Kun omistautuu asialle, ihmiselle tai ulkoiselle tahi sisäiselle muodolle, on kyseessä rakkaudellinen omistamisen muoto. Omistautuminen on huolenpitoa, ei huolehtimista. Omistautumisessa omistamisen idea ei ole se ydin, joka hallitsee, vaan ytimen sisäinen avaruus...
Mietitäänpä vaikka avioitumista, sitoutumista parisuhteeseen. Toista ei voi omistaa, ja silti mielletään asia juurikin niin. Aito vuorovaikutus parisuhteessa on toisen kunnioittamista ilman omistamista, omistautumisen kautta saavutettua syvää rakkautta ihmiseen jonka kanssa haluaa elää. Elämä on rakkautta, omistautumista elämälle joka meissä kaikissa on - ykseyttä, jossa ei kahlita toista.
Omistaessa etsitään elämää, omistautuessa vasta todella eletään...*_*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti