Kirjoittaja on menehtynyt, blogi jää kuitenkin elämään..
Vaikka olet poissa,
et meitä koskaan jättänyt.
Olet tuuli, jonka ihollani tunnen,
metsän humina, jonka kuulen.
Kaunis taivas,
sen auringon ja tähtien loiste,
jonka nään.
Olet aina läsnä, kaikkialla.
Niin monta on hetkeä kun isääni kaipaan,
aina autoit, rakastit ja parasta toivoit.
Vaikka liian varhain isämme vietiin,
kauniit muistot aina mielessämme säilyy.
Sinä olet, me olemme.
Teit meistä niitä, joita olemme.
Tästä en tarpeeksi kiittää voi,
mutta vielä me tapaamme,
kun aikamme on.
-tytär-
Ole tarkkana
6 kuukautta sitten
Syvä, syvä ja lämmin osanottoni sinne jonnekin teille kaikille ! Uskomaton uutinen, kiitos, että jaoitte. Täällä itken minäkin, vaikka en edes bloginpitäjää henkilökohtaisesti tuntenut...tai mikä sitten on henkilökohtaista, kyllä täällä nettimaailmassakin voi olla todellisia ystäviä !
VastaaPoistaIkävä jäi. Voimia !
T: wihtori / Leena
Kiitos Markongin tytär tästä kirjoituksestasi. Otan osaa suruunne. Markonki oli suurenmoinen ihminen ja hyvä opettaja.
VastaaPoistaOn paradoksaalista ja käsittämätöntä, että Markongin kaltainen suurenmoinen, väkivaltaa vastustava hyvä ihminen joutui tuollaisen raakalaismaisen tapon uhriksi.
VastaaPoista