Ostin muutama vuosi sitten saksofonin, sain siihen äänen. Se on kaunis soitin, mutta kerrostalossa sitä ei voi soittaa. Sitä ei voi soittaa missään, jos ei osaa soittaa. Ihailla sitä tietenkin voi, sillä siinä silmä lepää. Korvalle se kuitenkin on tehty, sekä suulle ja keuhkoille. Sielukkaalle muusikolle se on tarkoitettu, ihmiselle joka on nuotein yhteydessä sinne mistä nuotit annetaan. Tietoisille sormille.
Sain kutsun musiikoiden perheeseen, muusikkopoika pääsee ylioppilaaksi. Nyt on lahjanannon aika, tai soittimen. Lahja on hänellä ja hänessä, siksi soitin kuuluu hänelle. Jotta se kuuluisi muillekin Siellä missä musiikki soi, sinne saksofonikin päätyä voi.
Veikaten voittaa joskus, toikaten aina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti