mut läpi veden kirkkahan.
Näin myöskin syvällä juuret sen
näin pohjan liejun ja hettehen.
Miten rumaa, työtteistä, niljakkaa!
Miten voi se kaunista kasvattaa?
Ah ihminen, elämä, elämä!
Voi pinta loistaa, välkkyä.
Mitä kuitenkin kaiken pohjalla -
siten näkee meidät Jumala.
- Lauri Pohjanpää -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti