirja on vanha keksintö, niin kauan kuin ihminen on ollut, niin kauan on kasvoja luettu. Jo ennen kuin oli edes kirjoitettua kieltä, ihmiset lukivat toistensa kasvoja. Lukemattomia kasvojakin on ja oli, sillä jotkut halusivat ja haluavat yhä eristäytyä. Siitä varmaan on peräisin tirkistely, erakkoakin on voitu käydä lukemassa hänen tietämättään. Nyt on oiva mahdollisuus käydä tirkistelemässä facebookissa, ns. sosiaalisia ihmisiä. Mutta onko netissä oleva sosiaalisuus aitoa? Onko se ihanneminä todellinen? Minä olen havainnut, että monesti ihmiset ovat aidosti erilaisia facebookissa kuin kohdatessa kasvoista kasvoihin. Mutta kumpi minä siellä on se aidompi ja kumpi ihanne? Se joka olet, vai se joka haluaisit olla?

Tietty ikäluokka, keski-ikäiset ja sitä vanhemmat ihmiset eivät kovin helpolla lähde tällaiseen mukaan. Facebook, sen he mieluusti vaihtavat aitoon vuorovaikutukseen. Mutta he ovatkin aikansa lapsia, he ovat oppineet arvostamaan sitä mitä oli ennen. Ovat oppineet, että avoimuuden sijasta kannattaa olla varuillaan uusien innovaatioiden suhteen. Siinä puhuu sen ikäluokan minä, joka ei ole valmis kohtaamaan muuta kuin aidon, olemassa olevan ihmisen. Tietokone tekee heidän maailmassaan ihmisestä robotinkaltaisen luomuksen, jonka syvin itse on panssarin alla. Tiedä häntä, kuka on oikeassa. Ikä vaikuttaa, harvassa kuitenkin ovat ne rohkeat, jo elämänkokemusta kerryttäneet ihmiset tuossa foorumissa.

Summa summarum. Tietotekniikka on tehty meille avuksi, hyödyksi, huviksi ja turmioksi. Kyllä ihminen tekee valinnan ihan itse, miten tekniikkaa käyttää.