Risteilyn aikaa

Olen etsinyt asuntoja, monessa paikkaa olen silmitellyt tarjontaa. Jokaisessa kohteessa on ollut lattia, seinät ja katto. Kaikista on löytynyt hella ja jääkaappi, joissain on ollut jopa tiskikone. Värejä on ollut, muovipinnoitteena on käytetty muovimattoa ja laminaattia. Ikkunoissa on ollut monessa kohteessa sälekaihtimet, joissain jopa vuokranantajan verhot.

Vielä en ole löytänyt sellaista asuntoa, joka olisi saanut täydellisen hyväksyntäni. Olen jo siellä, asunnossa joka on saanut hyväksyntäni. Ristiriita on siinä, että tästä olen jo luopunut. Olen sopinut, että ensi kuussa tästä asunnosta poistun, jotta tähän pääsee uudet asukkaat. Nyt on kuitenkin kesä, joten kiirettä minulla ei ole. Tavarat, ne pitää kuitenkin saada jonnekin.

Olen ripotellut varastoni sisällön kuuteen eri kohteeseen, antanut ja laittanut jotain säilöön. Varastostani olen siis jo vapaa. Ullakolla on enää yksi tietokonepöytä, joka odottaa sijoituskohdettaan. Minun oma olemukseni etsii myös paikkaa, olenhan ollut minäkin varastoituna jo pitkään. Nyt en enää aio jäädä varatoitavaksi, nyt on aika jolloin aion olemisen lisäksi olla liikkeessä ja tämänhetkisyyden palveluksessa.

Niin, talo myytiin porttiaineeksi jotta pyörät pääsevät pyörimään. Kesä on risteilyn aikaa.