Ulkoisesti kaikilla ei ole varastoa, mutta minä olen onnekas siinä suhteessa. Varastossani ei ole oikeastaan mitään ulkoisesti arvokasta; hieman nauloja, muutama puukko, työpöytä, sahoja, akkuporakone, vanhoja höyliä, räsymatto, pappa-tunturi, vuolu-hevonen, pari polkupyörää, sankoja, vatupasseja, poranteriä, viiloja, tilpehööriä joista ei tiedä nyt minne ne ajautuvat ja katajaa sekä hieman muuta puutavaraa. Siellä on, jos jotain teen, jotain jota tarvitsen - yleensä se on yltäkylläisyyden aitta.
Ulkoinen varasto ei kuitenkaan ole tärkeä, se on tarpeellinen vain silloin kun käyttää sisäistä varastoaan. Sisäinen varasto on jo aivan erilainen, en tiedä mitä sieltä voi ammentaa. Sen tiedän, että uskolla omaan sisäiseen varastoonsa on merkitystä. Sitä mitä sieltä voi ammentaa, se on yllätys ja saa elämän sisältämään iloisia yllätyksiä. Hetkellä on merkitys, kun hetki on sellainen että minuun uskotaan ilman arvostelua ja tuomitsemista niin silloin voin ammentaa sisäisestä varrastosta mitä vain.
Varastot, niille on käyttöä tässä hetkessä. Sisäinen varasto on käytössäsi 'minän' kautta, kun uskot 'minuun'. Ulkoinen varasto toimii vain täydennyksenä.*_*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti