Silmät kuin siveltimet, kaikki aistimet tappisoluja täynnä. Tapiton vene vuotaa, pitää äyskäröidä.
Näemme värin, mutta näemmekö sen todella? Entäpä sävyt? Mitä on kontrasti ja värikylläisyys? Millainen on värikkään persoonan määritelmä? Kuka on harmaa, kuka musta? Kuka keltainen, kuka punainen?
Mikä on sinun värisi? Mitä väriä tunnustat? Miltä väri kuulostaa, miltä se tuntuu? Loistoa on, läsnäolonvoimassa ja olemisen ilossa. Harmaakin on hopeaa, valkoinen kirkkautta ja musta antaa kontrastin olevaan.
Mikä on sinun värisi? Mitä väriä tunnustat? Miltä väri kuulostaa, miltä se tuntuu? Loistoa on, läsnäolonvoimassa ja olemisen ilossa. Harmaakin on hopeaa, valkoinen kirkkautta ja musta antaa kontrastin olevaan.
Miten voikaan olla, että itsemme näkee värien varjoja tajuamatta että elää varjoissa? Menneisyyden ja tulevan himmennys ja hämmennys, ajattelun ja ajan värikylläisyyttä, sitä se on. Tämänhetkisyydessä värit elävät, niin kuin minäkin, elämä on väriä täynnä tässä hetkessä.
Maalaa maailma tämänhetkisyyden kautta, siveltimet jo on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti