Fototerapeutti

Minä olen valoterapeutti. Minä annan valohoitoa, vaikka on kesä. Outo tyyppi, se minä olen.

Minä en ole sähkömies, en valaistusliikkeen myyjä saatika led-valoyrittäjä. Ei, en ole edes autokorjaaja.

Minä tiedän meridiaanit ja balanssoinnin, olen ollut tekemisissä bioligh-valon kanssa. Ei, se ei ole ihan luonnonvaloa. Se on kevyt-laser.

En ole laser-ajan soturi, olen sen leikin jo lopettanut. Poikani leikkii nyt sillä ajatuksella, kiitos mielikuvituksen.

Valotyöntekijät, kyllä hekin voivat tehdä pimeitä töitä. Tekevätkin, eivät kaikki, mutta osa. Kuka hämärähommat näkee, kissa varmaan?

Minä olen valotyöntekijä, sillä haluan valoa tähän maailmaan myös kesällä. Joskus pimeällä polulla näkee taskulampulla paremmin polun juurakot kuin keskipäivällä. Joskus kirkkaudessa ei havaitse kirkkautta, valkoisessa valkoista. Oletko huomannut, että juurikin auringon laskun aikaan syttyvät ensimmäiset tähdet?

Pysähdyin. En nähnyt sitä kirkkainta tähteä. Jatkoin matkaani ja siinä se oli askeleen päässä. Se oli ollut puun takana piilossa.

Ajatelkaapa, minä kehoitan ajattelemaan! Askeleen päässä on aina se tähti, joka sinä olet ja joksi sinä olet syntynyt. Aina.

Valotyöntekeminen on jalostuneimmassa muodossaan hiljaisuuden valtameren laineiden liplatusta, ilman työtä. Se on olemista läsnäolevassa hetkessä, valon tekemistä. 

Kiitos että olet, kiitos että olet askeleen päässä siitä että 'minä olen'.