Lukijoille

Kirjoittaja on menehtynyt, blogi jää kuitenkin elämään..

Vaikka olet poissa,
et meitä koskaan jättänyt.
Olet tuuli, jonka ihollani tunnen,
metsän humina, jonka kuulen.
Kaunis taivas,
sen auringon ja tähtien loiste,
jonka nään.

Olet aina läsnä, kaikkialla.

Niin monta on hetkeä kun isääni kaipaan,
aina autoit, rakastit ja parasta toivoit.
Vaikka liian varhain isämme vietiin,
kauniit muistot aina mielessämme säilyy.

Sinä olet, me olemme.
Teit meistä niitä, joita olemme.
Tästä en tarpeeksi kiittää voi,
mutta vielä me tapaamme,
kun aikamme on.

-tytär-