Plutos ja sen johdannaiset

Plutokratia on vatiomuoto, jossa vallankäyttö on keskittynyt rikkaimmalle kansanosalle. Eikö plutokratia ole lähes jokaisen valtion valtiomuoto, vai olenko väärässä? Rikkaus tuo valtaa, se on tosiasia tässä maailmassa. 

Pohjois-Koreassakin on plutokratia, rikkautta siellä edustaa Korean Työväenpuolue. Käytännössä kaikki hallituksen edustajat kantavat tämän puolueen jäsenkirjaa taskussaan. Se on sen maan valuuttaa, rikkautta. Entäpä entinen Neuvostoliitto, eikö sielläkin kommunistit olleet niitä rikkaita puoluekirjansa kautta. Valta ja rikkaus kulkevat käsikädessä, olkoon ideologia mikä tahansa. Mittarina ei aina ole raha, se voi olla myös sosiaalisen aseman kautta saatavat edut ja arvostus, kaikkeen ei tarvita rahaa kun valtiolla on 'tietty' poliittinen ilmapiiri. Plutokratia edustaa ihmisluontoa mitä suurimmassa määrin, ajoit sitten Volgalla tai Mersulla.

Plutos on kreikkalaisen mytologian mukaan hyvän sadon jumala, häntä kutsutaan myös vaurauden jumalaksi. Plutos esitetään usein nuorena runsaudensarvea kantavana poikana, tosin hänet on joskus kuvattu myös vanhaksi sokeaksi mieheksi. Mutta mikä onkaan runsaudensarvi? Ja mikä olisikaan runsaudensarvelle kaikista otollisin kantaja, nuori tarkkasilmäinen, vaiko vanha ja sokea Plutos? Jälkimmäinen jakaisi kenties oikeudenmukaisemmin sarvestaan, vai olisiko tarkkanäköisyydessä enemmän oikeutta?

Runsaudensarven suomalainen vastine on sampo, siitä varmaan eräs pankkikin on saanut nimensä. Sampo-pankki uskoo latinan sananlaskuun, "nomen est omen". Nimi voi olla enne, jokainen on sen joskus todennut. Yllättävän usein ammattinimike voi mukavasti kuvata kyseisen henkilön nimeä. No, runsaudensarvi laitetaan tässä kohtaa kiinni.

Mutta mikä onkaan runsaudenpula? Voiko runsaudesta olla pulaa? Vai tarkoitetaanko sillä, että on liikaa mistä valita? Mietitäänpä, jos vaikka menet vaateostoksille. Vaatteita on valittavana runsaasti, oletetaan että sinulla on ihannevartalo. Useimmat vaatteet sopivat sinulle lähes täydellisesti. Sinun pitäisi valita itsellesi paras vaatekerta. Valinnan vaikeus, se alkaa ahdistamaan. Valitseminen ei tunnu hyvältä, se on tuskaista touhua. On liikaa vaihtoehtoja, vielä kotona olet epävarma valinnastasi. Olisiko se tai se kokonaisuus ollut parempi? Olisiko tähän kokonaisuuteen sopinutkin ne ja ne paremmin? Luovuutta rajoitetaan, kun on runsaudenpula.

Mitä jos olisitkin mennyt kangaskauppaan, oletetaan että osaat ommella. Tilanne helpottuu jonkinverran, sillä nyt valitset vain kankaan ja voit itse vaikuttaa sen leikkauksiin, malli on sinun käsissäsi. Sinä voit luoda sen aivan oman suunnitelman mukaisesti, mutta vain jos et takerru kaavoihin. 

Ruokakaupassa on sama runsaudenpula, joka tekee tyhjäksi ja uusavuttomaksi. Perusraaka-aineet pitäisivät kokkaustaitosi terässä ja antaisivat sinulle nautinnon kokkaamisen saloista. Nyt "meidän äiti tekee teidän äidin ruuat".

Miten tapaat Plutoksen ja teet elämääsi parhaat asut, kokkaat maittavimmat ateriat?  Miten runsaudensarvi aukeaa jokaiselle?

Läsnäolevassa hetkessä, nyt.