Olet ilmaa, se on kauniisti sanottu. Olet maata, siinä on lupaus kukista. Olet tulta, siinä on lämpöä. Olet vettä, joka sammuttaa janon.
Olet savua, tukahdutat. Olet autiomaa, rakoilet kuivuutta. Olet rovio, joka tuhoaa. Olet seisovaa vettä, jota ei voi juoda.
Kaksi tulkintaa, joista toinen on ja toinen luulee olevansa. Itse ja minä, ne eivät sovi yhteen. Toinen on poissa, kun toinen on. Epätodellinen ja todellinen eivät asu saman katon alla - pitkään.
Ilosta kirjoitan, sillä olemisessa se on - ilo. Tässä hetkessä ja sen läsnäolossa, sillä siinä ei ole mitään mikä ei ole todellista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti