Woe Parkano

Muistan, kun 80-luvulla olin Parkanon kaduilla perjantai-iltana. Siellä oli elämää, nyt siellä hiippailee kuolema. Nuoria oli tuolloin isoja laumoja pääkadun molemmin puolin, ravintoloita toimi äkkiseltään laskien ainakin viisi. Nyt tätä ravintolakulttuurin virkaa hoitaa yksi tarjoilija ja yksi ravintola. Ravintolassa ei ole tarvetta kysyä papereita keneltäkään, sillä nuorinkin oli lähellä viittäkymppiä.

Woe! Onko todella niin, että nuoret ovat vain tietokoneella niin kuin minäkin nyt. Suomi on menossa ja mennyt todella metsään (vaikka metsätkin on vain mielikuvia monelle), olut tuoppi maksaa 4,80€! Eihän kukaan nuori pysty enään edes juomaan tuolla hinnalla, ja vanhukset hävetkää! - te istutte ja juotte tuohon hintaan, kun voisitte näyttää esimerkkiä jollain toisella tavoin jälkipolville.

Tilanne on aivan sama muissakin pikku-kaupungeissa, kiitos aikakautemme. Ulkoinen todellisuus on vaihdettu kotona olemiseen, koska mitä ulkopuolella oleva maailma enää tarjoaa nuorillemme. Kännisiä 70-vuotiaita, on maailman kirjat sekaisin...