Pyysin vetoketjua rautakaupassa, minua ymmärrettiin. Pyysin vetoketjua kangaskaupassa, minua ymmärrettiin. Pyysin vetoapua vetoketjulla autoni hajottua, ja sain sitä. Pyysin napitonta vaihtoehtoa vaatehtimossa, sain senkin. Elämä on vetoa täysi, ketjureaktio hyvyyteen.
Myötätuntoiset aarteet löytyvät vetoketjun takaa. Vetoketjulla annetaan vetoapua, avataan ja suljetaan. Kätketään ja paljastetaan jotain, jonka napit tekivät ennen. Maailma muuttuu. Napilla ei kuitenkaan voinut vetää, nupilla kylläkin ja vetoketjulla! 'Minä' käyttää nuppia työkaluna, vetoketjuna siinä on läsnäoleva hetki.
Monimerkityksellisyys sekoittaa ja kun ymmärrys ei riitä, puolustusmekanismit aktivoituvat. Yhtä kaikki, napit ja vetoketjut. Nimettyjä välineitä, ilman taustaa et voi aivan varmasti tietää mistä puhutaan.
Irrallinen kuva ilman taustaa. Vetoketju ilman kuvaa, mistä voit tietää mitä tai mihin sitä nyt käytetään. Ajatusten sokkeloinen kartta vie monesti harhaan, koska se on ajatuksille ominaista - se on niiden luonto. Vetoketju kun hirttää, niin joskus turvaudutaan nappeihin. Nyt on vetoketjun aika, nuppi vetää ja vie 'kotiin'.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti